Blogin kirjoittajat

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kirjoita postikorttiin - eiku chattiin!

Avasimme uudistetut www-sivumme touko-kesäkuun vaihteessa. Tekijä vaihtui pieneen ja ketterään turkulaiseen toimijaan, jonka kanssa yhteistyö on ollut mutkatonta ja luontevaa. He ymmärsivät yskämme ja myös sen, ettei käytössämme olevaan koulutustietokantaan ole valmista ratkaisua, vaan se piti yhteistuumin rakentaa.

www-sivujemme rakenne ei juurikaan muuttunut, pyrimme edelleen yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Uutta on mm. responsiivisuus eli sivujen näkyvyys vaihtuu ruudusta toiseen sopivaksi, katsotpa sivuja mobiilinäytöltä tai pöytäkoneelta. Lisäksi ajankohtaiset asiat päivittyvät etusivun alaosaan sosiaalisen median kanavistamme.

Eniten jännitti meille kokonaan uudenlaisen välineen eli chatin käyttöönotto. Koska allekirjoittanut yhdessä kollegan kanssa istuu/seisoo työpöydän ääressä päivät pitkät, päätimme ottaa chatin haltuumme ensin. Halusimme nähdä, miten asiakkaat kyseiseen palvelutapaan suhtautuvat, millaisia kysymyksiä he esittävät, millaisella syklillä ja niin edelleen. Olemme huomanneet, että chat on asiakkaille luonnollinen tapa kontaktoida. Voit olla anonyymi tai jättää yhteystietosi niin halutessasi. Tiettävästi ainakin kaksi, nimenomaan chatin kautta tullutta tiedustelua on johtanut tutkintoon valmistavan koulutuksen aloittamiseen. Hurraa ja iso hymiö :-)!

Olen ollut iloinen osallistuttuani pitkästä aikaa suoraan asiakaspalveluun ja saadessani kontaktin asiakkaaseen minulle luontevalla tavalla eli kirjoittamalla. Vastaamalla kysymyksiin, jotka toisinaan asiakkaiden eri tasoisesta suomen kielen osaamisesta riippuen ovat vaatineet hieman enemmän jumppaamista. Olemme saaneet välitettyä asiakkaille tietoa ja tarvittaessa ohjanneet heidät oikean tahon puoleen lisätietoja varten. Kuukauden aikana olen myös itse oppinut todella paljon uusia asioita – siitäkin huolimatta, että toisen asteen koulutusmaailma sen kaikkine kiemuroineen on tullut tutuksi reilun 11 vuoden aikana.

Nyt käsillä on lomakausi, joka hiljentää oppilaitoksemme ja sitä myöten myös online-chattimme. Heinäkuussa vuoron perään päivystävät ammattitaitoiset koulutusassistenttimme palvelevat teitä parhaan tietonsa mukaan. Kaikki meille lähettämänne viestit jäävät talteen. Mahdollisiin avoimiin kysymyksiin vastaa ko. alan opettaja lomalta palattuaan.

Rakennamme uusia sivuja yhteistyökumppanimme kanssa jatkuvan kehittämisen periaatteella. Toivelistalla on jo nyt runsaasti asioita, joita työstetään edelleen syksyllä. Toivomme luonnollisesti ideoita myös teiltä, hyvät asiakkaamme. Se, että löydätte sivuiltamme helposti kaiken oleellisen, on meille ensiarvoisen tärkeä asia.

Hyvää ja rentouttavaa kesälomakautta kaikille!

Kirjoittanut Taru Lehtonen

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ennustin ja parempaa on luvassa

Viime syyskuisessa blogitekstissä pohdiskelin juuri alkaneen kurssin tulevaisuudennäkymiä kielen oppimisen suhteen. Miten on ennustettavissa opiskelijan mahdollinen edistyminen suomen kielen opinnoissa, kun häntä ei lainkaan tunne ja kaikki diagnostiset testit näyttävät käytännössä nollatasoa?

Silloin ennustin, että vuosikausia maassa ollut, mutta englanninkielisen amk-tutkinnon suorittanut vasta-alkaja ei juurikaan etene opinnoissaan. Ei siksi, että häneltä puuttuu opiskelutaitoja, vaan siksi, että hän on jo luonut omat englanninkieliset verkostonsa. Ei siis ole ”pakko oppia”, kun englannillakin pärjää. Sangen lyhytnäköistä logiikkaa, jonka kestämättömyys tulee työelämässä vastaan.

Ennustus meni puoliksi oikein. Puoliksi väärin sikäli, että yliopistosta valmistunut biologi ymmärsi myös suomen kielen tärkeyden ja sovelsi omaa opiskelutaitoaan myös kotoutumiskurssilla. Tulos oli sangen hyvä.

Ennustin myös, että vastatullut, mutta innokas ja utelias maahanmuuttaja pystyy nollatason aloituksesta huolimatta oppimaan sangen hyvän alkeiskielitaidon vajaassa vuodessa. Ei sekään kaikkien kohdalla toteutunut, mutta erityisesti yksi opiskelija loisti ylitse muiden. Alkuvaiheet menivät kokonaan samankieliseen vierustoveriin tukeutuen, mutta kurssin edetessä osat vaihtuivat ja alussa paremmin suomea osannut vierustoveri alkoikin saada entiseltä vasta-alkajalta tukea ja vastauksia kysymyksiinsä. Kyseisen opiskelijan kohdalle erityisen ratkaisevaa oli, että hän ei puhu sanaakaan englantia – ja minä en puhu hänen äidinkieltään.

Motivaatio kasvaa eksponentiaalisesti, kun ainoa keino tulla ymmärretyksi on puhua suomea. Vaikka kuinka vähän ja vaikka kuinka väärin, mutta jostakin se täytyy aloittaa.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Mene metsään!

Kesä on taas täällä, vaikkei tänä vuonna oikein keväästä saatu nauttia. Yhtäkkiä kaikki vihertyi, linnut laulavat kilpaa ja juhannus sekä kesäloma uhkaa lähentyä kovaa vauhtia.

Työtä on tehty pitkin vuotta ja mielessä siintää se ihana hetki, kun hetkeksi saa hengähtää ja loma on edessä. Aamukamman piikkejä lasketaan ja rästitöitä tehdään innolla. Mutta…onko lomastakin tullut suorittamista? Jokainen haluaisi ottaa kaiken irti taas tästä ihanasta vuodenajasta, pitäisi matkustella, pitäisi tavata ystäviä ja sukulaisia, jollakulla kenties on sukujuhlia tulossa. Remonttia kenties tehdä, ainakin puutarha kunnostaa. Samaan syssyyn pitäisi tehdä sitä, pitäisi tehdä tätä…jotta varmasti olisi kerrankin lomaillut KUNNOLLA.

Usein kierrokset ovat kovia niin loman alkaessa, lomalla kuin sen päättyessäkin. Silloin ei puhuta elpymisestä.

