Ilonaiheita ennen joulutaukoa

Turun Aikuiskoulutuskeskuksen henkilökunta alkaa valmistautua joulutaukoon. Vuosi on sujunut kiireisissä merkeissä. Markkinointi siirtyi entistä enemmän sosiaaliseen mediaan paikallislehtiä unohtamatta. Myös jalkautuminen asiakkaisiin ja esilläolo erilaisissa tapahtumissa vuoden aikana olivat tärkeitä.

Turun seudulla erityisen iloinen valonpilkahdus oli telakan uusi nousu ja sen myötä myös Turun AKK:ssa pitkään suunnitelmissa olleen laivanrakentajan ammattitutkinnon aloittaminen.

Omaan mieleeni on vuoden kohokohtana jäänyt Auringonkukkaprojektin 20-vuotisjuhla Ruisrockin yhteydessä 2015. Olin mukana tuottamassa materiaalia opiskelijoiden toiveiden pohjalta sekä järjestämässä juhlaa, jossa Auringonkukan osallistujat ja tekijät vuosien varrelta kertoivat tapahtuman kehittymisestä nykyiseen muotoonsa. Ilahduttavaa oli myös, että Ruisrockin panostus esteettömyyteen palkittiin kansainvälisenä vammaisten päivänä Kynnys ry:n nimikkopalkinnolla joulukuun alussa.

Ensi vuonna on Turun Aikuiskoulutuskeskukselle juhlavuosi, sillä oppilaitos täyttää 40 vuotta 14.1.2016. Maailma ja myös oppilaitoksemme on muuttunut sinä aikana merkittävästi. Yksi kuitenkin on ja pysyy: Turun AKK kouluttaa jatkossakin niin yksittäisiä kuluttajia kuin yritysryhmiäkin työelämän palvelukseen.

Turun Aikuiskoulutuskeskus toivottaa opiskelijoilleen, yhteistyökumppaneilleen, asiakkailleen sekä henkilöstölleen rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!

Blogikirjoitukset jatkuvat viikolla 2/2016.

Kirjoittanut Taru Lehtonen

Aikuisopiskelijana some-maailmassa

Sosiaalinen media - kaiken pahan alku ja juuri? Ajankohtaisuudessaan aihe hakee vertaistaan. Hienoja lauseita, suuria tavoitteita, viestintää, ihmissuhteita… Kaikki tuo kuuluu someen ja voikin kysyä, tarvitseeko ihminen enää muuta kuin somen? Kauppaostokset hoituvat verkossa, paketti tulee Smartpost-automaattiin, tykkäyksiä satelee päivityksille ja uusille hienoille sovelluksille. Jopa ulkona käymisen saattaa unohtaa pitkäksi aikaa, jos niin haluaa. Huolet pois ja lisää aikaa elämään, kun ei tarvitse tukkaa kammata eikä vaatteita silitellä.

Miten tämä kaikki liittyy aikuisopiskelijoihin? Vielä 1970-luvulla syntyneissä saattaa olla ihmisiä, jotka yrittävät enemmän ja vähemmän aktiivisesti pysyä kaukana somesta ja muusta hypetyksestä, mikä liittyy tietoverkkoihin ja tietokoneisiin. Yläasteen tietotekniikkatunnit kertoivat karua kertomaa Commodore 64:sten vallatessa luokat, jossa opettaja opiskeli laitteita yhdessä oppilaittensa kanssa. Luokassa kaikuivat vain opettajan karjaisut "Mikä maksaa? Mikä maksaa!!" kun vekotin ei toiminut toivotulla tavalla. Onhan niin, että mikään ei toimi, jos ei osaa käyttää.

Kuvatun kaltaisista tietotekniikan tunneistani on jo liki 30 vuotta, mutta tuntien ahdistavuus on jättänyt jälkensä ainakin minuun. Enkä ole ainoa. Tunneista jäi syvät muistijäljet kaikkiin aisteihin. Tietokoneluokan hajut, vääntyvät "lerput", helmeilevät tuskanhikipisarat opettajan kasvoilla. Ykkösten ja nollien esiinmarssi: ne täyttivät tietokoneruudut ja vilistivät silmissä. Mikä sitten on muuttunut? Näenkö edelleenkin vain numeroita ja onko oma käsitys vuosikymmenien takaisesta "tumpuloinnista" tietokoneitten parissa voitettavissa?

