Kirjoita postikorttiin - eiku chattiin!

Avasimme uudistetut www-sivumme touko-kesäkuun vaihteessa. Tekijä vaihtui pieneen ja ketterään turkulaiseen toimijaan, jonka kanssa yhteistyö on ollut mutkatonta ja luontevaa. He ymmärsivät yskämme ja myös sen, ettei käytössämme olevaan koulutustietokantaan ole valmista ratkaisua, vaan se piti yhteistuumin rakentaa.

www-sivujemme rakenne ei juurikaan muuttunut, pyrimme edelleen yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Uutta on mm. responsiivisuus eli sivujen näkyvyys vaihtuu ruudusta toiseen sopivaksi, katsotpa sivuja mobiilinäytöltä tai pöytäkoneelta. Lisäksi ajankohtaiset asiat päivittyvät etusivun alaosaan sosiaalisen median kanavistamme.

Eniten jännitti meille kokonaan uudenlaisen välineen eli chatin käyttöönotto. Koska allekirjoittanut yhdessä kollegan kanssa istuu/seisoo työpöydän ääressä päivät pitkät, päätimme ottaa chatin haltuumme ensin. Halusimme nähdä, miten asiakkaat kyseiseen palvelutapaan suhtautuvat, millaisia kysymyksiä he esittävät, millaisella syklillä ja niin edelleen. Olemme huomanneet, että chat on asiakkaille luonnollinen tapa kontaktoida. Voit olla anonyymi tai jättää yhteystietosi niin halutessasi. Tiettävästi ainakin kaksi, nimenomaan chatin kautta tullutta tiedustelua on johtanut tutkintoon valmistavan koulutuksen aloittamiseen. Hurraa ja iso hymiö :-)!

Olen ollut iloinen osallistuttuani pitkästä aikaa suoraan asiakaspalveluun ja saadessani kontaktin asiakkaaseen minulle luontevalla tavalla eli kirjoittamalla. Vastaamalla kysymyksiin, jotka toisinaan asiakkaiden eri tasoisesta suomen kielen osaamisesta riippuen ovat vaatineet hieman enemmän jumppaamista. Olemme saaneet välitettyä asiakkaille tietoa ja tarvittaessa ohjanneet heidät oikean tahon puoleen lisätietoja varten. Kuukauden aikana olen myös itse oppinut todella paljon uusia asioita – siitäkin huolimatta, että toisen asteen koulutusmaailma sen kaikkine kiemuroineen on tullut tutuksi reilun 11 vuoden aikana.

Nyt käsillä on lomakausi, joka hiljentää oppilaitoksemme ja sitä myöten myös online-chattimme. Heinäkuussa vuoron perään päivystävät ammattitaitoiset koulutusassistenttimme palvelevat teitä parhaan tietonsa mukaan. Kaikki meille lähettämänne viestit jäävät talteen. Mahdollisiin avoimiin kysymyksiin vastaa ko. alan opettaja lomalta palattuaan.

Rakennamme uusia sivuja yhteistyökumppanimme kanssa jatkuvan kehittämisen periaatteella. Toivelistalla on jo nyt runsaasti asioita, joita työstetään edelleen syksyllä. Toivomme luonnollisesti ideoita myös teiltä, hyvät asiakkaamme. Se, että löydätte sivuiltamme helposti kaiken oleellisen, on meille ensiarvoisen tärkeä asia.

Hyvää ja rentouttavaa kesälomakautta kaikille!

Kirjoittanut Taru Lehtonen

Ennustin ja parempaa on luvassa

Viime syyskuisessa blogitekstissä pohdiskelin juuri alkaneen kurssin tulevaisuudennäkymiä kielen oppimisen suhteen. Miten on ennustettavissa opiskelijan mahdollinen edistyminen suomen kielen opinnoissa, kun häntä ei lainkaan tunne ja kaikki diagnostiset testit näyttävät käytännössä nollatasoa?

