Sata sanaa

"Sata sanaa iskee tulta, kun reformi etenee…”.

Näin voisi varioida Vicky Rostin ja Antti Tuiskun tunnetuksi tekemää rallia, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti ammatillisen koulutuksen reformisanaston. Sanasto paketoi lakimuutoksen reiluun sataan sanaan.

Ammatillinen koulutus laittaa nuorten ja aikuisten hynttyyt yhteen ensi vuoden alusta eduskunnan hyväksyessä hallituksen esityksen. Muutos on pelkästään hyvä, ja se kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Tehokkuuteen kannustava ja henkilökohtaistamiseen perustuva malli yhtenäistää ammatillisen koulutuksen kaikkien silmissä. Yksi laki – yksi ammatillinen koulutus.

Mutta töitä siinä riittää, jotta malli saadaan onnistuneesti maaliin. Käytännön oppimisen arki muuttuu siinä samalla jokaisen ammatillisen opiskelijan kohdalla. Ei enää kaikille kaikkea samasta tuutista ja yhtä paljon, vaan jokaiselle tarpeen mukaan. Malli haastaa, ja on jo haastanut kaikki toimijat uudistumaan ja uudistamaan.

Mahdollisuus edesauttaa muutosta ja sen hyväksyminen moottoroi meidät kohti tavoitetta. Uusi ammatillinen koulutus palvelee opiskelijoita ja työ- ja elinkeinoelämää paremmin, koska uusi rahoitus- ja ohjausjärjestelmä puristaa koulutuksen järjestäjät antamaan kaikkensa ja tehostamaan toimintaansa asiakkaiden eduksi.

Reilun sadan sanan reformisanasto tuli tarpeeseen. Onhan se paljon tiiviimpi kuin lähes viiden ja puolen sadan sivun mittainen lakiesitys, jota on varmasti hypistelty taajaan ja tiiviisti ympäri Suomea. Näistä sanoista se totuus löytyy ja ajatukset toiminnan kehittämiseksi ja tehostamiseksi.

Ammatillisen koulutuksen ammattilaiset onnistuvat tässäkin tehtävässä, se on sata sanaa varma juttu!

Kirjoittanut Osku Laukkanen

Kuvan voimalla

Satutteko tietämään, mitä ovat ”veržliaraktis”, ”atsuktuvas”, ”matuoti” ja ”plaktukas”. Voin kertoa, että ne ovat kaikille tuttuja työkaluja, jotka voi nähdä millä tahansa liettualaisella työpajalla. Mutta jos olette itse kyseisellä verstaalla töissä, ja pomo pyytää hakemaan nuo yllämainitut kapineet työkalupakista, osaatteko etsiä asianmukaiset välineet? Tuskinpa.

Tekniikan alojen koulutuksiin hakeutuu paljon maahanmuuttajia, joiden suomen kielen taito on hädin tuskin välttävällä perustasolla. Heidän on kuitenkin heti ensimmäisistä koulutuspäivistä alkaen tiedettävä työsalissa käytettävien tärkeimpien koneiden ja työkalujen nimet. Myös työturvallisuuden kannalta on oleellista, että koneita osataan käyttää asianmukaisesti ja että koneen käyttäjällä on asialliset turvavarusteet.

Asioitten kirjallinen selvittäminen on paitsi hidasta myös tarpeettoman teoreettista. Avuksi onkin otettu kuvat ja video. Metallimiehen työkalupakki levälleen pöydälle ja kamera käyntiin. Opettaja voi kertoa videokameralle eri työkalujen nimet (myös puhekieliset termit), ja yksinkertaisen editointiohjelman avulla tehdään video, jossa kunkin työkalun kuvan alle saadaan työkalun nimi kirjoitettuna samalla kun opiskelija kuulee sen kuulokkeistaan puhuttuna.

Näppärimmät alkavat heti kirjoittaa itselleen sanastoa, jossa on sinänsä tuttujen työkalujen nimet suomeksi ja opiskelijan omalla kielellä. Seuraavassa harjoituksessa tehtävänä onkin sitten yhdistää työkalun kuva ja sen nimi puhuttuna. Eli opiskelijaa pyydetään suullisesti etsimään eri työkaluja. Näin asiat jäävät mieleen suullisesti ja itse oikeinkirjoitukseen ei tarvitse niinkään puuttua. Pääasia, että opiskelija osaa ojentaa pyydetyn työkalun. Kirjoittaminen tulee tärkeäksi vasta tuonnempana.

Opiskelijat tekevät itselleen listan työkalujen nimistä tietokoneen ja kuvien avulla itsenäisesti paljon tehokkaammin kuin opettajan käskyttämänä taululta käsin. Jokainen saa myös edetä omaan tahtiinsa.

Niin – ne alussa mainitut työkalut ovat jakoavain, ruuvimeisseli, mitta ja vasara. Liettuaksi.

Kirjoittanut Esa Laukkanen