Markkinointia ennen ja nyt

Olen työskennellyt markkinoinnin parissa jo 20 vuotta, joista viimeiset 10 vuotta Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa. Jotain työn ja aihealueen kiinnostavuudesta kertoo, etten vielä ole kyllästynyt tähän – päinvastoin. Nythän tämä vasta mielenkiintoiseksi on käynyt!
 

Maybelline-mainos v. 1938

Markkinointihommia aloittaessani aikataulut olivat todella pitkiä – briiffistä ensimmäiseen presentaatioon, siitä layoutiin ja edelleen valmiiseen painotuotteeseen saattoi kulua toistakin kuukautta. Markkinointitoimenpiteitä suunniteltiin vuositasolla. Personointi ja etunimellä puhuttelu oli tavallista. Asiakasrekistereitä demografisine taustatietoineen ostettiin kalliilla hinnalla tarkoitusta varten erikseen perustetuista yrityksistä. Suoramarkkinoinnin ohella (suuret) printtimainokset olivat arvossaan paitsi brändin kasvattajina, myös sen aikaisissa Suomen markoissa mitattuna.

Sosiaalinen media, blogit, google, videot sekä hakukone- ja -sanaoptimointi – digitaalinen markkinointi ylipäätään - on mullistanut markkinoinnin. Tänä päivänä on oltava on-line lähes vuorokauden ympäri, hieman toimialasta riippuen. Muutoksista huolimatta yritämme väkisin siirtää oppimamme vanhan tiedon uusiin välineisiin, vaikka pelisäännöt, kenttä ja ostajat ovat totaalisesti muuttuneet. 

Internet ja some ovat pienentäneet maailmaamme, globalisaatio on täyttä totta. Tiedonkulku on nopeaa: kun joku jenkeissä twiittaa, istuu uneton suomalainen juuri silloin koneen ääressä jakaen tiedon omille verkostoilleen saman tien, ja niin edelleen. Myös työn määrä on suhteellisesti lisääntynyt, sillä vaikka ne perinteiset markkinointitoimenpiteet ovat vähentyneet, eivät ne ole mihinkään kadonneet. 

Muodissa oleva kaiken visualisointi aiheuttaa koulutusten markkinoinnissa omat haasteensa. Koulutus kun ei ole konkretiaa, vaan jokaisen henkilökohtainen kokemus, johon vaikuttavat tausta, työkokemus, aiempi koulutus, elämäntilanne ja oma asenne. Emme voi luvata, että opiskelija oppii jotain uutta ja olennaista, jos hän ei itse niin koe tai edes halua. Siitäkin huolimatta on yritettävä luoda mielikuvia siitä, mihin opiskelija voi koulutuksen avulla päästä ja mitä saavuttaa.

Juuri nämä haasteet inspiroivat minua päivittäin, pakottavat miettimään asioita monelta kantilta. Olen lapsellisen utelias ja rohkea uusia työkaluja ja sovelluksia kohtaan, haluan heti päästä testaamaan niitä käytännössä. Puhelimeni pursuaa erilaisia appseja, joista osaa olen kokeillut kerran, toiset jäävät päivittäin käytettäviksi työkaluiksi. 

Muutokset ovat paitsi tarpeen myös mahdollisuuksia - huomenna vastaan voi tulla jotain vieläkin mielenkiintoisempaa ja jännempää!

Kirjoittanut Taru Lehtonen

Apua - en ymmärrä mitään!

Syys-lokakuun vaihteessa alkoi jälleen kaksi uutta kotoutumiskoulutusta. Nelisenkymmentä opiskelijaa eri puolilta maailmaa kerääntyi ihmettelemään uuden kouluarjen alkamista. On opiskelijan äidinkieli sitten englanti, arabia tai vaikkapa urdu, me opettajat puhumme hänelle ensimmäisestä tervehdyksestä alkaen suomea. Toisin kuin lukion kielikursseilla, koto-koulutuksessa ei ole apukieltä – opetuskieli ja kaikkien yhteinen kieli on suomi.

Kuvittelepa joku kieli, jota et osaa sanaakaan tai korkeintaan esitellä itsesi ja tilata oluen. Tämä kieli mielessäsi tee pieni mielikuvaharjoitus:

Lähde: www.imgur.com

Muutat maahan, jossa tätä kieltä puhutaan ja pääset maahanmuuttajille tarkoitetulle kurssille. Ensimmäisenä päivänä koulussa uudet opettajat esittelevät itsensä, pyytävät sinuakin esittäytymään vieraalla kielellä kaikkien kuunnellessa. Opettajat puhuvat paljon, antavat jonkin paperin, piirtelevät taululle jotain, kirjoittavat erilaisia päivämääriä, puhuvat sekavia moduuleista ja moduulitesteistä, demonstroivat potkua ovesta ulos… Hmmm… okei… Jos et pärjää, sinut potkaistaan kurssilta? Niinkö? Milloin se testi sitten on?! Ja seuraavaksi lähdette ulos luokasta ja kiertämään koulua. Taas tulee paljon puhetta ja viittomista sinne ja tänne…

Moni opiskelija pystyy selvittämään tuota alkukaaosta englannin avulla. Kursseille tulee kuitenkin myös opiskelijoita, jotka eivät osaa englantia tai sen osaaminen ei ole sujuvaa. Mutta kaikkihan osaavat englantia! Vaan eivätpä osaa. Nekin opiskelijat, jotka osaavat englantia, tuudittautuisivat helposti sen käyttämiseen, jos vain saisivat mahdollisuuden.