Työpsykologi Tanja Lappi kertoo muutamia hyviä vinkkejä, miten laskeudut lomaan helposti, eikä pää kolmantena jalkana.
  • Aloita ja lopeta loma keskellä viikkoa. Lomafiilis alkaa nopeasti ja palatessa työhön ei heti ole edessä 5 täyttä työpäivää.
  • Laskeudu lomalle lempeästi, älä täytä viimeisiä päiviä palavereilla.
  • Koeta kerrankin lomallasi tehdä vain yhtä asiaa keskittyneesti kerrallaan, ei montaa asiaa yhtaikaa. Näin pystyt loman jälkeenkin keskittymään paremmin.
  • Lomalla voi vain olla, ei ole pakko suorittaa ja suunnitella.
  • Pidä digipaasto eli nauti mieluimmin ystävistä, luonnosta, taiteesta ja liikunnasta. Kaikkea ei tarvitse katsoa kännykkäkameran luupin läpi tai kertoa somessa.
Lopuksi vielä vinkki, jolla palaudut varmasti:

Nykypäivän elinympäristöihin ja elämäntapoihin liittyy runsaasti kuormitustekijöitä, jotka ovat omiaan nostamaan kehon valmiustilaa ja suorituskykyä. Terveydelle haitaksi stressitekijät muuttuvat, mikäli suorittamisen jälkeiseen lepoon ja palautumiseen ei jää riittävästi aikaa. Luonnonympäristöt tarjoavat vastalääkettä jatkuvalle suorittamiselle. Tutkimuksissa on todettu, että elimistön valmiustila laskee luonnonympäristössä muutamassa minuutissa kuormitusta edeltäneelle tasolle. Metsä on suomalaisille rakas, hiljainen paikka, joka on erinomainen esimerkki elvyttävästä ympäristöstä.

Mene siis metsään, pysy ääneti, nauti ja elvy. Hyvää kesää!

Kirjoittanut Terhi Rummukainen

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Mikä sinua motivoi?

Missä näet itsesi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? Kysymys on varmasti monelle tuttu työhaastatteluista. Mutta mitä sillä oikein haetaan?

Tulevaisuuteen katsominen on tavoitteiden asettamista. Ihminen, jolla ei ole tavoitteita, ei näe tulevaisuutta edes mielikuvissaan. Olin mukana opiskelijavalinnoissa, jossa pitkään työttömänä ollut nuori näki itsensä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua samassa tilanteessa kuin nyt. ”Kaikki on hyvin näin.” – Tarvetta muutokseen ja koulutukseen ei siis ollut.

Tavoitteet luovat motivaatiota, motivaatio tavoitteita. Motivaation avulla etenet opinnoissa, jaksat työelämässä, harrastat, teet asioita, joita haluat tehdä.

Steven Reiss on määritellyt kuusitoista eri ihmisillä eri tavoin ilmenevää perusmotiivia: valta, riippumattomuus, uteliaisuus, hyväksyntä, järjestys, säästäminen/keräily, kunnia, idealismi, sosiaaliset kontaktit, perhe, status, kosto/voittaminen, esteettisyys, syöminen, ruumiillinen aktiivisuus ja mielenrauha. Esimerkiksi valta, halu vaikuttaa muihin voi näkyä pyrkimyksenä esimiestehtäviin tai vaikkapa opettajaksi; vähäinen vallan tarve saattaa ohjata ammattiin, jossa voi palvella muita. Järjestyksen ylläpitäminen on motiivi, joka sopii palkanlaskijalle, farmaseutille tai siivoojalle, kun taas vähäinen järjestyksen tarve motivoi spontaaneihin, jatkuvasti muuttuviin tehtäviin. Nämä esimerkit kuvaavat stereotypioita, mutta antavat ajatuksen siitä, miten motiivit voivat meitä ohjata.

Omia motiiveitaan tunnistamalla voi pohtia ammatinvalintaa, mutta yhtä lailla hakea motivaatiota jo olemassa olevaan ammattiin ja työhön. Jos sinua motivoi ruumiillinen aktiivisuus, voit muokata työtäsi niin, että pääset liikkumaan vaikka jaloittelutauoilla. Jos taas kotisohva kutsuu enemmän kuin lenkkipolut, pyri hakemaan mahdollisimman mukava ja pysyvä työpiste. Syömisestä nautinnon saava ruokkii työmotivaatiota rauhallisella lounastauolla, kun taas henkilö, jolle ruoka on vain välttämättömyys käyttää myös ruokatauot johonkin muuhun.

Kun omat motiivit on tunnistettu, voi asettaa itselleen realistisia tavoitteita. Tavoitteen pitää olla selkeä ja mahdollinen saavuttaa. Tavoitteen pitää olla myös jonkin verran haastava – kun sen eteen joutuu tekemään töitä, tietää, että tavoite on arvokas. Lottovoitto on siis haave, ei tavoite.

Mitä siis pitäisi vastata alussa esitettyyn kysymykseen? Totuudessa on hyvä pysyä, mutta sen voi muotoilla tilanteeseen sopivaksi. Eräs työnantaja kertoi, että hänelle paras vastaus on, että työnhakija kertoo tavoitteekseen olla viiden vuoden päästä taitava ammatissaan ja arvostettu työntekijä yrityksessä. Liian suuria tavoitteleva ei jäisi tehtävään, johon häntä oltiin palkkaamassa.

Joskus voi olla hyvä pitää lopulliset tavoitteet omana tietonaan.

Lisää motivaatioteoriasta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/27/rmp-profiili-paljastaa-motiivit

Kirjoittanut Pirkko Kuhmonen

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

”Opettaja, milloin minä työ?”

Otsikon kysymyksen minulle asetti eräs lukutaitokurssilla opiskeleva syyrialainen nuori mies muutama kuukausi sitten. Vastasin kysymykseen, että sitten kun osaat puhua, lukea ja kirjoittaa suomea vähän enemmän.

Luku- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajien työllistyminen on ollut maassamme todella vaikeaa. Suurimpana syynä siihen pidetään sitä, että luku- ja kirjoitustaidottomina maahan muuttaneet eivät saavuta riittävää Suomen työmarkkinoilla tarvittavaa puhe-, luku- ja kirjoitustaitoa.

Jos ei ole lapsena saanut mahdollisuutta hankkia omalla äidinkielellään luku- ja kirjoitustaitoa, on tuon taidon hankkiminen täysin uudella vieraalla kielellä vaikeaa. Koulutuksistamme on kuitenkin kuoriutunut rohkaisevia esimerkkejä opiskelijoista, jotka ovat muutamassa vuodessa oppineet niin mainiosti puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan suomen kieltä, että ovat murtaneet lasikaton työelämään jo 2-3 vuoden kuluttua maahan muutettuaan.