Onneksi on paikkoja, joissa aikuisopiskelija voi tuntea oppimisen riemua ja onnistumista. Turun Aikuiskoulutuskeskus järjestää Someguru-koulutusta, jossa pääkouluttaja Tommi Ranta on luonut hienon ja lämpimän oppimisympäristön. Twitter, Facebook, LinkedIn, Instagram, Snapchat - vain muutamia sovelluksia mainitakseni - ovat avanneet aivan uuden maailman. On mahtavaa huomata, miten vanhat käsitykset tietokoneista ja erilaisista ohjelmista murtuvat rytinällä!

Jo nyt osa suurista työkaluista, ohjelmista ja niiden mahdollistamista sisällöistä ovat meidän kaikkien ulottuvilla. Jopa piintyneimmät käsitykset omista harmaista aivosoluista saavat kyytiä. Lähes kaikki, mitä voi somesta ja tietokoneista ajatella ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden. Yksi hauska ajatus on, että some on hyvä renki, mutta myös hyvä isäntä. Seuraava haaste on, miten saada muu elämä sovitettua tähän virtuaalimaailmaan. Aikakäsitys voi helposti hämärtyä internetissä surffatessa ja somettaessa. Onhan kuitenkin niin, että kaipaamme edelleen kasvotusten tapahtuvaa läsnäoloa ja kosketusta?


Kirjoittanut Liisa Kouvonen, someguru opiskelija Turun AKK:ssa

"Olen puheviestinnän kouluttaja ja klassinen laulaja. Uteliaana ja kokeilevana luonteena haluan laajentaa ammattitaitoani sosiaalisen median puolelle. Olen vaikuttunut Someguru-koulutuksen tuomista uusista mahdollisuuksista niin viestinnän kuin musiikin saralla."

Muuttuvaa matkailua – opettamassa ja oppimassa

Matkailuala on nopeasti muuttuva ja trendiherkkä toimiala. Matkailualan opettajana huomaan viettäväni paljon aikaa Facebookissa, Twitterissä, opinnäytetöitä selaten ja matkailusivustoilla alan uusimpia trendejä ja muutoksia tutkaillen. Niissä pitäisi pysyä mukana ja hoksata toimintaympäristön muutokset nopeasti, jotta palveluja voidaan kehittää siihen suuntaan, jota asiakkaat haluavat.

Kuva: Taru Lehtonen

Globalisaatio, taloudelliset tekijät ja teknologian kehittyminen ovat jo mullistaneet alaa ja jatkossa muutos tapahtuu todennäköisesti vielä nopeammalla tahdilla. Asiakkaiden tarpeet muuttuvat, massatuotteiden sijaan kaivataan henkilökohtaisuutta, ainutlaatuisuutta ja elämyksiä. Tämä on tietenkin huomioitava myös koulutusmaailmassa kun kehitetään opetuksen sisältöjä.

Osallistuin parisen viikkoa sitten kollegani kanssa matkailukoulutuksen verkostopäiville Porvoossa. Teemana oli matkailun muutos ja päivien otsikkona oli "Matkaa muutoksen mukana". Päivät pitivät sisällään mielenkiintoisia luentoja muutoksesta ja muutama huomio alan tulevaisuudesta jäikin erityisesti mieleeni. Apollomatkojen toimitusjohtaja Eva Torra puhui matkailualan muutoksista, muuttuvista työtehtävistä ja asenteen merkityksestä alan työtehtävissä. Työtehtävät alalla muuttuvat ja moniosaajia tullaan tarvitsemaan yhä enemmän. Työn luonne kohtaa myös muutoksen: onko niin, että teknologian kehittymisen ja digitalisaation myötä tulevaisuudessa digiosaaja on matkailualan halutuin työntekijä? Toimeentulo koostuu enenevässä määrin pienistä paloista, projekteista ja toimeksiannoista? Kohdeopas onkin tulevaisuudessa destination manager, elämyksien mahdollistaja? Asennetta peräänkuulutettiin. Kaiken muun voi oppia.

