Onkohan jo kevät? Tätä kirjoittaessa sää on niin vaihteleva, että tunnissa saa kokea neljä vuodenaikaa. No vuodenajat ovat toki yksi Suomen matkailuvalteista, mutta ehkä tämä on vähän liikaa. Ainakin kalenterin mukaan toukokuu on jo kevätkuukausi ja niinpä sitä voi sanoa, että työn- ja tapahtumientäyteinen talvi alkaa olla takana. Kiinnostava ja uutta opettava talvi.
Syyskuussa 2016 Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa alkoi matkaoppaan ammattitutkinto, josta auktorisoituu uusia virallisia Turun matkailuoppaita. Koulutuksessa ovat yhteistyössä Visit Turku ja Turun Matkailuoppaat – Åbo Turistguider ry.
Talven aikana olemme vierailleet niin monessa Turun matkailukohteessa ja kuulleet niin monta asiantuntijaluentoa, että en äkkiseltään saanut niitä edes laskettua. On ollut mahtavaa tehdä yhteistyötä sekä oppaiden että matkailukohteiden edustajien kanssa. Turun oppaat ovat opastaneet meitä useassa paikassa ja jopa kokonaisia saarikierroksia Ruissalossa ja Hirvensalossa. Kohteiden edustajat puolestaan ovat ottaneet meidät vastaan ja jakaneet tietoa, jotta tulevilla oppailla on mahdollisimman paljon tietoa laadukkaiden opastusten tekemiseksi.
Olemme harjoitelleet opastuksia niin bussissa kuin kävellen. Olemme treenanneet mikrofonin käyttöä ja videoineet harjoituksia. Se on kaikkien mielestä aika kamalaa, mutta samalla todella opettavaista ja hyödyllistä nähdä itsensä asiakkaan näkökulmasta. Olemme oppineet uutta ja kerranneet vanhaa, minäkin ”vanhana” oppaana olen oppinut paljon. Ja mikä parasta, on hienoa huomata miten opiskelijat edistyvät ja kehittyvät. Ihan pian voimme törmätä ensimmäisiin opaskyltti rinnassaan kaupungilla opastamassa.
Aurinkoista kevättä toivotellen, kohta ensimmäisiä todistuksia kirjoitellen
Niina Aitamurto
Kuvien muodossa muutamia otteita matkan varrelta. Jos et tiedä missä nämä kaikki Turussa sijaitsevat, niin ota ihmeessä opas avuksesi. He kyllä tietävät!
Kuva 1 Turun Tuomiokirkko on yksi Turku-oppaiden tärkeimmistä kohteista.
Kuva 2 Ketkä kolme vekkulia täällä patsastelevat?
Kuva 3 Keväistä tunnelmaa Luostarinmäen Käsityöläismuseossa
Kuva 4 Onneksi Kakolassa pääsee nykyään vain käymään eikä näihin tiloihin tarvitse jäädä pitkäksi aikaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turku. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 17. toukokuuta 2017
keskiviikko 18. tammikuuta 2017
Luisteluiloa Parkissa
Meitä turkulaisia hellitään talvisin kahdella tekojäällä, joilla passaa luistella vaikka rapsakassa vesisateessa. Pakkasimme viime perjantaina lukutaitoryhmien kanssa luistimet kassiin ja suuntasimme Parkin tekojäälle. Ilma oli hyvä ja jää liukas! Niinpä kykenimme hyvin opettamaan opiskelijoille luistelun alkeita sekä talviliikuntasanastoa. – Potku sivulle ja liuku!
Opiskelijoille perjantain opetustuokio luistimilla oli varmasti jännittävä. Osaa hirvitti niin paljon, että he laittoivat kyllä luistimet jalkaan, mutta kokivat sitten jääkauhun, kun olisi pitänyt ottaa ensipotkut jäällä. Vaikka kaikki eivät uskaltaneetkaan kokeilla kiiltävän jään tenhoa, kaikki herkuttelivat vuoden ensimmäisillä laskiaispullilla!
Luistelu oli valtaosalle opiskelijoista mukava kokemus. Luulenkin, että toteutamme tänä talvena useamman opetustuokion luistimilla.