Silloin ennustin, että vuosikausia maassa ollut, mutta englanninkielisen amk-tutkinnon suorittanut vasta-alkaja ei juurikaan etene opinnoissaan. Ei siksi, että häneltä puuttuu opiskelutaitoja, vaan siksi, että hän on jo luonut omat englanninkieliset verkostonsa. Ei siis ole ”pakko oppia”, kun englannillakin pärjää. Sangen lyhytnäköistä logiikkaa, jonka kestämättömyys tulee työelämässä vastaan.

Ennustus meni puoliksi oikein. Puoliksi väärin sikäli, että yliopistosta valmistunut biologi ymmärsi myös suomen kielen tärkeyden ja sovelsi omaa opiskelutaitoaan myös kotoutumiskurssilla. Tulos oli sangen hyvä.

Ennustin myös, että vastatullut, mutta innokas ja utelias maahanmuuttaja pystyy nollatason aloituksesta huolimatta oppimaan sangen hyvän alkeiskielitaidon vajaassa vuodessa. Ei sekään kaikkien kohdalla toteutunut, mutta erityisesti yksi opiskelija loisti ylitse muiden. Alkuvaiheet menivät kokonaan samankieliseen vierustoveriin tukeutuen, mutta kurssin edetessä osat vaihtuivat ja alussa paremmin suomea osannut vierustoveri alkoikin saada entiseltä vasta-alkajalta tukea ja vastauksia kysymyksiinsä. Kyseisen opiskelijan kohdalle erityisen ratkaisevaa oli, että hän ei puhu sanaakaan englantia – ja minä en puhu hänen äidinkieltään.

Motivaatio kasvaa eksponentiaalisesti, kun ainoa keino tulla ymmärretyksi on puhua suomea. Vaikka kuinka vähän ja vaikka kuinka väärin, mutta jostakin se täytyy aloittaa.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

Mene metsään!

Kesä on taas täällä, vaikkei tänä vuonna oikein keväästä saatu nauttia. Yhtäkkiä kaikki vihertyi, linnut laulavat kilpaa ja juhannus sekä kesäloma uhkaa lähentyä kovaa vauhtia.

Työtä on tehty pitkin vuotta ja mielessä siintää se ihana hetki, kun hetkeksi saa hengähtää ja loma on edessä. Aamukamman piikkejä lasketaan ja rästitöitä tehdään innolla. Mutta…onko lomastakin tullut suorittamista? Jokainen haluaisi ottaa kaiken irti taas tästä ihanasta vuodenajasta, pitäisi matkustella, pitäisi tavata ystäviä ja sukulaisia, jollakulla kenties on sukujuhlia tulossa. Remonttia kenties tehdä, ainakin puutarha kunnostaa. Samaan syssyyn pitäisi tehdä sitä, pitäisi tehdä tätä…jotta varmasti olisi kerrankin lomaillut KUNNOLLA.

Usein kierrokset ovat kovia niin loman alkaessa, lomalla kuin sen päättyessäkin. Silloin ei puhuta elpymisestä.

Työpsykologi Tanja Lappi kertoo muutamia hyviä vinkkejä, miten laskeudut lomaan helposti, eikä pää kolmantena jalkana.

• Aloita ja lopeta loma keskellä viikkoa. Lomafiilis alkaa nopeasti ja palatessa työhön ei heti ole edessä 5 täyttä työpäivää.
• Laskeudu lomalle lempeästi, älä täytä viimeisiä päiviä palavereilla.
• Koeta kerrankin lomallasi tehdä vain yhtä asiaa keskittyneesti kerrallaan, ei montaa asiaa yhtaikaa. Näin pystyt loman jälkeenkin keskittymään paremmin.
• Lomalla voi vain olla, ei ole pakko suorittaa ja suunnitella.
• Pidä digipaasto eli nauti mieluimmin ystävistä, luonnosta, taiteesta ja liikunnasta. Kaikkea ei tarvitse katsoa kännykkäkameran luupin läpi tai kertoa somessa.