Verkostopäivät ovat mielenkiintoisten luentojen lisäksi oiva tapa pitää yhteyttä kollegoihin ympäri Suomen ja oppia uutta: hyviä käytänteitä, yhteisiä kokemuksia ja kurkistuksia tulevaan. Vaikka opettajan työ pääasiassa onkin opettamista, samalla oppii itsekin. Siinäpä työn suola. Ja sokeri.

Kirjoittanut Niina Aitamurto

Opettajan matka erityisopettajaksi

Olen insinööri, mikä selittää aika paljon. Olen tottunut painiskelemaan teknisten ongelmien ja niitä ymmärtävien esimiesten ja alaisten kanssa. Tekniset ongelmat selviävät yleensä ilman tunteiden purkausta, vaikka selvittäjät saattavat käyttäytyä toisinaan hyvinkin värikkäästi.

Ammatilliseen erityisopettajakoulutukseeni kuului kuitenkin myös portfolion tekeminen. Opiskelujen alkaessa muistutin onkilieron ja kysymysmerkin risteytystä. Ryhmänohjaajamme Annikki kuitenkin tuuppasi minua oikeaan suuntaan, jonka ansiosta portfolion aihe oli lopulta helppo keksiä. Päätin siinä keskittyä erityisen tuen tarpeeseen ja sen kehittämiseen oppilaitoksessamme.

Jo ammatilliseksi opettajaksi opiskellessani huomasin, että oppilaat eivät ole koneita; heillä on arkisia huolia, sairaita lapsia, ongelmia ymmärtämisessä tai muita henkilökohtaisia haasteita. Nuorisotakuun myötä törmäsimme meille entistä haastavampiin opiskelijoihin, jollaisista meillä ei ollut aiempaa kokemusta. Heillä ei ollut työkokemusta ja moni asia oli elämässä jäänyt vähän kesken. Alkuaikojen hankaluuksista huolimatta opimme ymmärtämään näiden opiskelijoiden taustoja ja usein niistä sekä epävarmuudesta johtuvaa hieman uhmakasta käytöstä. Opiskelijat puolestaan ymmärsivät, että työllistyäkseen he tarvitsevat koulutusta – motivaatio kasvoi kuin itsestään.

Kaikesta edellä mainitusta johtuen takana on mieleenpainuvat puolitoista vuotta opintojen parissa. Tärkeintä ja parasta on ollut omalta ryhmältäni sekä ryhmäohjaajaltamme Annikilta saatu tuki ja voima. Tammikuussa olin tukehtua työtaakan alle, mutta onnistuin kuitenkin ponnistelemaan mahtavien kanssaopiskelijoideni ansiosta.

Opintojen myötä uskon kehittyneeni sekä ihmisenä että opettajana. Kulkemani tien ansiosta koen kehittäväni Turun AKK:n opetusta omalta osaltani. Uskon osaavani huomioida erilaisten opiskelijoiden tarpeet näiden lähtökohdista riippumatta sekä kohtaamaan heidät entistä positiivisemmin.

Kirjoittanut Markus Mansikka

Uusia työkaluja ja sovelluksia

Joku saattaa vielä muistaa vanhan Spede-leffan ”Noin 7 veljestä”, jossa keksijä Leonardo (Leo Jokela) keksi ”tynamenttia”. Ja räjäytteli sitä esitellessään ilmaan kaikenlaista. Leonardo totesi keksinnöstään, että ”sitä ei voi käyttää mihinkään, kun se ei pysy astiassa”, johon Spede totesi, että ”keksi sinä sitä lisää, niin minä keksin sille käyttöä”.

Tämän päivän Leonardot keksivät uusia nettisovelluksia opetuskäyttöön niin ahkerasti, että itsensä tuntee kieltämättä ihan Spedeksi, kun yrittää niille keksiä sopivaa käyttöä aikuisten opettamisessa. Onneksi vanhaa viisautta siitä, että kaikkea ilmaista viinaa ei pidä yrittää juoda, voi soveltaa tässäkin tapauksessa. On myös hyvä muistuttaa itseään aika ajoin siitäkin tosiasiasta, että oppimista voi tapahtua myös luokkahuoneessa. Ei kaiken tarvitse olla verkossa ja somepilvessä.

