Arjen kielioppia, vai miten se nyt oli?

Yksinkertaiset asiat muuttuvat joskus monimutkaisiksi, kun niitä yrittää selittää järkeenkäyvästi.

Ope: Kirja on pöydällä, kirjat ovat pöydällä.
(Kirjoitan sen myös taululle ja alleviivaan ’on’ ja ’t + ovat’ yksikön ja monikon erottamiseksi.)

Opiskelija: OK. ’Kirja’ on yksi ja ’kirjat’ on monta?

Ope: Just niin.

Opiskelija: Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjat ovat pöydällä?

Ope: Ei. ’Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjaa on pöydällä’.

Opiskelija: Mutta ’viisi’ on monta! Yksi on, viisi ovat.

Ope: Niin on, mutta jos sinä sanot, että ’viisi’, niin sitten ei tule monikko ’t’ eikä ’ovat’.

Opiskelija: ?????

Ope: Jos on numero 2, 3, 4, 5, tai 100 tai vaikka 1000, niin ei tule monikko ’t’, vaan ’a’ ja verbi ei ole ’ovat’, vaan ’on’.

Opiskelija: Miksi ei ’ovat’?

Ope: Jos sinä sanot ’kirjat’, niin tulee ’ovat’. Mutta jos sina sanot numeron, ei tule ’ovat’, vaan ’on’. Ja se ei ole ’kirjat’, vaan ’kirjaa’.

(Samalla alan miettiä, miten pitkälle uskallan mennä. Voinko selittää, että ’viisi’ on yksikön perusmuoto, ja koska se on lauseen subjekti, verbin täytyy olla yksikössä? Itsestään selväähän on, että ’viisi kirjaa on pöydällä’, mutta ’viidet sakset ovat pöydällä’. En voi kuitenkaan edellyttää, että opiskelijat ymmärtävät kieliopin teoriaa. Se ei ole kurssin sisältö eikä päämäärä. Tarkoitus on oppia kommukoimaan suomeksi. Palaan siis lähtöruutuun.)

Ope: ’Kirja on’, ’kirjat ovat’, ’viisi kirjaa on’. Tämä on systeemi. Täytyy muistaa.

(Opiskelijan ilme kuvastaa ihmetystä, epätoivoa, kiinnostusta, oivallusta ja paria muutakin tunnetilaa. Julistan varmuuden vuoksi kahvitauon. 20 minuuttia.)

Ja lopuksi yksi professori Googlen antama apu opiskelijalle:
Kollegani vastaanotti opiskelijoiden kirjoitustehtäviä. ”Minä asun tasangossa”, kirjoitti yksi opiskelija.
Mitä hän tarkoitti, ja mikä oli Googlen logiikka – jätän sen lukijan mietittäväksi.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

Huolehdi kilpailukyvystäsi työmarkkinoilla!

Osaamisen kehittäminen ei ole vain yrityksen asia. Jokaisen tulee myös henkilökohtaisesti ylläpitää osaamistaan ja seurata kehitystä paitsi omalla alallaan, myös yleisesti. 

Yhä törmää henkilöihin, jotka pitävät sosiaalista mediaa peikkona tai turhakkeena. Vähän vastaavaa oli aikanaan 80-luvulla, kun mikrot ja videot yleistyivät: muistelen, miten isoäitini oli sitä mieltä, ettei moisia ikinä mihinkään tarvitse… Pari vuotta meni ja nämäkin laitteet löytyivät lähes joka kodista, myös isoäidiltäni.

Maailma muuttuu ja tekniikka ja toimintatavat sen mukana. Siksi on tärkeää pysyä kehityksessä mukana. Meitä suomalaisia pidetään tekniikan ihmelapsina, otamme innolla käyttöön uudet laitteet ja sovellukset. Siirryimme kiltisti verkkopankkien asiakkaiksi ja teemme jopa veroilmoitukset sähköisesti…

Työpaikoilla kehitetään systemaattisesti toimintatapoja. Tieto liikkuu automaattisesti eri ohjelmistojen välillä ja jatkuvasti mietitään, miten rutiinitöitä voidaan hoitaa entistä tehokkaammin. Vastarannan kiiskeksi ei kannata heittäytyä, vaan hyväksyä kehityksen tuomat uutuudet. Ikävä seuraamus automaatiosta on ollut työvoiman vähennystarve, joka on viime aikoina kohdannut myös aloja, joiden kuviteltiin olevan ns. varmoja työpaikkoja. Moni löytää itsensä uudesta tilanteesta, työnhakijana.

Olethan siis huolehtinut osaamisestasi ajoissa? Osaat oman alasi spesialiteetit ja lisäksi viestintätaitosi, työyhteisötaitosi, kielitaitosi, paineensietokykysi ja asenteesi uuden oppimiseen ovat kunnossa? Moniosaaminen on kova juttu työmarkkinoilla ja henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen jatkuvaa. Suosittelen puntaroimaan, millä osaamisaloilla sinulla on kehitettävää. Mitä asioita sinun ammatissasi tarvitaan ja mistä niihin saa oppia?