Lopuksi vielä vinkki, jolla palaudut varmasti:

Nykypäivän elinympäristöihin ja elämäntapoihin liittyy runsaasti kuormitustekijöitä, jotka ovat omiaan nostamaan kehon valmiustilaa ja suorituskykyä. Terveydelle haitaksi stressitekijät muuttuvat, mikäli suorittamisen jälkeiseen lepoon ja palautumiseen ei jää riittävästi aikaa. Luonnonympäristöt tarjoavat vastalääkettä jatkuvalle suorittamiselle. Tutkimuksissa on todettu, että elimistön valmiustila laskee luonnonympäristössä muutamassa minuutissa kuormitusta edeltäneelle tasolle. Metsä on suomalaisille rakas, hiljainen paikka, joka on erinomainen esimerkki elvyttävästä ympäristöstä.

Mene siis metsään, pysy ääneti, nauti ja elvy. Hyvää kesää!

Kirjoittanut Terhi Rummukainen

Sata sanaa

"Sata sanaa iskee tulta, kun reformi etenee…”.

Näin voisi varioida Vicky Rostin ja Antti Tuiskun tunnetuksi tekemää rallia, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti ammatillisen koulutuksen reformisanaston. Sanasto paketoi lakimuutoksen reiluun sataan sanaan.

Ammatillinen koulutus laittaa nuorten ja aikuisten hynttyyt yhteen ensi vuoden alusta eduskunnan hyväksyessä hallituksen esityksen. Muutos on pelkästään hyvä, ja se kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Tehokkuuteen kannustava ja henkilökohtaistamiseen perustuva malli yhtenäistää ammatillisen koulutuksen kaikkien silmissä. Yksi laki – yksi ammatillinen koulutus.

Mutta töitä siinä riittää, jotta malli saadaan onnistuneesti maaliin. Käytännön oppimisen arki muuttuu siinä samalla jokaisen ammatillisen opiskelijan kohdalla. Ei enää kaikille kaikkea samasta tuutista ja yhtä paljon, vaan jokaiselle tarpeen mukaan. Malli haastaa, ja on jo haastanut kaikki toimijat uudistumaan ja uudistamaan.

Mahdollisuus edesauttaa muutosta ja sen hyväksyminen moottoroi meidät kohti tavoitetta. Uusi ammatillinen koulutus palvelee opiskelijoita ja työ- ja elinkeinoelämää paremmin, koska uusi rahoitus- ja ohjausjärjestelmä puristaa koulutuksen järjestäjät antamaan kaikkensa ja tehostamaan toimintaansa asiakkaiden eduksi.

Reilun sadan sanan reformisanasto tuli tarpeeseen. Onhan se paljon tiiviimpi kuin lähes viiden ja puolen sadan sivun mittainen lakiesitys, jota on varmasti hypistelty taajaan ja tiiviisti ympäri Suomea. Näistä sanoista se totuus löytyy ja ajatukset toiminnan kehittämiseksi ja tehostamiseksi.

Ammatillisen koulutuksen ammattilaiset onnistuvat tässäkin tehtävässä, se on sata sanaa varma juttu!

Kirjoittanut Osku Laukkanen

Kuvan voimalla

Satutteko tietämään, mitä ovat ”veržliaraktis”, ”atsuktuvas”, ”matuoti” ja ”plaktukas”. Voin kertoa, että ne ovat kaikille tuttuja työkaluja, jotka voi nähdä millä tahansa liettualaisella työpajalla. Mutta jos olette itse kyseisellä verstaalla töissä, ja pomo pyytää hakemaan nuo yllämainitut kapineet työkalupakista, osaatteko etsiä asianmukaiset välineet? Tuskinpa.

Tekniikan alojen koulutuksiin hakeutuu paljon maahanmuuttajia, joiden suomen kielen taito on hädin tuskin välttävällä perustasolla. Heidän on kuitenkin heti ensimmäisistä koulutuspäivistä alkaen tiedettävä työsalissa käytettävien tärkeimpien koneiden ja työkalujen nimet. Myös työturvallisuuden kannalta on oleellista, että koneita osataan käyttää asianmukaisesti ja että koneen käyttäjällä on asialliset turvavarusteet.