Mutta ihan asiallisesti ottaen, paljon voi tehdä myös luokan ulkopuolella. Melkein kaikilla opiskelijoilla on jonkinlainen älykännykkä, ja melkein kaikilla on myös esimerkiksi Facebook-tili. Moni pieni mobiilisovellus käy mainiosti opetuksen avuksi, kun niiden käyttö ei vaadi kummoisiakaan laitteita, ja opiskelijat pääsevät kirjautumaan useimpiin omilla Facebook-tunnuksillaan. Erikseen rekisteröityminen ohjelman vaatimilla omilla käyttäjätunnuksilla ja taas uusilla salasanoilla on alusta lähtien tuhoon tuomittua. Välineen tulee olla aina heti käytössä. Yhtä helposti kuin jos ottaisi kynän taskustaan.

Pieniä kirjoitustehtäviä ja tiedonhankintaprojekteja voi mainiosti ohjata vaikkapa Padletin kautta. Padletilla opiskelijat voivat tehdä myös yhteisiä harjoituksia ilman, että kenenkään tarvitsee pelätä epäonnistumisen tuomaa kasvojen menetystä. Kaikki näkevät kaikkien tekstit, mutta kenenkään ei tarvitse mennä taululle esittelemään omaa näkemystään oikeasta vastauksesta. Eikä kaikkien tarvitse olla samaan aikaan samassa paikassa. Annetaan vaikkapa yksi iltapäivä käyttöön, ja katsotaan sitten aikaansaannoksia. Joku sanoo tähän, että aina siellä joku lintsaa, eikä teekään mitään. Totta. Mutta niin tapahtuu kaikissa kotitehtävissä. Tekemättömiä tehtäviä tulee vastaan ihan kynä-ja-vihko-yhdistelmälläkin.

Itse Facebookillakin on hyvä viestiä oppilaitten suuntaan vaikkapa äkillisistä poikkeamista lukujärjestyksessä. Sähköposti on harvemmalla auki jatkuvasti, mutta valitettavan usein kuulee luokassakin, kun jonkun puhelin tai tabletti kilahtaa Faceen tai Whatsappiin tulleen viestin vuoksi. Miksi siis emme kommunikoisi opiskelijoitten suuntaan niillä välineillä ja viestimillä, joita opiskelijat seuraavat – jos ei aktiivisesti niin ainakin koko ajan.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

Aina sitä sattuu ja tapahtuu!

Päivääkään en vaihtaisi pois. Vanha sanonta pitää hyvin paikkaansa kohdallani.
Vai vaihtaisinko sittenkin...., vuosien takaa mieleeni palaa tapaus, joka jo naurattaa:

Vastikään koulutuksensa aloittaneen ryhmän kouluttaja pyysi minua soittamaan opiskelijalle ja tiedustelemaan syytä poissaoloon. Elettiin lankapuhelinaikaa, ja soitin opiskelijan kotinumeroon. Puhelimeen vastannut vaimo kertoi ”Matin” tulevan koulusta tunnin kuluttua. Kuultuaan ”Matin” poissaolosta vaimo hämmentyneenä äimistelemään, että ”Mattihan” tekee joka ilta tehtäviään, pakkaa reppunsa ja lähtee aamulla innostuneena kouluun. Anteeksi pyydellen lopetin puhelun.

Aikansa mietittyään ja ihmeteltyään kouluttaja huomasi sekoittaneensa kahden henkilön nimet keskenään. Olin siis soittanut aivan väärään perheeseen ja suotta hermostuttanut vaimon! Puolijuoksua riensin puhelimeen ja onneksi tavoitin vaimon ennen ”Matin” kotiinpaluuta. Kerroin sekaannuksesta ja taas anteeksi pyydellen lopetin puhelun.

Enpä ollut ihan parhaalla huumorilla varustettuna, kun kengänkannat kopisten marssin kouluttajan luo ja ilmoitin hänelle soiton olleen sitten viimeinen, jonka soitan hänen oppilaidensa perään! Toivottavasti Matin perheessä tapahtuneeseen suhtauduttiin huumorilla!