Kaikille opiskelijoille yritämme kuitenkin selvittää asiat suomeksi. Apuna käytetään kuvia, sanakirjaa, vähän englantia, kaveria tai ehkä asia jää sillä kertaa ymmärtämättä. Itse pusken opiskelijani kysymään kysymyksensä suomeksi aina, kun tiedän, että hänellä on siihen mahdollisuus. Vaadin vastaukset suomeksi, enkä suostu kuuntelemaan englantia, kun vastauksen mallin voi tarkastaa kirjasta. Kieltä oppii vain käyttämällä sitä!

Kielitaidon kehittyminen vaatii opiskelijalta paljon toleranssia ja tahdonvoimaa. Ensimmäisillä tunneilla opiskelu on paljon kuvien, oppikirjan ja sanakirjan varassa. Myös meidän opettajien täytyy uskoa etenemiseen, vaikka puhuminen saattaa alussa vaikuttaa epätoivoiselta muutaman sanan toistelulta. Muistelen yleensä kurssin lopussa hyvin suomea puhuvien opiskelijoideni kanssa heidän ensimmäisiä kurssipäiviä ja sitä tunnetta, kun kukaan ei ymmärtänyt mistään mitään.

Mutta.... pikkuhiljaa!

Kirjoittanut Sanna Kylander

Uutta oppimassa

Onko taidot ruosteessa?

Ammatillisen aikuiskoulutuksen ja aikuisen oppijan arkea sävyttävät tästä syksystä eteenpäin lakiuudistus, henkilökohtaistamisen asetus ja osaamisperusteisuus.

Opiskelijan kannalta kehitys on erinomainen. Oppiminen ja tutkinnon suorittaminen selkeytyvät, ja niissä huomioidaan entistä enemmän aiemmin hankittu osaaminen. Henkilökohtaistamisella jokaiselle aikuisoppijalle rakennetaan oma opintopolku, joka johtaa kohti tavoiteltavaa tutkintoa hänelle parhaiten sopivalla tavalla.

Oppiminen ei ole enää pelkkää opiskelua, vaan pikemminkin osaamisen hankkimista ja sen todentamista. Ammattitaitoa hankitaan tutkinnossa määriteltyjen vaatimusten mukaisesti esimerkiksi lähiopinnoissa, työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa, verkko-opinnoissa, projekteissa ja ryhmätöissä. Lopuksi osaaminen näytetään ja arvioidaan tutkintotilaisuuksissa.

Tutkinnon hankkiminen kannattaa aina. Se avaa uusia ovia elämässä ja hioo ruostuneetkin taidot.

Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa voi suorittaa lähes 100 erilaista tutkintoa. Eri rahoitusvaihtoehtoja on tarjolla aikuisille monelta eri suunnalta. Aina ajantasaiset tiedot löytyvät verkkosivuiltamme: www.turunakk.fi

Kirjoittanut Osku Laukkanen

Ohjaavan opettajan merkintöjä

• 10 työharjoittelupaikkojen etsintäpuhelua.
• 2 tuntia työhönvalmennusta.
• Pari tuntia kulttuuriopetusta lounaan jälkeen.
• Päivän päätteeksi työharjoitteluvalvontakeikka toisella puolella kaupunkia.

Siinä ”to do”-lista yhdelle ohjaavan opettajan työpäivälle. Tehtävä valmentavan koulutuksen palveluksessa on vaihteleva ja joskus jopa jännittävä. Pestin etuoikeutena on nähdä edessään ihmiselämän monimuotoisuus mitä erilaisimpine käänteineen. Ohjaavan opettajan työ vaatii ajoittain henkisesti melko paljon, mutta se myös antaa tekijälleen sellaista inhimillistä pääomaa, jota ei voi rahassa mitata. (Tosin palkkapäivä on aina mukava kohta kuukaudessa.)

Useasti värikkäiden työpäivien jälkeen tuntuu siltä, että illalla nautiskeltava kaunokirjallisuus sepitettyine käänteineen vaikuttaa todella valjulta, kun sitä vertaa niiden ihmisten elämänkertoihin, joita on ollut etuoikeus kuulla päivän aikana. Opettaja Saaran roolissa saan myös ”viran puolesta” ohjata ja opastaa näitä hienoja ihmisiä kiinni elämään Suomessa ja Suomen Turussa.

Jatkossa avaan teille lisää työpäivieni tapahtumia tässä blogissa.