Heikko kielitaito on toisaalta myös helppo tekosyy työmarkkinoilla olla palkkaamatta innokasta maahanmuuttajaa työhön. Jos vieraista kulttuureista kotoisin olevat työntekijät jotenkin muuten hirvittävät, on todella helppoa vedota kielitaidon puutteisiin. Tilanne on surullinen, sillä monet suomen kielestä perusasiat oppineet ulkomaalaiset tarttuisivat reippaasti monenlaisiin työtehtäviin, joihin ei vaadita pitkää koulutusta ja täydellistä suomen kielen taitoa. Useat esimerkiksi Lähi-idästä tulleet maahanmuuttajat ovat työskennelleet mm rakennusmiehinä, maalareina, partureina, metalliseppinä ja autonkuljettajina lähtömaassaan. Näitä työtehtäviä moni on hoidellut ilman oman äidinkielensä luku- ja kirjotustaitoa. Nämä suomen kielen kautta luku- ja kirjoitustaidon saavuttaneet ihmiset olisivat kovin innokkaita työskentelemään esimerkiksi metalli- ja kokoonpanotyössä. Siis myös niillä aloilla, jonne nyt Varsinais-Suomessa etsitään joukoittain työvoimaa.

Saara Linnatsalo

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Uusia Turku-oppaita valmistuu kesäksi

Onkohan jo kevät? Tätä kirjoittaessa sää on niin vaihteleva, että tunnissa saa kokea neljä vuodenaikaa. No vuodenajat ovat toki yksi Suomen matkailuvalteista, mutta ehkä tämä on vähän liikaa. Ainakin kalenterin mukaan toukokuu on jo kevätkuukausi ja niinpä sitä voi sanoa, että työn- ja tapahtumientäyteinen talvi alkaa olla takana. Kiinnostava ja uutta opettava talvi.

Syyskuussa 2016  Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa alkoi matkaoppaan ammattitutkinto, josta auktorisoituu uusia virallisia Turun matkailuoppaita. Koulutuksessa ovat yhteistyössä Visit Turku ja Turun Matkailuoppaat – Åbo Turistguider ry.

Talven aikana olemme vierailleet niin monessa Turun matkailukohteessa ja kuulleet niin monta asiantuntijaluentoa, että en äkkiseltään saanut niitä edes laskettua. On ollut mahtavaa tehdä yhteistyötä sekä oppaiden että matkailukohteiden edustajien kanssa. Turun oppaat ovat opastaneet meitä useassa paikassa ja jopa kokonaisia saarikierroksia Ruissalossa ja Hirvensalossa. Kohteiden edustajat puolestaan ovat ottaneet meidät vastaan ja jakaneet tietoa, jotta tulevilla oppailla on mahdollisimman paljon tietoa laadukkaiden opastusten tekemiseksi.

Olemme harjoitelleet opastuksia niin bussissa kuin kävellen. Olemme treenanneet mikrofonin käyttöä ja videoineet harjoituksia. Se on kaikkien mielestä aika kamalaa, mutta samalla todella opettavaista ja hyödyllistä nähdä itsensä asiakkaan näkökulmasta. Olemme oppineet uutta ja kerranneet vanhaa, minäkin ”vanhana” oppaana olen oppinut paljon. Ja mikä parasta, on hienoa huomata miten opiskelijat edistyvät ja kehittyvät. Ihan pian voimme törmätä ensimmäisiin opaskyltti rinnassaan kaupungilla opastamassa.

Aurinkoista kevättä toivotellen, kohta ensimmäisiä todistuksia kirjoitellen

Niina Aitamurto

Kuvien muodossa muutamia otteita matkan varrelta. Jos et tiedä missä nämä kaikki Turussa sijaitsevat, niin ota ihmeessä opas avuksesi. He kyllä tietävät!

Kuva 1 Turun Tuomiokirkko on yksi Turku-oppaiden tärkeimmistä kohteista.
Kuva 2 Ketkä kolme vekkulia täällä patsastelevat?
Kuva 3 Keväistä tunnelmaa Luostarinmäen Käsityöläismuseossa
Kuva 4 Onneksi Kakolassa pääsee nykyään vain käymään eikä näihin tiloihin tarvitse jäädä pitkäksi aikaa.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Työssäoppiminen avaa ovia työelämään

Matkailun moniosaaja –ryhmä aloitti työssäoppimisjakson, jossa on tavoitteena saada työkokemusta matkailualasta sekä työllistyä kesäksi. Opiskelijat pohtivat omia tavoitteitaaan työjaksolle etukäteen. Työssäoppimisen jälkeen on hyvä tehdä yhteenveto jakson tavoitteiden toteutumisesta ja suunnitelma siitä, miten voisi jatkaa omaa polkuaan matkailualalla. Joskus voi käydä niin, että työjakso osoittaa opiskelijalle, että tämä ala ei sovikaan hänelle. Siinäkin tapauksessa hän on päässyt eteenpäin askeleen.

Koulutukseen kuuluvat työssäoppimisjaksot valmistavat työelämään, mutta samalla myös tarjoavat monenlaisia elämyksiä. Työjakson tavoitteiden asettelua pohdittiin asiakaspalvelun (mitä vahvuuksia opiskelijalla on ja miten hän haluaa kehittyä asiakaspalvelijana), työvuorojen (millaisia haasteita vuorotyö saattaa aiheuttaa), suhteiden luomisen (onko mahdollisuus työllistyä), kielitaidon (mitä osaamista ja tavoitteita opiskelijalla on kielitaidon suhteen) sekä työtehtäväkokonaisuuksien hallinnan näkökulmasta.

Hyvää työssäoppimisessa on se, että opiskelija saa kontakteja eri ihmisiin sekä yrittäjiin ja työnantajat näkevät vastaavasti, jos sinussa on ainesta alan työtehtäviin.

Työssäoppiminen on loistava ponnistuslauta työelämään. Koska työssäoppimisjakson pystyy muokkaamaan itselleen mieleiseksi, opiskelija voi hakeutua tehtäviin, jotka vastaavat hänen henkilökohtaisia intressejään. Tällä tavalla pääsee monipuolistamaan osaamistaan ja luomaan hyvää pohjaa jatko-opintoihin tai työuralle. Opiskelijat, joilla on aiempaa työkokemusta, ovat usein etulyöntiasemaassa kesätyöpaikkoja täytettäessä.

Parhaimmissa tapauksissa työssäoppiminen on johtanut vakituisen työpaikan saantiin.

Kirjoittanut Anna-Mia Rinne-Saarinen.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Sata sanaa

"Sata sanaa iskee tulta, kun reformi etenee…”.

Näin voisi varioida Vicky Rostin ja Antti Tuiskun tunnetuksi tekemää rallia, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti ammatillisen koulutuksen reformisanaston. Sanasto paketoi lakimuutoksen reiluun sataan sanaan.

Ammatillinen koulutus laittaa nuorten ja aikuisten hynttyyt yhteen ensi vuoden alusta eduskunnan hyväksyessä hallituksen esityksen. Muutos on pelkästään hyvä, ja se kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Tehokkuuteen kannustava ja henkilökohtaistamiseen perustuva malli yhtenäistää ammatillisen koulutuksen kaikkien silmissä. Yksi laki – yksi ammatillinen koulutus.

Mutta töitä siinä riittää, jotta malli saadaan onnistuneesti maaliin. Käytännön oppimisen arki muuttuu siinä samalla jokaisen ammatillisen opiskelijan kohdalla. Ei enää kaikille kaikkea samasta tuutista ja yhtä paljon, vaan jokaiselle tarpeen mukaan. Malli haastaa, ja on jo haastanut kaikki toimijat uudistumaan ja uudistamaan.