Kirjoittanut Tarja Stanley

Markkinointia ennen ja nyt

Olen työskennellyt markkinoinnin parissa jo 20 vuotta, joista viimeiset 10 vuotta Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa. Jotain työn ja aihealueen kiinnostavuudesta kertoo, etten vielä ole kyllästynyt tähän – päinvastoin. Nythän tämä vasta mielenkiintoiseksi on käynyt!
 

Maybelline-mainos v. 1938

Markkinointihommia aloittaessani aikataulut olivat todella pitkiä – briiffistä ensimmäiseen presentaatioon, siitä layoutiin ja edelleen valmiiseen painotuotteeseen saattoi kulua toistakin kuukautta. Markkinointitoimenpiteitä suunniteltiin vuositasolla. Personointi ja etunimellä puhuttelu oli tavallista. Asiakasrekistereitä demografisine taustatietoineen ostettiin kalliilla hinnalla tarkoitusta varten erikseen perustetuista yrityksistä. Suoramarkkinoinnin ohella (suuret) printtimainokset olivat arvossaan paitsi brändin kasvattajina, myös sen aikaisissa Suomen markoissa mitattuna.

Sosiaalinen media, blogit, google, videot sekä hakukone- ja -sanaoptimointi – digitaalinen markkinointi ylipäätään - on mullistanut markkinoinnin. Tänä päivänä on oltava on-line lähes vuorokauden ympäri, hieman toimialasta riippuen. Muutoksista huolimatta yritämme väkisin siirtää oppimamme vanhan tiedon uusiin välineisiin, vaikka pelisäännöt, kenttä ja ostajat ovat totaalisesti muuttuneet. 

Internet ja some ovat pienentäneet maailmaamme, globalisaatio on täyttä totta. Tiedonkulku on nopeaa: kun joku jenkeissä twiittaa, istuu uneton suomalainen juuri silloin koneen ääressä jakaen tiedon omille verkostoilleen saman tien, ja niin edelleen. Myös työn määrä on suhteellisesti lisääntynyt, sillä vaikka ne perinteiset markkinointitoimenpiteet ovat vähentyneet, eivät ne ole mihinkään kadonneet. 

Muodissa oleva kaiken visualisointi aiheuttaa koulutusten markkinoinnissa omat haasteensa. Koulutus kun ei ole konkretiaa, vaan jokaisen henkilökohtainen kokemus, johon vaikuttavat tausta, työkokemus, aiempi koulutus, elämäntilanne ja oma asenne. Emme voi luvata, että opiskelija oppii jotain uutta ja olennaista, jos hän ei itse niin koe tai edes halua. Siitäkin huolimatta on yritettävä luoda mielikuvia siitä, mihin opiskelija voi koulutuksen avulla päästä ja mitä saavuttaa.

Juuri nämä haasteet inspiroivat minua päivittäin, pakottavat miettimään asioita monelta kantilta. Olen lapsellisen utelias ja rohkea uusia työkaluja ja sovelluksia kohtaan, haluan heti päästä testaamaan niitä käytännössä. Puhelimeni pursuaa erilaisia appseja, joista osaa olen kokeillut kerran, toiset jäävät päivittäin käytettäviksi työkaluiksi. 

Muutokset ovat paitsi tarpeen myös mahdollisuuksia - huomenna vastaan voi tulla jotain vieläkin mielenkiintoisempaa ja jännempää!

Kirjoittanut Taru Lehtonen

Apua - en ymmärrä mitään!

Syys-lokakuun vaihteessa alkoi jälleen kaksi uutta kotoutumiskoulutusta. Nelisenkymmentä opiskelijaa eri puolilta maailmaa kerääntyi ihmettelemään uuden kouluarjen alkamista. On opiskelijan äidinkieli sitten englanti, arabia tai vaikkapa urdu, me opettajat puhumme hänelle ensimmäisestä tervehdyksestä alkaen suomea. Toisin kuin lukion kielikursseilla, koto-koulutuksessa ei ole apukieltä – opetuskieli ja kaikkien yhteinen kieli on suomi.

