Työelämälähtöistä tuotesuunnittelua

Matkailun ohjelmapalvelujen ryhmä vietti 4.5.2016 lähipäivää yritysvierailun merkeissä kaupunkikartano Ruokorannassa (http://kaupunkikartano.fi ).
Tavoitteena oli tutustua yritykseen, esitellä opiskelijoiden tuotteita eli verkostoitua sekä ideoida hyvinvointituotteita Ruokorannan lähiluontoon.

Opiskelijat olivat harjoitelleet hissipuheen osaamisestaan tai tuotteestaan, jonka he esittivät Ruokorannan kartanopäällikölle.

Mikä on hissipuhe?

Hissipuhe on iskevä, kompakti ja positiivisen mielikuvan herättävä esitys esimerkiksi ohjelmapalvelutuotteesta. Ensivaikutelma on tärkeää! On tärkeää esittää asiansa niin, että kuulija kiinnostuu ja haluaa kuulla enemmän.

Hissipuheet toimivat käytännössä, koska yhteistyötä solmittiin menestyksekkäästi. Luotohyvinvointituotteet herättivät kiinnostusta ja innostusta. Tämä kuulostaa hienolta, rakennetaanhan Suomesta hyvinvointimatkailun pohjoista kärkimaata.

Iltapäivän tutustuimme Ruokarantaa ympäröivään kauniiseen luontoon. Totesimme, että paikka on ihanteellinen luontohyvinvointituotteiden luomiseen.

Luomisprosessin tuloksena saimme tehdä luontotaidetta (tärkeintä on luominen ei luomisen tulos), tanssia puiden kanssa ( kavaljeerin jalkojen liikkeet voi ennakoida :-)), luoda tauluja luonnon kauneudesta sekä kävellä aisteja herättävän paljasjalkapolulla.

Lähipäivän lopuksi saimme kokea tanssin hurmaa luonnossa. Ruokorannan terassi toimi mahtavana paikkana tanssiharjoituksille, edessä täydellinen järvimaisema.

Lähipäivä päätettiin onnistuneesti tähän tunnelmaan, katso kuvagalleria.
Minäkin voisin innostua tanssista…jos saisin olla luonnossa!

Kirjoittanut Anna-Mia Rinne-Saarinen

Elämysten tarpeellisuus

Ensinnäkin anteeksi, että blogin kirjoittamisessa on ollut taukoa. On ollut allekirjoittaneen vuoro, mutta suoraan sanoen en ole ehtinyt. Muutimme kollegoiden kanssa uuteen tilaan reilut viikko sitten, mutta edelleen osa tavaroista, papereista ja mapeista etsii paikkaansa uudessa huoneessamme.

Muutos oli kuitenkin hyvästä. Uudessa huoneessamme on runsaasti ikkunoita, joista viime päivinä paistanut auringonvalo on päässyt loistamaan sisään kaikessa kauneudessaan. Luovassa työssä tällaisilla, sinänsä arkipäiväisillä asioilla, on suuri merkitys.

Vietimme maanantaina eli karkauspäivänä sunnuntaina virallisesti ollutta Kalevalan päivää. Tapahtumien keskiössä olivat maahanmuuttajaopiskelijamme, joille halusimme kertoa kulttuuristamme ja kansalliseepoksestamme hieman toisenlaisin keinoin. Aamusta tarjoiltiin lämpimiä karjalanpiirakoita munavoin kera, myöhemmin Turun kansantanssin ystävät esiintyi kahdesti ja yksi blogikirjoittajistamme Esa Laukkanen esiintyi Väinämöisenä kanteletta soittaen ja lauluja laulellen. Myös suuri osa henkilökunnastamme oli pukeutunut kansallispukuihin.

Päivä oli menestys. Opin itsekin paljon juuri kansallispuvuista, niiden alueellisuudesta, napeista, pitseistä, kankaista ja koristeita. Oman esiintymisensä lisäksi tanhuajat - joista osa muuten on harrastanut tanhua jopa 40 vuotta - halusivat opettaa tanhukuvioita myös opiskelijoille. Iloiset ilmeet ja nauru kertoivat, että kaikki nauttivat suunnattomasti. Opiskelijat myös ymmärsivät, että tanhu on meille paitsi liikuntaa ja osa kulttuuriamme, myös tapa ilmaista itseämme hieman kevyemmällä tavalla.

Itse olin taas, kuten usein tällaisissa tilaisuuksissa, lievästi liikuttunut kaikesta tästä. Olin ylpeä opettajistamme, että he haluavat ja jaksavat järjestää tällaisia tempauksia ja osallistaa myös opiskelijat. Ei opettamisen tarvitse aina olla ryppyotsaista ja luokkaan sidottua, kaavamaista toimintaa. Tällaisella tavalla saa tietoja ja taitoja varmasti helpommin läpi, tarjoamalla siihen kylkeen pienen elämyksen. Yhteisen asian, jota voi muistella ja johon voi palata.

Juhlan yhteydessä otimme myös käyttöön Periscope-livestriimauspalvelun. Uusi kanava tuo jälleen haasteita markkinointiimme, mutta suunnittelu sen käytöstä on jo täydessä käynnissä. Muutamassa koulutustilaisuudessa istuneena olen ymmärtänyt, että ko. palvelussa on tilaa hyvälle ja asialliselle sisällölle. Toivottavasti harjoittelu tekee tässäkin välineessä mestarin.

Kirjoittanut Taru Lehtonen