Mahdollisuus edesauttaa muutosta ja sen hyväksyminen moottoroi meidät kohti tavoitetta. Uusi ammatillinen koulutus palvelee opiskelijoita ja työ- ja elinkeinoelämää paremmin, koska uusi rahoitus- ja ohjausjärjestelmä puristaa koulutuksen järjestäjät antamaan kaikkensa ja tehostamaan toimintaansa asiakkaiden eduksi.

Reilun sadan sanan reformisanasto tuli tarpeeseen. Onhan se paljon tiiviimpi kuin lähes viiden ja puolen sadan sivun mittainen lakiesitys, jota on varmasti hypistelty taajaan ja tiiviisti ympäri Suomea. Näistä sanoista se totuus löytyy ja ajatukset toiminnan kehittämiseksi ja tehostamiseksi.

Ammatillisen koulutuksen ammattilaiset onnistuvat tässäkin tehtävässä, se on sata sanaa varma juttu!

Kirjoittanut Osku Laukkanen

torstai 27. huhtikuuta 2017

Samaan aikaan samassa paikassa

Kotouttamiskoulutuksessa maahanmuuttajat saavat muista kurssilaisista itselleen vertaisryhmän, jossa yhdessä opiskellaan suomea ja perehdytään suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhteistä uuteen maahan muuttaneille on usein eriasteinen ulkopuolisuuden kokemus. On yksinkertaisesti vaikea hoitaa omia arkisia asioita, kun ei osaa kieltä tai kun toimintakulttuuri ja –tavat ovat vieraita. Kaikkien maahanmuuttajien tavoitteena on tehdä omasta arjestaan uudessa asuinympäristössä mahdollisimman sujuvaa. Usein se tärkein toive on saada mahdollisimman nopeasti työpaikka ja päästä siten osaksi normaalia yhteiskuntaa.

Uravalmennusryhmässä, jossa työtön voi tehostaa omaa työnhakuaan tai tehdä uusia urasuunnitelmia esim. uuden ammatin hankkimiseksi, pääsee myös osaksi ryhmää. Palautteiden perusteella tällaisten ryhmien parasta antia on juuri se, että pääsee jakamaan toisten kanssa kokemuksia ja ajatuksia työelämästä ja työnhausta. Ryhmissä on aina hyvin sekalainen joukko ihmisiä erilaisilla taustoilla ja vuosien mittaan valmennukseen on osallistunut yhä enemmän maahanmuuttajia. Osalle heistä tämä saattaa olla ensimmäinen kerta kun he pääsevät kohtaamaan tasavertaisesti muita työnhakijoita ja saavat aitoja kontakteja valtaväestöön.

Myös ammattia opiskelevat haluavat jakaa asioita toisten samaa alaa opiskelevien kanssa. Kukaan muu ei voi tarjota niitä neuvoja ja vinkkejä niin hyvin kuin toinen, joka etsii vastauksia samoihin ongelmiin. Ammattiopinnot voi suorittaa nykyään monella eri tavalla, joten toisinaan on vaikeaa löytää luonnollinen tapa saada vertaistukea omiin opintoihin. Siihen apua saa meiltä opettajilta. Mekin yritämme omalla tavallamme keksiä keinoja siihen, miten mahdollistamme luontevasti vuoropuhelun opiskelijoiden välille.

Erilaisia kohtaamistapoja on nykyään monia. Yhä enemmän on tarjolla erilaisia virtuaalimaailman luokkahuoneita ja keskusteluareenoja, mutta varmimmin aito kohtaaminen tapahtuu edelleen perinteisellä tavalla, olemalla samassa paikassa samaan aikaan toisten kanssa. Tällaiset vanhanaikaiset face-to-face -kohtaamiset ovat kovaa vauhtia harvenemassa. Oma neuvoni onki, että kun sellaiseen tarjotaan mahdollisuus, älä missaa sitä!

Kirjoittanut Janette Broberg

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kuvan voimalla

Satutteko tietämään, mitä ovat ”veržliaraktis”, ”atsuktuvas”, ”matuoti” ja ”plaktukas”. Voin kertoa, että ne ovat kaikille tuttuja työkaluja, jotka voi nähdä millä tahansa liettualaisella työpajalla. Mutta jos olette itse kyseisellä verstaalla töissä, ja pomo pyytää hakemaan nuo yllämainitut kapineet työkalupakista, osaatteko etsiä asianmukaiset välineet? Tuskinpa.

Tekniikan alojen koulutuksiin hakeutuu paljon maahanmuuttajia, joiden suomen kielen taito on hädin tuskin välttävällä perustasolla. Heidän on kuitenkin heti ensimmäisistä koulutuspäivistä alkaen tiedettävä työsalissa käytettävien tärkeimpien koneiden ja työkalujen nimet. Myös työturvallisuuden kannalta on oleellista, että koneita osataan käyttää asianmukaisesti ja että koneen käyttäjällä on asialliset turvavarusteet.

Asioitten kirjallinen selvittäminen on paitsi hidasta myös tarpeettoman teoreettista. Avuksi onkin otettu kuvat ja video. Metallimiehen työkalupakki levälleen pöydälle ja kamera käyntiin. Opettaja voi kertoa videokameralle eri työkalujen nimet (myös puhekieliset termit), ja yksinkertaisen editointiohjelman avulla tehdään video, jossa kunkin työkalun kuvan alle saadaan työkalun nimi kirjoitettuna samalla kun opiskelija kuulee sen kuulokkeistaan puhuttuna.

Näppärimmät alkavat heti kirjoittaa itselleen sanastoa, jossa on sinänsä tuttujen työkalujen nimet suomeksi ja opiskelijan omalla kielellä. Seuraavassa harjoituksessa tehtävänä onkin sitten yhdistää työkalun kuva ja sen nimi puhuttuna. Eli opiskelijaa pyydetään suullisesti etsimään eri työkaluja. Näin asiat jäävät mieleen suullisesti ja itse oikeinkirjoitukseen ei tarvitse niinkään puuttua. Pääasia, että opiskelija osaa ojentaa pyydetyn työkalun. Kirjoittaminen tulee tärkeäksi vasta tuonnempana.

Opiskelijat tekevät itselleen listan työkalujen nimistä tietokoneen ja kuvien avulla itsenäisesti paljon tehokkaammin kuin opettajan käskyttämänä taululta käsin. Jokainen saa myös edetä omaan tahtiinsa.

Niin – ne alussa mainitut työkalut ovat jakoavain, ruuvimeisseli, mitta ja vasara. Liettuaksi.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kirjoittaminen - lempilapseni

Opetan Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa pääosin markkinointiviestinnän opiskelijoita. Jokaisen ryhmän kanssa aloitan viestinnän opinnot käymällä läpi viestinnän peruskaaviot. Varmaan joka ainoana opetuspäivänä ja joka aiheessa esiin nousevat ne kaksi tärkeintä asiaa: tavoite ja kohderyhmä.

