Blogin kirjoittajat

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kukin tavallaan, kuha rentoutuu

Källskär, Kökar
Tämän blogkirjoituksen myötä siirrymme pikkuhiljaa kesälomille. Vaikka Turun AKK:ssa on joitakin opiskelijaryhmiä läpi kesän, on heinäkuu kuitenkin selvästi hiljaisin kuukausi. Artukainen sulkee ovensa kahdeksi viikoksi, Kärsämäessä on infopäivystys läpi kesän. Lähihoitajaopiskelijoidemme voimainponnistus Auringonkukkaprojekti työllistää heidät ja osan opettajista 24/7 Ruisrock-viikonlopun ajan.

Kahvipöytäkeskusteluissa henkilökuntamme siirtyy kuka mökille, kuka vesille, kuka kaukomaille. Ohjelmassa on lukemista, käsitöitä, maakuntamatkailua, festareita, reppureissaamista, retkeilyä ja vaikka mitä. Toiset vannovat pelkän löhöilyn ja lepäämisen nimiin. Oli keino mikä tahansa, pääasia, että ladataan akkuja ja kerätään voimia syksyn koitoksiin. Koulutuskentässä ajat ovat kovat, edessä on vaikeita päätöksiä.

Turussa ja lähiseudulla piisaa tapahtumia siihen malliin, että kalenterikin kauhistelee. Varsinkin heinäkuun viimeinen nk. superviikonloppu tulee täyttämään Turun hotellit, kadut ja ravintolat ääriään myöten. Positiivista Turun matkailulle, ja toivottavasti myös maineelle!

Itselleni tämä on juhlavuosi muutoinkin kuin pyöreiden vuosien täytyttyä. Heinäkuussa suuntaan 10. kertaa pyörällä viikoksi Ahvenanmaalle. Ensimmäinen tehtiin elokuun puolessa välissä, sen jälkeen ajankohta on aina osunut heinäkuulle. Vieläkin löytyy saaresta tutkimisen arvoisia paikkoja ja kohteita. Tähän asti mieleenpainuvin on ollut pikkuruinen Källskärin saari Kökarin eteläpuolella. Siellä olen napannut myös oheisen kuvan. Tänä vuonna toivon näkeväni Apolloperhosia, joita lähden bongaamaan Föglön saarelle. Lähes nenäliinankokoisen, upean perhosen näkeminen ja ikuistaminen kruunaisi juhlavuoden!

Toivottavasti myös sinun kesääsi kuuluu paljon mukavia ja rentouttavia asioita ja tapahtumia - sellaisia, joista syntyy kivoja muistoja. Säätilalle emme mitään voi, mutta toivoa sopii, että lämpötila pysyttelisi mieluummin 20 asteen ylä- kuin alapuolella. Mielellään vaikka joka päivä.

Tämän myötä toivotan kaikille hyvää juhannusta ja ihania, aurinkoisia kesäpäiviä! Seuraava blogi julkaistaan elokuussa.

Kirjoittanut Taru Lehtonen

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Veturilla eteenpäin

Perinteisesti oppiminen on mielletty opettajan työksi, jonka avulla opiskelija oppii. Tässä mallissa oppiminen oli sidottu tiukasti opettajan luentomaiseen toteuttamistapaan. Oppijan rooliksi jäi toimia pääosin vain passiivisena kuulijana.

Nykyisin oppiminen mielletään entistä enemmän opiskelijan omaksi tehtäväksi. Aktiivinen, yhteisöllinen ja digitaalinen oppiminen mahdollistavat innostavan oppimisen mallin, jossa oppiminen voidaan luovuttaa opiskelijalle. Tämän edellytyksenä ovat hyvät pedagogiset mallit ja rakenteet.

Mietimme Turun AKK:ssa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia toteuttaa tehtäväämme. Olemme viime aikoina rakentaneet kiivaasti uutta mallia, jolla muutamme yhtäältä koulutuksen suunnittelun ja toteuttamisen tapaa ja toisaalta oppimisen mallia.

Veturi-malli ymmärtää oppimisen ja sen rakenteet laajempina kokonaisuuksina. Se liittää eri koulutusalojen osaamista ja asiantuntijuutta yhteen sekä hyödyntää sitä koko talon käytettäväksi. Se laajentaa myös oppimisen viiteryhmää, välillä opitaan isossa ryhmässä ja välillä vain oman tutkintoryhmän kesken.

Veturi-malli tarjoaa meille uuden tavan suunnitella työtämme. Rakennamme talon sisälle koulutustarjotinmallin, joka antaa meille mahdollisuuden toimia joustavammin ja kustannustehokkaammin huomioiden samalla asiakkaidemme yksilölliset tarpeet.

Omat opintopolut rakentuvat aiemman osaamisen hyväksi lukemisen ja tarvittavan osaamisen tavoitteiden lopputuloksena. Oppimista tukevat työssä oppiminen, digitalisaatio ja erilaiset verkostot. Hyvän oppimisen takeena on, että oppimisen edellytyksiä ja tarpeita seurataan jatkuvasti, ja tehdään tarvittavia korjausliikkeitä.

Mallin ääripäinä ovat isot monimuotoiset ja yhteisölliset massaluennot ja toisaalta kahden keskiset henkilökohtaiset ohjaustilanteet. Näiden väliin mahtuu paljon muuta arkista oppimista, joka rakentuu henkilökohtaistamisen prosessissa yksilöllisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaan.