Kuvassa opettajat Noora (vas.) ja Hannamari opettavat Stefania luistelemaan.
Saara Linnatsalo
Opiskelijoille perjantain opetustuokio luistimilla oli varmasti jännittävä. Osaa hirvitti niin paljon, että he laittoivat kyllä luistimet jalkaan, mutta kokivat sitten jääkauhun, kun olisi pitänyt ottaa ensipotkut jäällä. Vaikka kaikki eivät uskaltaneetkaan kokeilla kiiltävän jään tenhoa, kaikki herkuttelivat vuoden ensimmäisillä laskiaispullilla!
Luistelu oli valtaosalle opiskelijoista mukava kokemus. Luulenkin, että toteutamme tänä talvena useamman opetustuokion luistimilla.
Kuvassa opettajat Noora (vas.) ja Hannamari opettavat Stefania luistelemaan.
Saara Linnatsalo
Tunnisteet:
elämys,
haaste,
kehittyminen,
kielikoulutus,
luistelu,
lukutaito,
maahanmuuttaja,
maahanmuuttajaopiskelijat,
onnistuminen,
opetus,
saara linnatsalo,
suomen kieli,
turku,
turun akk
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Arjen kielioppia, vai miten se nyt oli?
Yksinkertaiset asiat muuttuvat joskus monimutkaisiksi, kun niitä yrittää selittää järkeenkäyvästi.
Ope: Kirja on pöydällä, kirjat ovat pöydällä.
(Kirjoitan sen myös taululle ja alleviivaan ’on’ ja ’t + ovat’ yksikön ja monikon erottamiseksi.)
Opiskelija: OK. ’Kirja’ on yksi ja ’kirjat’ on monta?
Ope: Just niin.
Opiskelija: Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjat ovat pöydällä?
Ope: Ei. ’Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjaa on pöydällä’.
Opiskelija: Mutta ’viisi’ on monta! Yksi on, viisi ovat.
Ope: Niin on, mutta jos sinä sanot, että ’viisi’, niin sitten ei tule monikko ’t’ eikä ’ovat’.
Opiskelija: ?????
Ope: Jos on numero 2, 3, 4, 5, tai 100 tai vaikka 1000, niin ei tule monikko ’t’, vaan ’a’ ja verbi ei ole ’ovat’, vaan ’on’.
Opiskelija: Miksi ei ’ovat’?
Ope: Jos sinä sanot ’kirjat’, niin tulee ’ovat’. Mutta jos sina sanot numeron, ei tule ’ovat’, vaan ’on’. Ja se ei ole ’kirjat’, vaan ’kirjaa’.
(Samalla alan miettiä, miten pitkälle uskallan mennä. Voinko selittää, että ’viisi’ on yksikön perusmuoto, ja koska se on lauseen subjekti, verbin täytyy olla yksikössä? Itsestään selväähän on, että ’viisi kirjaa on pöydällä’, mutta ’viidet sakset ovat pöydällä’. En voi kuitenkaan edellyttää, että opiskelijat ymmärtävät kieliopin teoriaa. Se ei ole kurssin sisältö eikä päämäärä. Tarkoitus on oppia kommukoimaan suomeksi. Palaan siis lähtöruutuun.)
Ope: ’Kirja on’, ’kirjat ovat’, ’viisi kirjaa on’. Tämä on systeemi. Täytyy muistaa.
(Opiskelijan ilme kuvastaa ihmetystä, epätoivoa, kiinnostusta, oivallusta ja paria muutakin tunnetilaa. Julistan varmuuden vuoksi kahvitauon. 20 minuuttia.)
Ja lopuksi yksi professori Googlen antama apu opiskelijalle:
Kollegani vastaanotti opiskelijoiden kirjoitustehtäviä. ”Minä asun tasangossa”, kirjoitti yksi opiskelija.
Mitä hän tarkoitti, ja mikä oli Googlen logiikka – jätän sen lukijan mietittäväksi.
Kirjoittanut Esa Laukkanen
Ope: Kirja on pöydällä, kirjat ovat pöydällä.