Lisäksi käyn läpi viestinnän perusteitä, ylipäätään yritysviestintää, mainostekstejä, suoramainontaa, uutiskirjemarkkinointia, tarjouksia, tilausvahvistuksia, muistioita, lehdistötiedotteita, kriisiviestintää, Facebook-markkinointia, hakukoneystävällistä kirjoittamista, Google-markkinointia ja vaikka mitä.

Opiskelijat haastavat ja keventävät


Opiskelijat ovat mukavia. He haastavat, puurtavat ja keventävät. Kaikkea tätä yleensä vähän samaan aikaan. Harva asia voidaan käydä läpi ilman, että se herättää keskustelua. Välillä juttu lähtee lapasesta ja opettajakin löytää itsensä keskustelemasta asiasta, jolla ei alkuperäisen aiheen kanssa ole paljon tekemistä. Paitsi että se jollakin tavalla nivoutuu viestintään.

Vertaispalaute kunniaan!

Ja se kirjoittaminen, lempilapseni!

Olen huomannut, että moni opiskelija automaattisesti luokittelee itsensä huonoksi kirjoittajaksi – ja aivan turhaan. Jokainen, joka siihen on hiukankin opintojen aikana panostanut, on ottanut aimo harppauksia, ja se motivoi jatkamaan. Markkinointiviestinnän opiskelijoiden tavoitteena työelämässä on tietysti saada kättensä jälki mahdollisimman monen nähtäville ja sitä pitääkin harjoitella.

Minut tunnetaan siitä, että patistan kirjoittamaan, kirjoittamaan ja vielä kirjoittamaan. Korostan aina, että opintojen aikana tehtävien harjoitusten yksi etu on se, että lähin palautteen antaja istuu siinä vieressä. Omia kirjoituksia kannattaa antaa luettavaksi opettajan lisäksi myös vierustoverille.

Menestystarinoita

Koska paasaan kirjoittamisen puolesta ehtimiseen, teen jatkossa tuntiopettajan tehtävien lisäksi juttuja Turun Aikuiskoulutuskeskuksen moniin julkaisuihin mm. hyvin menestyneistä opiskelijoista ja eri koulutusalojen tapahtumista. Koulutusaloilta löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista suuri yleisö ei tiedä mitään. Opiskelijat myös työllistyvät mielenkiintoisiin paikkoihin.

Tarinoita on siis tulossa paljon!

Vapaa-ajalla harrastan monenlaista kulttuuria. Lukeminen on aina ollut tärkeimpiä harrastuksiani ja olen usean vuoden ajan pitänyt musiikinopettajapuolisoni kanssa Kirjallisia-blogia, johon kirjoittelemme säännöllisesti kirjoista ja teatterista. Lukeminen kannattaa aina. Ja kirjoittaminen se vasta hauskaa onkin!

Kirjoittanut Taina Euro

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Oppiminen vaikeaa?

Kun aikuinen lähtee opiskelemaan, edellisistä opinnoista voi olla pitkä aika - vuosia, jopa vuosikymmeniä. Mielikuvissa saattaa siintää peruskoulun pulpetti, tylsä oppitunti, kiusaava luokkakaveri ja laulukoe luokan edessä. Tai muistot voivat olla ruusuisia, mukavaa yhdessäoloa, rentoja opettajia, oppimisen iloa. Yhtä kaikki, vanhat oppimiskokemukset muovaavat suhtautumista uusiin opintoihin.

Moni kantaa mukanaan vanhoja rasitteita. Koulukiusaamisen jäljet kestävät pitkään ja saattavat olla jopa esteenä sille, että uskaltautuu enää koskaan opiskelemaan. Oppimisvaikeudet voivat tuntua mielessä ylipääsemättömiltä.

Opintojen alussa me opot pidämme Oppistartti-päivän, jonka tarkoituksena on orientoida opintoihin ja herättää ajatuksia siitä, miten itse kukin meistä oppii parhaiten. Jokainen on erilainen myös oppijana. Yksi oppii kuuntelemalla, toinen tekemällä, joku tarvitsee työrauhan, toinen keskittyy vain taustamusiikin avulla. Oikeaa tai väärää tapaa ei ole olemassa, täytyy vain löytää se itselle sopiva.

Oppistartissa mitataan opiskelijoiden oppimisvalmiuksia, hahmotuskykyä, luetun ymmärtämistä, matematiikan taitoja ja tarvittaessa soveltuvuutta alalle. Tehtävien perusteella arvioidaan, tarvitseeko opiskelija oppimiseen lisätukea ja ohjausta.

Oppimisvaikeudet eivät ole este oppimiselle. Opiskelijan kanssa mietitään ja harjoitellaan, miten tehostan muistiani, miten keskityn paremmin, miten löydän olennaisen asian. Jo oman oppimistyylin oivaltaminen voi olla iso asia, mutta ennen kaikkea se, että oppii.

Aikuisena voi aloittaa tyhjältä pöydältä ja löytää uudelleen oppimisen ilo. Aikuiskoulutus ei ole tenttikirjojen pänttäämistä vaan tekemistä, oivaltamista, oman kehityksen arviointia, vertaisoppimista. Opettaja tukee ja ohjaa, ei nolaa tai kurita.

Opiskelu ei ole koko ajan helppoa tai mukavaa, päivät vaihtelevat kuten elämässä yleensä. Tavoitteen saavuttaminen tuntuu kuitenkin sitä paremmalta, mitä enemmän sen eteen on tehnyt töitä.

-Ei enää koskaan opiskelemaan, huudahtaa moni viimeisenä koulupäivänä. Mutta kun kipinä on syttynyt, mieli muuttuu helposti. Opiskelukin voi koukuttaa.

Pirkko Kuhmonen

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Maailma on totta

Pariisin tiedekeskuksessa ottamani kuva, joka havainnollistaa
maailman vilkasta lentoliikennettä.
"Maailman ääni liian voimakas on. Olen levoton." Niin lauloi Pelle Miljoona ensimmäistä kertaa aika kauan sitten. Itse kuuntelin kyseistä biisiä ja muutakin Pellen tuotantoa toimittaessani yläkoulun lehteä 90-luvun alussa. Meitä oli kaksi "päätoimittajaa"- minä ja kaverini-, ja olimme kovin kiinnostuneita maailmasta ja siitä raportoimisesta. Ihan viime vuosina ja näinä aikoina maailman ääni on ollut pauhaavan kova. Muistamme hyvin Arabikevään ja sitä seuranneet pakolaisvirrat. Nyt meillä on käsillä muun muassa Trump-ilmiö ja ankara nälänhätä osissa Afrikkaa.

Niin sitä voikin täältä näppäimistön takaa päivitellä miten elämme keskellä konflikteja, mutta onneksi myös keskellä kompromisseja. Kompromissien realisoitumisen havaitsen päivittäin luokassa. Konfliktin keskeltä paenneet opiskelijat ovat tehneet pitkän ja vaarallisen matkan kotikonnuiltaan Turkuun. He eivät varmaankaan elä unelmaansa, vaan jonkinmoista suurta kompromissia. Moni heistä on menettänyt perheensä ja terveytensä. Osa ei saa nukuttua, muutamat eivät meinaa millään oppia lukemaan. Uusi kotimaa kiinnostaa, mutta myös pelottaa. Heidän elämänsä on realisoitunutta arkipäivän draamaa.