Eri sovellukset ja sosiaalinen media mahdollistavat aiheiden kokoamisen, kommentoimisen ja käsittelemisen, on kyse sitten työssä oppimisesta, verkosto-oppimisesta tai itsenäisestä oppimisesta. Oppilashallintojärjestelmän ja pilvipalveluiden hyödyntäminen tehostavat toimintaamme ja terävöittävät oppimisen rakenteitamme.

Veturista näkee myös sen, että oppimista tapahtuu jatkuvasti ja kaikkialla. Me tarjoamme sille hyvät puitteet.

Kirjoittanut Osku Laukkanen, pedagoginen koulutuspäällikkö

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Roskisdyykkausta

Ympäristöoppi kuuluu myös kotoutumiskoulutuksen oppisisältöihin. Siksipä osallistuimme innolla Turun kaupungin järjestämälle kiertoajelulle, jonka kohteina olivat Topinojan jäteasema ja Kakolan jätevedenpuhdistamo.

Sanasta ’kaatopaikka’ tulee ehkä ensimmäisenä mieleen Fredin 60-luvun laulu ’Tääll istun mä tunkiolla ja synkkänä katselen,  seas roskien, kaiken loan ja lasipullojen…’. Lapsuusaikojeni kaatopaikkaromantiikka pullojenkeruineen ja rotanampumisineen näkyi kuitenkin kadonneen historian hämäriin. Varmaan muutama maahanmuuttajaopiskelijakin hieraisi silmiään nähdessään nykyaikaisen jäteaseman. ”Nähdä Napoli ja kuolla hajuun” on kuitenkin ihan Eurooppalaisellakin tasolla vielä melko tavanomainen fraasi.

Kotitalousjätteen perusteellinen ja perusteltu lajittelu tuli sangen konkreettisesti nähdyksi, ja kotipihan molokkirivistön merkitys tuli varmaan kaikille selväksi äidinkielestä ja kansallisuudesta riippumatta.

Metallit tänne, lasitavara tuonne, rikkinäinen keittiöjakkara tähän – kunpa suomen kielikin olisi yhtä systemaattista. Ainoa hämmentävä juttu oli ns. ”keittöroskisten” kohtalo. Niitä oli vajaassa viikossa kertynyt jättimäinen, suorastaan käsittämätön vuori. Se on kaikki polttokelpoista jätettä, jota ei polteta Turussa (laitos kun tuli purettua…), vaan se roudataan paitsi Vantaalle, myös mm. Tukholmaan(!). Kysyttäessä syytä tähän, vastaus oli, että se tulee halvaksi, kun sinne on muutenkin laivaliikennettä. Tuli mieleen Laihian isäntä, joka astui linja-autoon ja sanoi kuljettajalle, että ”ethän sä multa maksua ota, kun muutenkin olet Vaasaan menossa?”

Niin tai näin. Jos saunailta kavereitten kanssa venähtää ylipitkäksi, voit aina sanoa, että ”kävin viemässä roskapussin. Tukholmaan”.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Maakuntamatkailu kannattaa!

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa päivästä, joka ei välttämättä ole matkailualan opettajan tyypillinen työpäivä.

Viime viikon maanantaina (23.5.) kokosimme kaikki matkailukoulutuksen ryhmät yhteen ja lähdimme saaristoon. Mukana olivat Turun AKK:n matkaoppaan ammattitutkinnon ja matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkinto-opiskelijat sekä matkailu moniosaajat – ryhmä.

Suuntanamme oli aamun aluksi Naantali, jossa meillä oli kaksi tulevien oppaiden tutkintotilaisuutta. Toinen oli ihastuttava rakkaustarinoita luotaava opastus Naantalin hautausmaalla ja toinen presidenttien puolisoista kertova teemallinen opastus Kultarannassa.

Tämän jälkeen vuorossa oli kerrassaan maittava lounas saaristolaispöydän muodossa ravintola Pohjakulmassa Rymättylän Poikossa. Vatsat täynnä ei onneksi kauaa tarvinnut bussissa istua kun pääsimmekin jo reippaalle esittelykierrokselle Herrankukkaroon.

Sieltä matkamme jatkui kohti Hangan laituria ja m/s Österniä, jolla taitoimme noin puolen tunnin matkan Seiliin. Seilissä meitä oli vastassa opas, joka kertoi Seilin mielenkiintoisesta spitaali- ja mielisairaalahistoriasta ja saaren rakennuksista, joista kaikkein tunnetuin on varmastikin punainen puukirkko 1700-luvulta. Ja josta ei tietenkään ole kuvaa!

Taidankin kesälomalla tehdä ainakin yhden lähimatkan saaristoon. On se niin hieno. Ja niin lähellä!

Aurinkoista kesää!
Katso vielä kuvat alta!

Kirjoittanut Niina Aitamurto

Kultaranta: Aamu alkoi mielenkiintoisella teemaopastuksella presidenttien puolisoista tasavallan presidentin virallisen kesäasunnon Kultarannan puutarhassa.


















Herrankukkaro 1: Koetimme oppaamme kehoituksesta laskea montako myrskylyhtyä Herrankukkarosta löytyy, mutta luovutimme aika nopeasti....














Herrankukkaro 2: Mummon vai vaarin mökki? Hauskasti tuotteistettuja majoitustiloja!















Seili 1: Seilin saaristoluonto on lumoavaa, varsinkin keväällä.
















Seili 2: Seilin kirkon takana sijaitseva hautausmaa kätkee traagisiakin tarinoita mielisairaalan ajoilta.

Sää antoi parastaan koko retkemme ajan!