(Kirjoitan sen myös taululle ja alleviivaan ’on’ ja ’t + ovat’ yksikön ja monikon erottamiseksi.)
Opiskelija: OK. ’Kirja’ on yksi ja ’kirjat’ on monta?
Ope: Just niin.
Opiskelija: Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjat ovat pöydällä?
Ope: Ei. ’Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjaa on pöydällä’.
Opiskelija: Mutta ’viisi’ on monta! Yksi on, viisi ovat.
Ope: Niin on, mutta jos sinä sanot, että ’viisi’, niin sitten ei tule monikko ’t’ eikä ’ovat’.
Opiskelija: ?????
Ope: Jos on numero 2, 3, 4, 5, tai 100 tai vaikka 1000, niin ei tule monikko ’t’, vaan ’a’ ja verbi ei ole ’ovat’, vaan ’on’.
Opiskelija: Miksi ei ’ovat’?
Ope: Jos sinä sanot ’kirjat’, niin tulee ’ovat’. Mutta jos sina sanot numeron, ei tule ’ovat’, vaan ’on’. Ja se ei ole ’kirjat’, vaan ’kirjaa’.
(Samalla alan miettiä, miten pitkälle uskallan mennä. Voinko selittää, että ’viisi’ on yksikön perusmuoto, ja koska se on lauseen subjekti, verbin täytyy olla yksikössä? Itsestään selväähän on, että ’viisi kirjaa on pöydällä’, mutta ’viidet sakset ovat pöydällä’. En voi kuitenkaan edellyttää, että opiskelijat ymmärtävät kieliopin teoriaa. Se ei ole kurssin sisältö eikä päämäärä. Tarkoitus on oppia kommukoimaan suomeksi. Palaan siis lähtöruutuun.)
Ope: ’Kirja on’, ’kirjat ovat’, ’viisi kirjaa on’. Tämä on systeemi. Täytyy muistaa.
(Opiskelijan ilme kuvastaa ihmetystä, epätoivoa, kiinnostusta, oivallusta ja paria muutakin tunnetilaa. Julistan varmuuden vuoksi kahvitauon. 20 minuuttia.)
Ja lopuksi yksi professori Googlen antama apu opiskelijalle:
Kollegani vastaanotti opiskelijoiden kirjoitustehtäviä. ”Minä asun tasangossa”, kirjoitti yksi opiskelija.
Mitä hän tarkoitti, ja mikä oli Googlen logiikka – jätän sen lukijan mietittäväksi.
Kirjoittanut Esa Laukkanen
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
kansainvälisyys,
kehittäminen,
kielikoulutus,
kielioppi,
kielistudio,
kotoutumiskoulutus,
opiskelija,
opiskelu,
oppiminen,
turku,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turun akk,
turunakk
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
Turun AKK:n TAPAHTUMATUOTTAJAT nyt ja 2017
Turussa järjestetään mahtavia ja mielenkiintoisia tapahtumia vuonna 2017. Turun Aikuiskoulutuskeskus tarttui haasteeseen ja ryhtyi kouluttamaan tapahtumatuotannon ammattilaisia yhteistyössä tulevien tapahtumien järjestäjien kanssa. Yhteistyö Reformaation juhlavuoden tapahtumien, Europa Nostran kongressin sekä Kirkkopäivien kanssa on ollut innostavaa ja työelämälähtöistä.
Tapahtuman tuottamisen tärkein ja haastavin vaihe on tapahtuman suunnittelu, joka on 75%(!) koko projektista. Tapahtuman suunnittelua selkeyttävät strategiset ja operatiiviset kysymykset. Tästä on hyvä laittaa prosessi käyntiin:
Strategiset kysymykset
Olemme nyt ryhmän kanssa sukeltaneet sisälle tapahtumiin. Oppimista tapahtuu rinnakkain sekä opiskelun että tapahtumien suunnittelun myötä. Kaikkien tapahtumien tavoitteena on ylittää osallistujien odotukset, jättää osallistujille positiivinen muistijälki. Toivottavasti näin käy meidänkin tulevissa tapahtumissa.