Kuten me hyvin tiedämme, monet fiktiiviset draamat saavat karmaisevan lopun. Tämän tosielämän draaman toivon opiskelijoideni kohdalta kääntyvän hyvään elämään. Silloin kun motivaatio opetustyöhön alkaa lurahtamaan, terästänkin itseäni ajatuksella siitä, että saan edes yrittää auttaa opiskelijoitani löytämään hyvän elämän uudessa kotimaassaan.

Saara Linnatsalo

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Ei nimi miestä pahenna

Olethan jo huomannut somessa nimikilpailumme, jonka lanseerasimme parisen viikkoa sitten? Heinäkuun loppuun asti keräämme yleisöltä mielipiteitä sekä nykyisen nimemme säilyttämisen että uuden nimen puolesta. Sana on vapaa!

Itse olen kahden vaiheilla. Nykyinen nimemme toki kertoo, mistä toiminnassamme on kysymys, mutta se on onnettoman pitkä. Lyhenteemme Turun AKK:n vuoksi meidät asiakkaiden mukaan sekoitetaan milloin Turun kauppakorkeaan, Turun KTK:hon tai Turku AMK:hon. Parasta olisi naseva ja lyhyt nimi, jossa on idea, kenties vaikka tarinakin, mutta josta jokainen potentiaalinen asiakkaamme ymmärtäisi toimialamme.

Suomessa yritysten nimillä - ja varsinkin niiden vaihtamisesta - on paljon tarinoita. Jossain vaiheessa jylläsi buumi, jolloin yritysten oli lähes pakko ottaa käyttöönsä sanoja vaikkapa latinankielestä. Tähän hurahtivat lähes kaikki. Surkuhupaisin – ja myös kallein – lienee Postin muutos Itellaksi ja jälleen takaisin. Aina muutosta ei kannata tehdä vain siksi, että muutkin tekevät tai koska joku on kyllästynyt nimeen. Tosin Postin nykyisten toimien laajetessa ruohonleikkuuseen ja ruokapalveluihin lienee kohta taas edessä uusi kierros…?

Tällä haavaa tuntuu olevan muotia paluu juurille. Niinhän teki mm. Hankkija, joka käväisi kokeilemassa Multasormea ja Agrimarketia ilmeisen huonolla menestyksellä. Finlaysonin nykyinen toimitusjohtaja Jukka Kurttila kertoo, että häntä varoiteltiin historia-kortin käyttämisestä markkinoinnissa – vaikka hänen mielestään se Finlaysonissa juuri on hienoa! Kurttila on vanha mainosmies, joka onkin viisaasti todennut: ”Ei nimi miestä pahenna. Riittää, että on rohkeutta käyttää sitä.”

Meilläkin on takana 40 vuotta historiaa. Pitäisi kenties penkoa, löytyisikö sieltä joku kiva tarina inspiraatiota antamaan. Niin tai näin, löysin blogiaineistoa kerätessäni hauskan artikkelin yrityksen nimeämisestä.

Sen luettuasi voitkin antaa oman panoksesi nimikilpailuumme. Se kannattaa tehdä jo ihan vain palkinnon takia vai miltä kuulostaa Villa Marjaniemen rantasauna käyttöön 10 henkilölle?

Kirjoittanut Taru Lehtonen.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kansainvälinen naistenpäivä

Blogikirjoitusvuoroni osuu sopivasti mainioon päivään, kansainväliseen naistenpäivään, joten käsittelenkin päivän aihetta hieman tarkemmin.

Kansainvälinen naistenpäivä on kansainvälinen vuosipäivä, jota on vietetty 8. maaliskuuta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1975 YK vahvisti päivän vieton, ja päivä sai nimekseen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”.

Kansainvälinen naistenpäivä on virallinen juhlapäivä useissa maissa. Perinteen mukaan miehet kunnioittavat vaimojaan, äitejään, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla tai muilla pienillä lahjoilla. Joissakin maissa päivällä on yhtä vankka asema kuin äitienpäivällä. Joissakin maissa kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä.

Myös Suomessa naistenpäivän tarkoitus on juhlistaa naisten sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia saavutuksia ja nostaa esiin asianyhteyksiä, joissa edistystä edelleen tarvitaan.

Suomessa alansa uranuurtajia ovat olleet mm. 1800-luvulla ensimmäinen naispuolinen ylioppilas Maria Tschetschulin, maisteri Emma Åström sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori Karolina Eskelin. Minna Canth oli merkittävä mielipidevaikuttaja ja eurooppalaisten aatteiden välittäjä. Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän toimi kirjailijana ja mm. ensimmäisenä itsenäisenä suomenkielisenä naistoimittajana.

1900-luvulle tultaessa naisia nähtiin agronomeina, lääkäreinä, insinööreinä ja juristeina. Vuonna 1988 vihittiin ensimmäiset naispapit ja piispaksi valittiin Irja Eskola vuonna 2010.

Yhteiskunnan vaikuttajina tulivat tutuiksi niin ensimmäinen naisministerimme Miina Sillanpää kuin ensimmäinen naispresidenttimme Tarja Halonen.

Nämä naiset ovat omalla esimerkillään, rohkeudellaan ja periksi antamattomuudellaan avanneet väyliä seuraaville sukupolville.

Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa opiskelee tällä hetkellä päivittäin 2152 opiskelijaa. Artukaisten toimipaikassa opiskelee 1085 opiskelijaa ja Kärsämäen toimipaikassa 1067 opiskelijaa. Artukaisissa naisopiskelijoita on 15 %, kun vastaava luku Kärsämäessä on 73 %. Mies-/naisvaltaisuus näkyy siis selkeästi toimipaikkojen välillä. Kokonaisuudessaan naisopiskelijoita on 44 % ja miesopiskelijoita 56 %.

Ottakaamme siis esimerkkiä uranuurtajanaisista ja valloittakaamme uusia polkuja rohkeasti niin opiskelu-kuin työelämässä! Näillä sanoilla toivotan oikein mainiota naistenpäivää kaikille!

Terhi Rummukainen

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Pit stop!

Ammatillisen koulutuksen tulevaisuus alkaa olla viittä vaille valmis. Eduskunta käsittelee pian hallituksen esitystä ammatillisen koulutuksen reformista. Jos hallituspuolueiden rivit pysyvät kohdillaan, reformi etenee vauhdilla, ja 2018 meillä on jo käytössä uusi ammatillisen koulutuksen laki sekä rahoitus- ja ohjausjärjestelmät.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat varautuneet muutokseen kukin omalla tavallaan. Meillä on käytetty useita pit stoppeja matkan varrella. Vain siten pystymme kohdistamaan toimemme olennaiseen ja valmistautumaan tulevaan laadukkaasti.

Lyhyt pysähdys, kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat avain menestymiselle. Yhdessä tekemisen ja suunnittelemisen kulttuurin kasvattaminen vaatii aikaa. Minä-ajattelusta me-ajatteluun ei aina ole niin lyhyt matka kuin voisi kuvitella.

