Miten kertoa omasta työstään lyhyesti ja selkeästi?

Olen osallistunut yrityksemme edustajana viimeisen vuoden ajan yritysverkostotapahtumiin, joissa viikoittain pidetään lyhyt, alle minuutin mittainen yritysesittely. Kadehtien olen kuunnellut esittelyjä, joissa jo yritysnimestä ja parista lauseesta saa hyvän kuvan, mitä palveluja ko. yritys tuottaa. Yritä siinä sitten kertoa lyhyesti, mitä aikuiskoulutuskeskus tuottaa? Palveluvalikoimamme on huima, aloja on valtavasti ja oikeastaan voimme auttaa missä tahansa yrityksen elinkaaren vaiheessa. Kouluttaminen on yhtä kuin osaamisen kehittäminen. Oma puheenvuoroni on mennyt kutakuinkin näin:

”Haltian Kirsi Turun Aikuiskoulutuskeskuksesta, hyvää huomenta! Meillä tehdään osaajia työelämän tarpeisiin. Tarjoamme ammatillista koulutusta aina lupakorteista erikoisammattitutkintoihin ja kaikkea siltä väliltä. Yrityksille teemme räätälöityjä koulutuksia ja opastamme koulutusrahoituksissa. Koulutusaloja meillä on useita rakentamisesta hyvinvointiin. Jos sinä tai yrityksesi haluaa kehittää osaamistaan, ota rohkeasti yhteyttä, laaditaan yhdessä teille sopiva koulutuskokonaisuus. Turun AKK, ilo oppia isonakin!”

Miltä kuulostaa? Saatko kiinni palveluistamme?

Joka viikko pohdin, miten asian voisi tänään kertoa, mitä aloja nostaa tällä kertaa esille, mihin koulutukseen kannattaisi hakeutua? Välillä kerron, millainen on tyypillinen opiskelijamme, mitä eri rahoitusvaihtoehtoja on olemassa ja millaisia mielenkiintoisia tapahtumia on tulossa.

Tavoitteena on herättää kuulijoiden mielenkiinto ja saada toistolla painumaan mieliin, että puoleemme kannattaa kääntyä, kun kaipaa lisäoppia… Välillä ”myyntipuhe” onnistuu paremmin, välillä huonommin, mutta joka viikko se on luontevampaa. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin.

Osaatko sinä kertoa lyhyesti ja selkeästi, mitä sinä teet työksesi tai mitä palveluja yrityksesi tarjoaa?

Kirjoittanut, Kirsi Haltia

Valtaa, vastuuta ja työniloa

Maija Vilkkumaan Satumaa-tangossa lauletaan:

”Mulla on valtaa, mä koulutan muita.”

Niinhän se on. Meillä opettajilla on ainakin pedagogista valtaa. Ja kuten me kaikki tiedämme, valta tuo mukanaan vastuuta. Meillä pedagogisen vallan käyttäjillä on vastuu siitä, että opiskelijat oppivat.

Oppimistuloksia voi saada aikaiseksi monenlaisilla pedagogisilla konsteilla. Viime aikoina opettavassa ja oppivassa maailmassa on kehitetty toiminnalliseen ja ilmiöpohjaiseen oppimisen ideaan pohjautuvia pedagogisia ratkaisuja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vakavasti otettavan opettamisen tulee sisältää myös paljon muuta kuin frontaaliopetusta kynä- ja paperitehtävien kera.

Itse olen käyttänyt koto-koulutuksen kulttuuri- ja yhteiskuntaopetuksessa musiikkia, kädentöitä sekä pelien tekemistä ja pelaamista opettamisen rikastuttajana. Kun aikuisten kanssa käyttää mainitunlaisia toimintatapoja, voi myös toki ajaa helposti metsään. Jos musiikki, kädentyöt ja pelit eivät nivoudu järkevällä ja mielekkäällä tavalla opiskeltaviin aiheisiin, käsillä on varmasti ainakin pienimuotoinen katastrofi. Ensisijaista onkin, että kuvatunlainen opetustoiminta on taiten suunniteltu ja ilolla toteutettu.

