Kukin tavallaan, kuha rentoutuu

Källskär, Kökar

Tämän blogkirjoituksen myötä siirrymme pikkuhiljaa kesälomille. Vaikka Turun AKK:ssa on joitakin opiskelijaryhmiä läpi kesän, on heinäkuu kuitenkin selvästi hiljaisin kuukausi. Artukainen sulkee ovensa kahdeksi viikoksi, Kärsämäessä on infopäivystys läpi kesän. Lähihoitajaopiskelijoidemme voimainponnistus Auringonkukkaprojekti työllistää heidät ja osan opettajista 24/7 Ruisrock-viikonlopun ajan.

Kahvipöytäkeskusteluissa henkilökuntamme siirtyy kuka mökille, kuka vesille, kuka kaukomaille. Ohjelmassa on lukemista, käsitöitä, maakuntamatkailua, festareita, reppureissaamista, retkeilyä ja vaikka mitä. Toiset vannovat pelkän löhöilyn ja lepäämisen nimiin. Oli keino mikä tahansa, pääasia, että ladataan akkuja ja kerätään voimia syksyn koitoksiin. Koulutuskentässä ajat ovat kovat, edessä on vaikeita päätöksiä.

Turussa ja lähiseudulla piisaa tapahtumia siihen malliin, että kalenterikin kauhistelee. Varsinkin heinäkuun viimeinen nk. superviikonloppu tulee täyttämään Turun hotellit, kadut ja ravintolat ääriään myöten. Positiivista Turun matkailulle, ja toivottavasti myös maineelle!

Itselleni tämä on juhlavuosi muutoinkin kuin pyöreiden vuosien täytyttyä. Heinäkuussa suuntaan 10. kertaa pyörällä viikoksi Ahvenanmaalle. Ensimmäinen tehtiin elokuun puolessa välissä, sen jälkeen ajankohta on aina osunut heinäkuulle. Vieläkin löytyy saaresta tutkimisen arvoisia paikkoja ja kohteita. Tähän asti mieleenpainuvin on ollut pikkuruinen Källskärin saari Kökarin eteläpuolella. Siellä olen napannut myös oheisen kuvan. Tänä vuonna toivon näkeväni Apolloperhosia, joita lähden bongaamaan Föglön saarelle. Lähes nenäliinankokoisen, upean perhosen näkeminen ja ikuistaminen kruunaisi juhlavuoden!

Toivottavasti myös sinun kesääsi kuuluu paljon mukavia ja rentouttavia asioita ja tapahtumia - sellaisia, joista syntyy kivoja muistoja. Säätilalle emme mitään voi, mutta toivoa sopii, että lämpötila pysyttelisi mieluummin 20 asteen ylä- kuin alapuolella. Mielellään vaikka joka päivä.

Tämän myötä toivotan kaikille hyvää juhannusta ja ihania, aurinkoisia kesäpäiviä! Seuraava blogi julkaistaan elokuussa.

Kirjoittanut Taru Lehtonen

Pakkosuomea vapaaehtoisesti

Tulin silloiseen Turun ammatilliseen kurssikeskukseen suomen kielen opettajaksi vuonna 1988. Perimätiedon mukaan valintaperusteena oli esiintymiseni edellisellä viikolla paikallislehden lehtikuvassa. Toisen tarinan mukaan vaakakupissa painoi monen kesän kokemus leirikoulutyöstä Amerikassa. Tiedä sitten, kumpi on totta – jos kumpikaan – mutta koulutukseltani olen ns. pakkosuomen opettaja. Olen siis aikoinani opiskellut Åbo Akademissa finskaa.

Ehkä juuri koulutustaustani takia en ole koskaan oikein viihtynyt niissä satunnaisissa äidinkielenopettajan työtehtävissä, joita kohdalleni on määrätty. Sen sijaan suomen kielen kummallisuuksien opettaminen maahanmuuttajille on mielekästä ja mielenkiintoista ja ennen muuta palautteellista ja joskus toivottavasti tuloksellistakin. Sitä se on ollut kaikki 27 vuotta, jotka olen eritasoisia ja –taustaisia maahanmuuttajia päässyt opettamaan.

Aikuiskoulutuksessa opettaja väistämättä toistaa itseään tietyin väliajoin. Minun kohdallani uusi kurssi alkaa noin vuoden välein, ja aina samasta kohdasta mapin sivulta yksi: ”Minä olen Esa. Mikä sinun nimesi on?”
Siitä eteenpäin onkin jokainen kurssi tähän asti ollut erilainen, tuonut omat yllätyksensä, omat onnistumisensa, ja omat oivalluksensa. Vieläkin tulee myös uusia nuppineuloja oppilasmaailman kartalle, vaikka kaikki maanosat ovatkin olleet jo kauan edustettuina. Tänä kesänä ilmestyi listalle ensimmäinen barbadoslainen.

Tulevissa blogiteksteissä avaan lisää suomen kielen opettajan arkea.

Kirjoittanut Esa Laukkanen