Organisaation, strategian ja pedagogiikan justeeraaminen kohti reformia on täydessä vauhdissa. Pienet yksityiskohdat ja suuret linjat ratkaisevat uudessa toimintaympäristössä onnistumisen. Haluamme saada tähän muutokseen kaikki mukaan.

Työyhteisömme koostuu raudanlujista ammattilaisista: meillä on osaavat opettajat, taitavat koulutusassistentit, tarkka taloushallinto ja yhdessä eteenpäin joukkojaan luotsaavat esimiehet. Avainasemassa tulevaisuudessakin on asiakas ja hänen tarpeensa. Meidän on viritettävä koulutusmoottorimme tätä varten.

Prosessien hiominen ei ole vain lähtökiihdytys tai loppusuora - se vaatii kaikki kierrokset ja täyden ajan. Sillä matkalla tarvitsemme pit stoppeja. Meidän on maltettava pysähtyä, kohdata toinen, antaa tilaa vuorovaikutukselle, kuunnella ja yrittää ymmärtää toista.

Näillä nuoteilla on hyvä jatkaa matkaa kohti ruutulippua.

Osku Laukkanen, pedagoginen rehtori

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Valintoja tekemässä tiedon valtatiellä

Elämme työelämässä mielenkiintoisia aikoja. Törmäämme päivittäin uutisiin, jotka käsittelevät työtä ja työelämän eri osa-alueita. Kuulemme ja luemme, kuinka uusia työpaikkoja syntyy teollisuuteen ja kuinka toisaalla käydään yt-neuvotteluita ties kuinka monetta kertaa. On kikyä, kehysneuvotteluita ja edessä häämöttävä uudenlainen yhteiskunnallinen sopimuskulttuuri. Miten tämä kaikki liittyy uravalmentajan työhöni Turun AKK:ssa?

Vuosi sitten osallistuin Sotepeda2016-seminaariin, jossa kerrottiin, että ammatillisessa koulutuksessa nykyopettajan ensisijaisena tehtävänä on opettaa hankkimaan ja käsittelemään tietoa. Toiseksi tärkeintä on opettaa opiskelijaa hallitsemaan omaa digitaalista jalanjälkeään ja vasta kolmantena tehtävänä on opettaa substanssia eli opetusainetta tai aihetta. Tiedonkäsittelytaitojen hankkiminen ja ylläpitäminen edellyttävät kaikilta aktiivista toimintaa. Tekemällä opitaan, ja taidot kehittyvät käyttämällä hankittua osaamista. Nykyään saan tietoa monin eri tavoin verrattuna aikaan vuonna 2004, jolloin aloitin työt kiertävänä pitkäaikaistyöttömien ohjaajana ilman älypuhelinta tai kannettavaa tietokonetta.

AKK:ssa kohtaamme opettajina ihmisiä heidän työuransa eri vaiheissa. On nuoria aikuisia, joilla on vähän tai ei lainkaan työkokemusta, mutta paljon kokemusta älypuhelimen käytöstä. On raudankovia ammattilaisia, joille älypuhelin on työvälineenä uusi tuttavuus. Tehtäväni on auttaa, ohjata, neuvoa ja opastaa (ja joskus jopa opettaa) heitä tekemään valintoja ja ratkaisuja oman uransa suhteen. Vastuullinen toimija, aikuinen, voi tehdä oikeita valintoja ja löytää ratkaisuja ongelmiinsa vain, jos hänellä on mahdollisuuksia hankkia monipuolisesti tietoa ja käyttää sitä erilaisissa ongelmanratkaisutilanteissa. Päätös on tehtävä, olipa kyse kahden ammatin väliltä valitsemisesta tai oikea-aikaisesti työnhakuun liittyvästä yhteydenotosta työnantajaan. Jos ei pysty päättämään, se on eräänlainen valinta – jos ei tee mitään, ei yleensä tapahdu muutosta.

Tietoa haetaan nykyään ensisijaisesti netistä joko omalla älypuhelimella tai eri tietokoneilla. Nettiin tuodaan tietoa eri motiiveilla ja erilaisista lähtökohdista. Se, miten luotettavaa tieto on, vaihtelee. Kuka tahansa voi ladata nettiin omia kirjoituksia ja kuvia. Ja kaikesta, mitä teemme netissä, jää ns. digitaalisia jalanjälkiä, joiden merkittävyys saattaa nopeasti muuttua. Kerran vaarattomalta tuntunut omissa nimissä tehty kannanotto tai hiukan liikaa paljastava selfie voi myöhemmin olla hankalasti selitettävä asia esim. uudelle työnantajalle.

Tietoa on joka puolella ja paljon. Työelämässä muutokset ovat jatkuvia, niinpä ajan tasalla pysyminen vaatii oikeasti aikaa ja energiaa. Opettajana yritän motivoida ihmisiä seuraamaan ympäröivää maailmaa, olemaan osa yhteisöään ja ottamaan vastuuta omien tietojensa ajantasaisuudesta. Lupaan myös itse seurata uutisia, kuunnella ja lukea, keskustella ja olla utelias. Käytän päivittäin erilaisia välineitä ajantasaisen tiedon hankintaan ja uskon vakaasti, että opin koko ajan jotain uutta.

Janette Broberg

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Teemallisen matkailutuotteen suunnitteluprojekti

Matkailun moniosaaja -ryhmä suunnitteli pienryhmissä matkailutuotteita ja koko opiskelijaryhmä sai testata pilottina kehiteltyjä tuotteita. Tämä jos jokin on projektioppimista parhaimmillaan ja antoisaa kokemuksellista oppimista.

Projektiosio aloitettiin ideoinnin- ja tuotesuunnitteluntyökalujen teoriaopinnoilla kokeillen eri menetelmiä myös käytännössä.

Projektilla oli selkeät tavoitteet, aikataulu sekä resurssit. Opiskelija osaa ideoida ja tuotteistaa työryhmässä valitsemalleen kohderyhmälle myyntikelpoisen matkailutuotteen tai -palvelun.

Projektioppimisessa käytännön toiminta muutetaan projektiksi. Pyrin yhteisölliseen oppimiseen luomalla vuorovaikutustilanteita, jotka tuovat esiin käsiteltäviä ongelmia sekä ihmisten erilaisia näkemyksiä asioista. Opetus mahdollistaa dialogin ja reflektion hyödyntämisen oppimistapahtumissa.

Menetelmän avulla ohjaan opiskelijoita keskinäisen yhteistyön hyödyntämiseen erilaisten roolien avulla, jolloin käsiteltävää ongelmaa voidaan tarkastella eri näkökulmasta.

Opiskelijoiden roolit olivat suunnittelu, toteuttaminen sekä asiakkaan rooli. Roolien avulla tavoite on ymmärtää tuotekehittely asiakkaan ja matkailuyrityksen näkökulmasta.

Arvioinnissa hyödynsin myös erilaisia rooleja; ryhmät arvioivat omaa toimintaansa koko projektin ajan, jokainen ryhmä toimi vertaisarvioijana vuorollaan ja jokainen opiskelija antoi asiakaspalautteen asiakkaan näkökulmasta.