Opiskelijoita saatu palaute on rohkaissut jatkamaan askartelua, hoilaamista, pianon käyttöä ja arpanoppien heittelyä. Täytyykin todeta, että kun Jean Sibeliuksen päivänä soittelin opiskelijoille Finlandiaa ja En etsi valtaa loistoa, ajattelin, että en todellakaan voi yhtyä Maija Vilkkumaan Mä haluun naimisiin -kappaleen seuraaviin toteamuksiin:

”Mä en halua olla töissä enää. Mä en ikinä riitä.
Mä raadan ja raadan, mutta kukaan ei nää, kukaan ei kiitä.”

Kirjoittanut Saara Linnatsalo

On jälleen hyvien päätösten aika!

Uusi vuosi ja uudet aloitukset. Meillä Turun AKK:ssa vuodenvaihteessa käynnistyy perinteisesti paljon uusia koulutuksia. Jotenkin on luontevaa aloittaa opinnot joko alkuvuonna tai sitten alkusyksystä, kun lapsetkin menevät kouluun. Uuden vuoden lupaukseksi oman osaamisen kehittäminen ei ole huono tavoite, sillä opiskelu kannattaa aina.

Päätös opiskella on aina henkilökohtainen, siihen törmään usein yritysmyynnissä. Jos pomon saa innostumaan henkilöstönsä kouluttamisesta, se ei vielä riitä. Lisäksi pitää saada myytyä ajatus opiskelusta myös henkilökunnalle, varsinkin jos kyseessä on tutkintotavoitteinen opiskelu, jolloin opintoihin kuluu aina vapaa-aikaa. Tutkintopaperi on kuitenkin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla, onhan se todiste osaamisesta. Yritykselle suoritetut tutkinnot toimivat laaduntakeena. Väitän niiden olevan jopa kilpailuetu, jota kannattaa hyödyntää yrityksen markkinoinnissa.

Tämän päivän ammattitutkinto- tai erikoisammattitutkintotodistukset kertovat kyseessä olevan oman alansa huippuosaaja, sillä paperia ei saa ilman osaamisen näyttöä aidossa työtilanteessa. Tutkintojärjestelmämme on hiottu pitkälle varmistamaan, että suorittaja todellakin osaa asiansa.

Turun AKK:n markkinoinnissa on vuosien varrella viljelty useita jatkuvaan kouluttautumiseen liittyviä sloganeja kuten: Ilo oppia isonakin! Mielestäni kaikkein paras ja osuvin on vanha totuus: Työelämä muuttuu, osaava menestyy!
Aloita sinäkin uusi vuosi kouluttautumalla.

Pakkosuomea vapaaehtoisesti

Tulin silloiseen Turun ammatilliseen kurssikeskukseen suomen kielen opettajaksi vuonna 1988. Perimätiedon mukaan valintaperusteena oli esiintymiseni edellisellä viikolla paikallislehden lehtikuvassa. Toisen tarinan mukaan vaakakupissa painoi monen kesän kokemus leirikoulutyöstä Amerikassa. Tiedä sitten, kumpi on totta – jos kumpikaan – mutta koulutukseltani olen ns. pakkosuomen opettaja. Olen siis aikoinani opiskellut Åbo Akademissa finskaa.

Ehkä juuri koulutustaustani takia en ole koskaan oikein viihtynyt niissä satunnaisissa äidinkielenopettajan työtehtävissä, joita kohdalleni on määrätty. Sen sijaan suomen kielen kummallisuuksien opettaminen maahanmuuttajille on mielekästä ja mielenkiintoista ja ennen muuta palautteellista ja joskus toivottavasti tuloksellistakin. Sitä se on ollut kaikki 27 vuotta, jotka olen eritasoisia ja –taustaisia maahanmuuttajia päässyt opettamaan.

Aikuiskoulutuksessa opettaja väistämättä toistaa itseään tietyin väliajoin. Minun kohdallani uusi kurssi alkaa noin vuoden välein, ja aina samasta kohdasta mapin sivulta yksi: ”Minä olen Esa. Mikä sinun nimesi on?”
Siitä eteenpäin onkin jokainen kurssi tähän asti ollut erilainen, tuonut omat yllätyksensä, omat onnistumisensa, ja omat oivalluksensa. Vieläkin tulee myös uusia nuppineuloja oppilasmaailman kartalle, vaikka kaikki maanosat ovatkin olleet jo kauan edustettuina. Tänä kesänä ilmestyi listalle ensimmäinen barbadoslainen.

Tulevissa blogiteksteissä avaan lisää suomen kielen opettajan arkea.

Kirjoittanut Esa Laukkanen