Anna-Mia Rinne-Saarinen
Tapahtuman tuottamisen tärkein ja haastavin vaihe on tapahtuman suunnittelu, joka on 75%(!) koko projektista. Tapahtuman suunnittelua selkeyttävät strategiset ja operatiiviset kysymykset. Tästä on hyvä laittaa prosessi käyntiin:
Strategiset kysymykset
- Miksi tapahtuma järjestetään?
- Kenelle tapahtuma järjestetään?
- Mitä, missä ja milloin tapahtuma järjestetään?
- Miten tapahtuma järjestetään (tapahtumaprosessi)?
- Millainen on tapahtuman ohjelma ja sisältö?
- Kuka toimii vastuuhenkilönä, isäntänä?
Olemme nyt ryhmän kanssa sukeltaneet sisälle tapahtumiin. Oppimista tapahtuu rinnakkain sekä opiskelun että tapahtumien suunnittelun myötä. Kaikkien tapahtumien tavoitteena on ylittää osallistujien odotukset, jättää osallistujille positiivinen muistijälki. Toivottavasti näin käy meidänkin tulevissa tapahtumissa.
Anna-Mia Rinne-Saarinen
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
akk,
asiakaspalvelu,
elämys,
europa nostra,
kirkkopäivät,
koulutus,
matkailuala,
matkailun ohjelmapalvelujen at,
opiskelu,
oppiminen,
tapahtumatuottaja,
turku,
turun akk
torstai 13. lokakuuta 2016
Lapsi- ja aikuisopiskelua
Tarjoillaan heti alkuun tiukka fakta: tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Ikinä. Olen käynyt reilut kymmenen vuotta sitten vuoden kestävän opistotasoisen koulutuksen Helsingissä, HEO Mediapajassa, aiheena lehtijournalismi. Sen vuoden aikana tuli näpyteltyä jos jonkinlaisia tekstejä jos jonkinlaisista aiheista, muttei yhtään blogikirjoitusta. Joten te, jotka olette eksyneet lukemaan tätä, pääsette todistamaan eräänlaista neitsyyden menetystä. Olkaa armollisia.
Minulla on takana opintoja paitsi HEO:sta, myös Laurea-ammattikorkeakoulusta, jossa kokeilin vuoden verran, josko minusta olisi numeroniiloksi. Ei ollut. Tulin tässä päivänä eräänä ajatelleeksi, että nykyinen aikuisopiskeluryhmäni ei poikkea keski-iältään juurikaan Laurean aikojen porukasta. Ja vaikka kyseessä on aikuiskoulutus, ei sitä huomaa ainakaan juttujen tasosta.
Yhtäläisyyksiä on monia. Molemmissa ryhmissä on lain silmin katsottuna pelkkiä aikuisia, kaikki saavat ostaa kaljansa ihan itse. Yhteistä on myös vastuu omista opinnoista. Jos opiskelu ei napostele, kukaan ei sido tuoliin ja sano että nyt opiskelet tai tulee tupen rapinat (siinä on muuten suhteellisen pelottava sanonta, kun oikein pysähtyy ajattelemaan).
Toki myös eroja löytyy. AKK:lla tehdään tehtäviä ja toisinaan ne käydään yhdessä läpi, toisinaan ei. Laureassa tehtiin tehtäviä ja niistä annettiin arvosana. Jos taso ei ollut riittävä, ei päässyt kurssista läpi ja se piti uusia. Ammattikorkeakouluopiskelu oli myös puuduttavan luentopainotteista Turun AKK:n Someguru–opintoihin verrattuna. Itse olen enemmän tekijä ja vähemmän lukija. Luentoja ei todellakaan ole ikävä. Olen myös kiitollinen, ettei minun tarvitse enää ryynätä haalarit päällä pitkin puistoja ja ojanpohjia – kosteita opiskelijajuhlia tuli amk-aikoina nähtyä ihan riittävästi.