Annoin lopuksi myös sanallisen palautteen kaikille ryhmille ja tiedustelin heidän kokemuksiaan projektioppimisesta. Toivon, että erilaiset roolit projektissa laajensivat tuotesuunnittelun näkökulmia kokonaisvaltaisemmaksi.

On ilo oppia tekemällä ja kokemalla!

Anna-Mia Rinne-Saarinen

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Valvovan silmän alla

Kirjallisen kokeen tai testin valvonta on niitä tylsimpiä työtehtäviä, mitä vuosien mittaan kohdalle on tullut. Pitäisi olla valppaana ja haukankatseisena ja käyskennellä pulpettirivien väleissä sen näköisenä, että kokelas ei uskalla siirtää silmiään pois tehtäväpaperista. Toisaalta pitäisi olla niin huomaamaton, että kokeen suoritus ei kärsi valvojan sandaalien narinasta tai tunteesta, että joku katsoo niskaan.

Omia koulu- ja opiskeluaikoja muistellessa yrittää tietysti tarkkailla, että kukaan ei lunttaa. Kirja polvien päällä pöydän alla, pyyhekumiin kirjoitetut avainsanat, lippulappuja avoimessa kynäkotelossa ja niin edelleen. Varmaan jokaisella on näistä kokemusta. En minä, mutta tiedän pari kaveria…

Ehkä olen jäänyt ajastani jälkeen ja kaikki yllämainitut konstit ovat katoavaa kansanperinnettä, koskapa en ole niihin törmännyt. Tekniikka ajaa ohi ja vanha kunnon manuaalinen omantunnonvenytys on enää perimätietoa. Nykyään on kiellettyä tuoda kokeeseen mukaan puhelinta tai tablettia. Ne kerätään pois jo ovella. Poikani kertoi viime keväänä, että edes rannekelloa ei saanut viedä ylioppilaskirjoituksiin. Veikkaanpa, että seuraavaksi epäilyttävien listalle joutuvat silmälasit ja kuulokojeet. Silloin saamme heittää hyvästit nykymuotoiselle kirjalliselle tenttikäytännölle.

Ei voi enää antaa samaa ohjetta, jonka opettaja saattoi antaa 40 vuotta sitten. Se oli erittäin hyvä, ja sitä noudattamalla oli hyvät mahdollisuudet saada – jos nyt ei ihan kymppiä – ainakin kuusi miinus mistä tahansa kokeesta:

”Kun valmistaudutte kokeeseen, on tärkeää, että kirjoitatte edellisenä iltana lunttilappuja. Älkää kirjoittako isoja lunttauspapereita, vaan pieniä lappuja, jotta voitte keskittyä olennaiseen. Pitäkää huoli, että kaikki pääkohdat tulee kirjoitettua lapuille. Koepäivän aamuna jättäkää lunttilaput kotiin, sillä minun kokeessani ei luntata.”

Esa Laukkanen

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Saitko palautetta?

TV-kokki on tehnyt huutamisesta ja huonosti käyttäytymisestä brändin. Kameroiden edessä vastapuolella ei ole mahdollisuutta puolustautua ja katsojalle jää mielikuva, että huuto oli ansaittua ja dramaattinen tilanne hauska.

Tosielämässä öykkäröinti voi tehdä pahaa jälkeä. Uraohjauksessa olen kuullut tarinoita siitä, miten esimieheltä tai asiakkaalta saatu huutopalaute on johtanut jopa alan vaihtoon. Valitettavasti, sillä palaute kertoo enemmän antajastaan kuin palautteen saajasta.

Arviointi, palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat tärkeä osa opiskelua ja työelämää. Ilman palautetta emme voi kehittyä. Omaa toimintaamme arvioimalla opimme näkemään omat vahvuutemme ja heikkoutemme.

Se, miten palautetta annetaan, onkin jo taitolaji. Arviointitilanne on herkkä: opiskelija, joka on pitkään valmistautunut näyttöön, kuulee tarkasti jokaisen sanan ja äänensävyn. Virheistä on voitava sanoa, mutta huonosti annettu palaute voi viedä motivaation, itseluottamuksen, aiheuttaa jopa traumoja. Hyvin annettu palaute, kriittinenkin, kannustaa ja auttaa näkemään kehittämisen kohteet, luo luottamusta omiin kykyihin ja mikä tärkeintä, kasvattaa työn iloa.

Ammatillisen kasvun ydintä on se, että oppii antamaan palautetta rakentavasti – niin alaiselle, työtoverille kuin esimiehelle. On osattava erottaa, mikä on korjattavissa olevaa käytöstä ja toimintaa, mikä taas persoonallinen ominaisuus, jota ei ole oikeus kommentoida.

Kiitos kantaa pitkälle. Jokainen, joka on kasvattanut lapsia, on sen nähnyt. Ilo on suuri, kun onnistut, ja muut sen huomaavat. Silti täytyy olla myös realistinen ja aito: kehutaan oikeista asioista, korjaamisen kohteet kerrotaan asiallisesti perustellen. Näin palautetta oppii myös ottamaan vastaan.

Ammatillisen koulutuksen arvioinnin ja palautteen antamisen tavoite on, että työelämään tulee ammattilaisia, jotka ammattiosaamisen lisäksi osaavat antaa ja ottaa vastaan palautetta, arvioida rakentavasti sekä omaa että muiden toimintaa. Tunnistavat, milloin oma ja muiden käyttäytyminen ei ole asiallista tai toiminta ammattimaista, kykenevät korjaamaan toimintaansa palautteen pohjalta. Ennen kaikkea - uskaltavat ottaa asioita kasvokkain asiallisesti puheeksi.

Hyvinvoiva työyhteisö ei ole Hell´s Kitchen. Työhyvinvointi rakentuu oikeudenmukaisesti, rakentavasti ja avoimesti toimivan palautejärjestelmän kautta.

Pirkko Kuhmonen

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Luisteluiloa Parkissa

Meitä turkulaisia hellitään talvisin kahdella tekojäällä, joilla passaa luistella vaikka rapsakassa vesisateessa. Pakkasimme viime perjantaina lukutaitoryhmien kanssa luistimet kassiin ja suuntasimme Parkin tekojäälle. Ilma oli hyvä ja jää liukas! Niinpä kykenimme hyvin opettamaan opiskelijoille luistelun alkeita sekä talviliikuntasanastoa. – Potku sivulle ja liuku!

Opiskelijoille perjantain opetustuokio luistimilla oli varmasti jännittävä. Osaa hirvitti niin paljon, että he laittoivat kyllä luistimet jalkaan, mutta kokivat sitten jääkauhun, kun olisi pitänyt ottaa ensipotkut jäällä. Vaikka kaikki eivät uskaltaneetkaan kokeilla kiiltävän jään tenhoa, kaikki herkuttelivat vuoden ensimmäisillä laskiaispullilla!

Luistelu oli valtaosalle opiskelijoista mukava kokemus. Luulenkin, että toteutamme tänä talvena useamman opetustuokion luistimilla.

Kuvassa opettajat Noora (vas.) ja Hannamari opettavat Stefania luistelemaan.

Saara Linnatsalo