Kuvittelepa joku kieli, jota et osaa sanaakaan tai korkeintaan esitellä itsesi ja tilata oluen. Tämä kieli mielessäsi tee pieni mielikuvaharjoitus:

Lähde: www.imgur.com

Muutat maahan, jossa tätä kieltä puhutaan ja pääset maahanmuuttajille tarkoitetulle kurssille. Ensimmäisenä päivänä koulussa uudet opettajat esittelevät itsensä, pyytävät sinuakin esittäytymään vieraalla kielellä kaikkien kuunnellessa. Opettajat puhuvat paljon, antavat jonkin paperin, piirtelevät taululle jotain, kirjoittavat erilaisia päivämääriä, puhuvat sekavia moduuleista ja moduulitesteistä, demonstroivat potkua ovesta ulos… Hmmm… okei… Jos et pärjää, sinut potkaistaan kurssilta? Niinkö? Milloin se testi sitten on?! Ja seuraavaksi lähdette ulos luokasta ja kiertämään koulua. Taas tulee paljon puhetta ja viittomista sinne ja tänne…

Moni opiskelija pystyy selvittämään tuota alkukaaosta englannin avulla. Kursseille tulee kuitenkin myös opiskelijoita, jotka eivät osaa englantia tai sen osaaminen ei ole sujuvaa. Mutta kaikkihan osaavat englantia! Vaan eivätpä osaa. Nekin opiskelijat, jotka osaavat englantia, tuudittautuisivat helposti sen käyttämiseen, jos vain saisivat mahdollisuuden.

Kaikille opiskelijoille yritämme kuitenkin selvittää asiat suomeksi. Apuna käytetään kuvia, sanakirjaa, vähän englantia, kaveria tai ehkä asia jää sillä kertaa ymmärtämättä. Itse pusken opiskelijani kysymään kysymyksensä suomeksi aina, kun tiedän, että hänellä on siihen mahdollisuus. Vaadin vastaukset suomeksi, enkä suostu kuuntelemaan englantia, kun vastauksen mallin voi tarkastaa kirjasta. Kieltä oppii vain käyttämällä sitä!

Kielitaidon kehittyminen vaatii opiskelijalta paljon toleranssia ja tahdonvoimaa. Ensimmäisillä tunneilla opiskelu on paljon kuvien, oppikirjan ja sanakirjan varassa. Myös meidän opettajien täytyy uskoa etenemiseen, vaikka puhuminen saattaa alussa vaikuttaa epätoivoiselta muutaman sanan toistelulta. Muistelen yleensä kurssin lopussa hyvin suomea puhuvien opiskelijoideni kanssa heidän ensimmäisiä kurssipäiviä ja sitä tunnetta, kun kukaan ei ymmärtänyt mistään mitään.

Mutta.... pikkuhiljaa!

Kirjoittanut Sanna Kylander

Uutta oppimassa

Onko taidot ruosteessa?

Ammatillisen aikuiskoulutuksen ja aikuisen oppijan arkea sävyttävät tästä syksystä eteenpäin lakiuudistus, henkilökohtaistamisen asetus ja osaamisperusteisuus.

Opiskelijan kannalta kehitys on erinomainen. Oppiminen ja tutkinnon suorittaminen selkeytyvät, ja niissä huomioidaan entistä enemmän aiemmin hankittu osaaminen. Henkilökohtaistamisella jokaiselle aikuisoppijalle rakennetaan oma opintopolku, joka johtaa kohti tavoiteltavaa tutkintoa hänelle parhaiten sopivalla tavalla.

Oppiminen ei ole enää pelkkää opiskelua, vaan pikemminkin osaamisen hankkimista ja sen todentamista. Ammattitaitoa hankitaan tutkinnossa määriteltyjen vaatimusten mukaisesti esimerkiksi lähiopinnoissa, työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa, verkko-opinnoissa, projekteissa ja ryhmätöissä. Lopuksi osaaminen näytetään ja arvioidaan tutkintotilaisuuksissa.

Tutkinnon hankkiminen kannattaa aina. Se avaa uusia ovia elämässä ja hioo ruostuneetkin taidot.

Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa voi suorittaa lähes 100 erilaista tutkintoa. Eri rahoitusvaihtoehtoja on tarjolla aikuisille monelta eri suunnalta. Aina ajantasaiset tiedot löytyvät verkkosivuiltamme: www.turunakk.fi

Kirjoittanut Osku Laukkanen

Ohjaavan opettajan merkintöjä

• 10 työharjoittelupaikkojen etsintäpuhelua.
• 2 tuntia työhönvalmennusta.
• Pari tuntia kulttuuriopetusta lounaan jälkeen.
• Päivän päätteeksi työharjoitteluvalvontakeikka toisella puolella kaupunkia.

Siinä ”to do”-lista yhdelle ohjaavan opettajan työpäivälle. Tehtävä valmentavan koulutuksen palveluksessa on vaihteleva ja joskus jopa jännittävä. Pestin etuoikeutena on nähdä edessään ihmiselämän monimuotoisuus mitä erilaisimpine käänteineen. Ohjaavan opettajan työ vaatii ajoittain henkisesti melko paljon, mutta se myös antaa tekijälleen sellaista inhimillistä pääomaa, jota ei voi rahassa mitata. (Tosin palkkapäivä on aina mukava kohta kuukaudessa.)

Useasti värikkäiden työpäivien jälkeen tuntuu siltä, että illalla nautiskeltava kaunokirjallisuus sepitettyine käänteineen vaikuttaa todella valjulta, kun sitä vertaa niiden ihmisten elämänkertoihin, joita on ollut etuoikeus kuulla päivän aikana. Opettaja Saaran roolissa saan myös ”viran puolesta” ohjata ja opastaa näitä hienoja ihmisiä kiinni elämään Suomessa ja Suomen Turussa.

Jatkossa avaan teille lisää työpäivieni tapahtumia tässä blogissa.

Osaamisen kehittämistä ja yritysyhteistyötä

Olen Kirsi Haltia, Turun Aikuiskoulutuskeskuksen yritysmyynnin koordinoija ja käyntikortin mukaan asiakkuuspäällikkö. Eksyin aikuiskoulutuksen pariin vuonna 2002, jolloin vaihdoin IT-alan myyntitehtävistä projektihommiin. Neljä vuotta hurahti Portti-työelämän kohtaamispaikka -hankkeen parissa. Ura aikkarissa jatkui yritysmyynnin parissa ja yhden vuoden toimin välissä Yrityspalvelukeskus Potkurin koulutusneuvojana.

Vuonna 2009 Paimion AKK fuusioitiin Turun Aikuiskoulutuskeskukseen, ja pääsin kehittämään yritysyhteistyötä isompaan taloon. Olen paljon liikkeellä, toimin linkkinä eri koulutusalojen välillä ja kerron koko talon palveluista eri yhteyksissä. Välillä sitä itsekin ihmettelee, miten pitkään olen kantanut saman työnantajan logoa, mutta työtehtävien ja –päivien vaihtelevuus on pitänyt mielenkiintoa yllä.

Tänä päivänä työnkuvaani kuuluu paljon asiakaskäyntejä eri alojen yrityksissä, koulutusten tuotteistamista yritysten tarpeisiin, tapahtumien järjestämistä, sidosryhmäyhteistyötä ja myyntitoimintojen viemistä eteenpäin omassa organisaatiossamme.

Hauskat työkaverit, jatkuva oman osaamisen kehittäminen, muutokset ja uudet asiakkuudet ovat tämän työn suola.

Pakkosuomea vapaaehtoisesti

Tulin silloiseen Turun ammatilliseen kurssikeskukseen suomen kielen opettajaksi vuonna 1988. Perimätiedon mukaan valintaperusteena oli esiintymiseni edellisellä viikolla paikallislehden lehtikuvassa. Toisen tarinan mukaan vaakakupissa painoi monen kesän kokemus leirikoulutyöstä Amerikassa. Tiedä sitten, kumpi on totta – jos kumpikaan – mutta koulutukseltani olen ns. pakkosuomen opettaja. Olen siis aikoinani opiskellut Åbo Akademissa finskaa.