Someguru 3/2016 ryhmässä väki on vähentynyt keväisestä noin puoleen. Eikä siinä mitään. Kuten mainittua, aikuisia tässä ollaan ja jokaisella on omat syynsä jatkaa tai olla jatkamatta koulutusta. Itse en aio lähteä kulumallakaan. Olen viihtynyt loistavasti ja tulevaa työssäoppimisjaksoa odotan kieli pitkällä.
Sitä ennen pitää toki löytää se harjoittelupaikka.
Kirjoittanut someguruopiskelijamme Ville
Viikolla 41 Ville päivittää myös Turun AKK:n Instagram-tiliä ja näin hän luonnehtii itseään:
"Moi! Opiskelen Turun AKK:lla Someguruksi ja päivittelen tämän viikon (41) AKK:n Instagramia. Taustani on asiakaspalvelussa ja olen kotoisin Helsingistä. Lapsia kolme, vaimoja yksi, harrastuksiin kuuluu mm. maalailu ja kuntonyrkkeily. Sydäntä lähellä Mac-merkkiset tietokoneet, Adidas Superstarit, tatuoinnit ja supersankarielokuvat. Instasta minut löytää käyttäjänimellä @na55ty."
Minulla on takana opintoja paitsi HEO:sta, myös Laurea-ammattikorkeakoulusta, jossa kokeilin vuoden verran, josko minusta olisi numeroniiloksi. Ei ollut. Tulin tässä päivänä eräänä ajatelleeksi, että nykyinen aikuisopiskeluryhmäni ei poikkea keski-iältään juurikaan Laurean aikojen porukasta. Ja vaikka kyseessä on aikuiskoulutus, ei sitä huomaa ainakaan juttujen tasosta.
Yhtäläisyyksiä on monia. Molemmissa ryhmissä on lain silmin katsottuna pelkkiä aikuisia, kaikki saavat ostaa kaljansa ihan itse. Yhteistä on myös vastuu omista opinnoista. Jos opiskelu ei napostele, kukaan ei sido tuoliin ja sano että nyt opiskelet tai tulee tupen rapinat (siinä on muuten suhteellisen pelottava sanonta, kun oikein pysähtyy ajattelemaan).
Toki myös eroja löytyy. AKK:lla tehdään tehtäviä ja toisinaan ne käydään yhdessä läpi, toisinaan ei. Laureassa tehtiin tehtäviä ja niistä annettiin arvosana. Jos taso ei ollut riittävä, ei päässyt kurssista läpi ja se piti uusia. Ammattikorkeakouluopiskelu oli myös puuduttavan luentopainotteista Turun AKK:n Someguru–opintoihin verrattuna. Itse olen enemmän tekijä ja vähemmän lukija. Luentoja ei todellakaan ole ikävä. Olen myös kiitollinen, ettei minun tarvitse enää ryynätä haalarit päällä pitkin puistoja ja ojanpohjia – kosteita opiskelijajuhlia tuli amk-aikoina nähtyä ihan riittävästi.
Someguru 3/2016 ryhmässä väki on vähentynyt keväisestä noin puoleen. Eikä siinä mitään. Kuten mainittua, aikuisia tässä ollaan ja jokaisella on omat syynsä jatkaa tai olla jatkamatta koulutusta. Itse en aio lähteä kulumallakaan. Olen viihtynyt loistavasti ja tulevaa työssäoppimisjaksoa odotan kieli pitkällä.
Sitä ennen pitää toki löytää se harjoittelupaikka.
Kirjoittanut someguruopiskelijamme Ville
Viikolla 41 Ville päivittää myös Turun AKK:n Instagram-tiliä ja näin hän luonnehtii itseään:
"Moi! Opiskelen Turun AKK:lla Someguruksi ja päivittelen tämän viikon (41) AKK:n Instagramia. Taustani on asiakaspalvelussa ja olen kotoisin Helsingistä. Lapsia kolme, vaimoja yksi, harrastuksiin kuuluu mm. maalailu ja kuntonyrkkeily. Sydäntä lähellä Mac-merkkiset tietokoneet, Adidas Superstarit, tatuoinnit ja supersankarielokuvat. Instasta minut löytää käyttäjänimellä @na55ty."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