Pidetään huolta osaamisestamme.

Kirjoittanut Kirsi Haltia

Ilonaiheita ennen joulutaukoa

Turun Aikuiskoulutuskeskuksen henkilökunta alkaa valmistautua joulutaukoon. Vuosi on sujunut kiireisissä merkeissä. Markkinointi siirtyi entistä enemmän sosiaaliseen mediaan paikallislehtiä unohtamatta. Myös jalkautuminen asiakkaisiin ja esilläolo erilaisissa tapahtumissa vuoden aikana olivat tärkeitä.

Turun seudulla erityisen iloinen valonpilkahdus oli telakan uusi nousu ja sen myötä myös Turun AKK:ssa pitkään suunnitelmissa olleen laivanrakentajan ammattitutkinnon aloittaminen.

Omaan mieleeni on vuoden kohokohtana jäänyt Auringonkukkaprojektin 20-vuotisjuhla Ruisrockin yhteydessä 2015. Olin mukana tuottamassa materiaalia opiskelijoiden toiveiden pohjalta sekä järjestämässä juhlaa, jossa Auringonkukan osallistujat ja tekijät vuosien varrelta kertoivat tapahtuman kehittymisestä nykyiseen muotoonsa. Ilahduttavaa oli myös, että Ruisrockin panostus esteettömyyteen palkittiin kansainvälisenä vammaisten päivänä Kynnys ry:n nimikkopalkinnolla joulukuun alussa.

Ensi vuonna on Turun Aikuiskoulutuskeskukselle juhlavuosi, sillä oppilaitos täyttää 40 vuotta 14.1.2016. Maailma ja myös oppilaitoksemme on muuttunut sinä aikana merkittävästi. Yksi kuitenkin on ja pysyy: Turun AKK kouluttaa jatkossakin niin yksittäisiä kuluttajia kuin yritysryhmiäkin työelämän palvelukseen.

Turun Aikuiskoulutuskeskus toivottaa opiskelijoilleen, yhteistyökumppaneilleen, asiakkailleen sekä henkilöstölleen rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!

Blogikirjoitukset jatkuvat viikolla 2/2016.

Kirjoittanut Taru Lehtonen

Opettajan matka erityisopettajaksi

Olen insinööri, mikä selittää aika paljon. Olen tottunut painiskelemaan teknisten ongelmien ja niitä ymmärtävien esimiesten ja alaisten kanssa. Tekniset ongelmat selviävät yleensä ilman tunteiden purkausta, vaikka selvittäjät saattavat käyttäytyä toisinaan hyvinkin värikkäästi.

Ammatilliseen erityisopettajakoulutukseeni kuului kuitenkin myös portfolion tekeminen. Opiskelujen alkaessa muistutin onkilieron ja kysymysmerkin risteytystä. Ryhmänohjaajamme Annikki kuitenkin tuuppasi minua oikeaan suuntaan, jonka ansiosta portfolion aihe oli lopulta helppo keksiä. Päätin siinä keskittyä erityisen tuen tarpeeseen ja sen kehittämiseen oppilaitoksessamme.

Jo ammatilliseksi opettajaksi opiskellessani huomasin, että oppilaat eivät ole koneita; heillä on arkisia huolia, sairaita lapsia, ongelmia ymmärtämisessä tai muita henkilökohtaisia haasteita. Nuorisotakuun myötä törmäsimme meille entistä haastavampiin opiskelijoihin, jollaisista meillä ei ollut aiempaa kokemusta. Heillä ei ollut työkokemusta ja moni asia oli elämässä jäänyt vähän kesken. Alkuaikojen hankaluuksista huolimatta opimme ymmärtämään näiden opiskelijoiden taustoja ja usein niistä sekä epävarmuudesta johtuvaa hieman uhmakasta käytöstä. Opiskelijat puolestaan ymmärsivät, että työllistyäkseen he tarvitsevat koulutusta – motivaatio kasvoi kuin itsestään.

Kaikesta edellä mainitusta johtuen takana on mieleenpainuvat puolitoista vuotta opintojen parissa. Tärkeintä ja parasta on ollut omalta ryhmältäni sekä ryhmäohjaajaltamme Annikilta saatu tuki ja voima. Tammikuussa olin tukehtua työtaakan alle, mutta onnistuin kuitenkin ponnistelemaan mahtavien kanssaopiskelijoideni ansiosta.

Opintojen myötä uskon kehittyneeni sekä ihmisenä että opettajana. Kulkemani tien ansiosta koen kehittäväni Turun AKK:n opetusta omalta osaltani. Uskon osaavani huomioida erilaisten opiskelijoiden tarpeet näiden lähtökohdista riippumatta sekä kohtaamaan heidät entistä positiivisemmin.

Kirjoittanut Markus Mansikka