Ehkä juuri koulutustaustani takia en ole koskaan oikein viihtynyt niissä satunnaisissa äidinkielenopettajan työtehtävissä, joita kohdalleni on määrätty. Sen sijaan suomen kielen kummallisuuksien opettaminen maahanmuuttajille on mielekästä ja mielenkiintoista ja ennen muuta palautteellista ja joskus toivottavasti tuloksellistakin. Sitä se on ollut kaikki 27 vuotta, jotka olen eritasoisia ja –taustaisia maahanmuuttajia päässyt opettamaan.

Aikuiskoulutuksessa opettaja väistämättä toistaa itseään tietyin väliajoin. Minun kohdallani uusi kurssi alkaa noin vuoden välein, ja aina samasta kohdasta mapin sivulta yksi: ”Minä olen Esa. Mikä sinun nimesi on?”
Siitä eteenpäin onkin jokainen kurssi tähän asti ollut erilainen, tuonut omat yllätyksensä, omat onnistumisensa, ja omat oivalluksensa. Vieläkin tulee myös uusia nuppineuloja oppilasmaailman kartalle, vaikka kaikki maanosat ovatkin olleet jo kauan edustettuina. Tänä kesänä ilmestyi listalle ensimmäinen barbadoslainen.

Tulevissa blogiteksteissä avaan lisää suomen kielen opettajan arkea.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

Metallista on moneksi

Metallista kirjoitetaan yleensä hitsausvoittoisesti, mutta siitä löytyy monia variaatioita. Esimerkkinä koulutukset, joissa toimin kouluttajana tai sekä pääopettajana että tutkintovastaavana.

Sekä koneenasennus- että kunnossapitokoulutuksissa opiskelijan on omaksuttava laajalta alueelta hyvin erilaisia taitoja: mekaniikkaa, hitsausta, hydrauliikkaa, pneumatiikkaa, automaatiotekniikkaa sekä asiakaspalvelussa tarvittavaa osaamista.
Opetuksen ja ohjauksen tarkoituksena on saada opiskelijoille perusvalmiudet, joita sitten työharjoittelussa täydennetään.

Turun seudulla toimii useita yrityksiä, joiden palveluksessa työskentelee koneenasentajia sekä kunnossapidon ammattilaisia. Opettajan osaamisen täydentäminen ja päivittäminen ymmärtämään yritysten kehittyneitä tarpeita on erittäin tärkeää.
Olen työskennellyt Turun AKK:n palveluksessa noin viisi ja puoli vuotta, ensin kone- ja metallialan perustutkinnon opettajana ja noin viisi vuotta sitten siirryin vastaamaan nykyisistä koulutuksista. Osaamiseni perustat ovat koneteknikon ja myöhemmin koneinsinöörin tutkinnot. Ammatilliseksi opettajaksi valmistuin vuonna 2011.

Parhaillaan päivitän opettajuuttani ammatillisen erityisopettajan tutkinnolla Tampereen Ammattikorkeakoulussa. Valmistuminen siintää tämän vuoden joulukuussa.

Kirjoittanut Markus Mansikka

Hurraa - Turun AKK:n blogi avataan nyt!

Tässä blogissa raotamme aikuiskoulutusmaailmaa Turun Aikuiskoulutuskeskuksen henkilökunnan silmin.

Meiltä usein kysytään, mitä meillä voi opiskella ja mitä me täällä teemme? Olemme suuri ammatillinen oppilaitos, josta valmistuu osaajia työelämän tarpeisiin. Koulutusvaihtoehtoja on useita ja ammattinimikkeitä satoja. Blogissamme kerromme rehellisesti, millaista opiskelu meillä on, millaisia haasteita kohtaamme ja mitä hauskoja tilanteita arjessamme tapahtuu.

Blogin välityksellä pääset tutustumaan monialaisesti kouluttajiimme sekä muuhun henkilökuntaan. Tulet huomaamaan, että työpäivämme ja -tehtävämme poikkeavat toisistaan. Ei ihme, että moni meistä on viihtynyt täällä jo vuosia. Ensi viikolla julkaisemme ensimmäisen varsinaisen blogitekstin. Sitä odotellessa viettäkäähän leppoisa aurinkoinen viikonloppu.

Hauskoja ja antoisia lukuhetkiä blogimme parissa!