Asioitten kirjallinen selvittäminen on paitsi hidasta myös tarpeettoman teoreettista. Avuksi onkin otettu kuvat ja video. Metallimiehen työkalupakki levälleen pöydälle ja kamera käyntiin. Opettaja voi kertoa videokameralle eri työkalujen nimet (myös puhekieliset termit), ja yksinkertaisen editointiohjelman avulla tehdään video, jossa kunkin työkalun kuvan alle saadaan työkalun nimi kirjoitettuna samalla kun opiskelija kuulee sen kuulokkeistaan puhuttuna.

Näppärimmät alkavat heti kirjoittaa itselleen sanastoa, jossa on sinänsä tuttujen työkalujen nimet suomeksi ja opiskelijan omalla kielellä. Seuraavassa harjoituksessa tehtävänä onkin sitten yhdistää työkalun kuva ja sen nimi puhuttuna. Eli opiskelijaa pyydetään suullisesti etsimään eri työkaluja. Näin asiat jäävät mieleen suullisesti ja itse oikeinkirjoitukseen ei tarvitse niinkään puuttua. Pääasia, että opiskelija osaa ojentaa pyydetyn työkalun. Kirjoittaminen tulee tärkeäksi vasta tuonnempana.

Opiskelijat tekevät itselleen listan työkalujen nimistä tietokoneen ja kuvien avulla itsenäisesti paljon tehokkaammin kuin opettajan käskyttämänä taululta käsin. Jokainen saa myös edetä omaan tahtiinsa.

Niin – ne alussa mainitut työkalut ovat jakoavain, ruuvimeisseli, mitta ja vasara. Liettuaksi.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

Kansainvälinen naistenpäivä

Blogikirjoitusvuoroni osuu sopivasti mainioon päivään, kansainväliseen naistenpäivään, joten käsittelenkin päivän aihetta hieman tarkemmin.

Kansainvälinen naistenpäivä on kansainvälinen vuosipäivä, jota on vietetty 8. maaliskuuta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1975 YK vahvisti päivän vieton, ja päivä sai nimekseen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”.

Kansainvälinen naistenpäivä on virallinen juhlapäivä useissa maissa. Perinteen mukaan miehet kunnioittavat vaimojaan, äitejään, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla tai muilla pienillä lahjoilla. Joissakin maissa päivällä on yhtä vankka asema kuin äitienpäivällä. Joissakin maissa kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä.

Myös Suomessa naistenpäivän tarkoitus on juhlistaa naisten sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia saavutuksia ja nostaa esiin asianyhteyksiä, joissa edistystä edelleen tarvitaan.

Suomessa alansa uranuurtajia ovat olleet mm. 1800-luvulla ensimmäinen naispuolinen ylioppilas Maria Tschetschulin, maisteri Emma Åström sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori Karolina Eskelin. Minna Canth oli merkittävä mielipidevaikuttaja ja eurooppalaisten aatteiden välittäjä. Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän toimi kirjailijana ja mm. ensimmäisenä itsenäisenä suomenkielisenä naistoimittajana.

1900-luvulle tultaessa naisia nähtiin agronomeina, lääkäreinä, insinööreinä ja juristeina. Vuonna 1988 vihittiin ensimmäiset naispapit ja piispaksi valittiin Irja Eskola vuonna 2010.

Yhteiskunnan vaikuttajina tulivat tutuiksi niin ensimmäinen naisministerimme Miina Sillanpää kuin ensimmäinen naispresidenttimme Tarja Halonen.

Nämä naiset ovat omalla esimerkillään, rohkeudellaan ja periksi antamattomuudellaan avanneet väyliä seuraaville sukupolville.

Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa opiskelee tällä hetkellä päivittäin 2152 opiskelijaa. Artukaisten toimipaikassa opiskelee 1085 opiskelijaa ja Kärsämäen toimipaikassa 1067 opiskelijaa. Artukaisissa naisopiskelijoita on 15 %, kun vastaava luku Kärsämäessä on 73 %. Mies-/naisvaltaisuus näkyy siis selkeästi toimipaikkojen välillä. Kokonaisuudessaan naisopiskelijoita on 44 % ja miesopiskelijoita 56 %.

Ottakaamme siis esimerkkiä uranuurtajanaisista ja valloittakaamme uusia polkuja rohkeasti niin opiskelu-kuin työelämässä! Näillä sanoilla toivotan oikein mainiota naistenpäivää kaikille!

Terhi Rummukainen

Valvovan silmän alla

Kirjallisen kokeen tai testin valvonta on niitä tylsimpiä työtehtäviä, mitä vuosien mittaan kohdalle on tullut. Pitäisi olla valppaana ja haukankatseisena ja käyskennellä pulpettirivien väleissä sen näköisenä, että kokelas ei uskalla siirtää silmiään pois tehtäväpaperista. Toisaalta pitäisi olla niin huomaamaton, että kokeen suoritus ei kärsi valvojan sandaalien narinasta tai tunteesta, että joku katsoo niskaan.

Omia koulu- ja opiskeluaikoja muistellessa yrittää tietysti tarkkailla, että kukaan ei lunttaa. Kirja polvien päällä pöydän alla, pyyhekumiin kirjoitetut avainsanat, lippulappuja avoimessa kynäkotelossa ja niin edelleen. Varmaan jokaisella on näistä kokemusta. En minä, mutta tiedän pari kaveria…

Ehkä olen jäänyt ajastani jälkeen ja kaikki yllämainitut konstit ovat katoavaa kansanperinnettä, koskapa en ole niihin törmännyt. Tekniikka ajaa ohi ja vanha kunnon manuaalinen omantunnonvenytys on enää perimätietoa. Nykyään on kiellettyä tuoda kokeeseen mukaan puhelinta tai tablettia. Ne kerätään pois jo ovella. Poikani kertoi viime keväänä, että edes rannekelloa ei saanut viedä ylioppilaskirjoituksiin. Veikkaanpa, että seuraavaksi epäilyttävien listalle joutuvat silmälasit ja kuulokojeet. Silloin saamme heittää hyvästit nykymuotoiselle kirjalliselle tenttikäytännölle.

Ei voi enää antaa samaa ohjetta, jonka opettaja saattoi antaa 40 vuotta sitten. Se oli erittäin hyvä, ja sitä noudattamalla oli hyvät mahdollisuudet saada – jos nyt ei ihan kymppiä – ainakin kuusi miinus mistä tahansa kokeesta:

”Kun valmistaudutte kokeeseen, on tärkeää, että kirjoitatte edellisenä iltana lunttilappuja. Älkää kirjoittako isoja lunttauspapereita, vaan pieniä lappuja, jotta voitte keskittyä olennaiseen. Pitäkää huoli, että kaikki pääkohdat tulee kirjoitettua lapuille. Koepäivän aamuna jättäkää lunttilaput kotiin, sillä minun kokeessani ei luntata.”

Esa Laukkanen

Katse peräpeiliin - vain tämän kerran

Vuosi 2016 alkaa olla päätöksessään. Millainen vuosi se olikaan!

Jouduimme hyvästelemään suuren joukon valovoimaisia taiteilijoita ja näyttelijöitä. Englanti äänesti itsensä ulos EU:sta ja USA halusi diilimiehen tulevaksi presidentikseen. Kaikenlaisia kahnauksia – suuria ja pieniä – uutisoitiin tapahtuvan siellä täällä. Poliittinen ilmapiiri taantui kylmän sodan tasolle. Humanitaariset katastrofit vyöryivät uutisina olohuoneisiimme ja älylaitteisiin, terroriteot Euroopassa kylvivät pelkoa. Maa järisi ympäri maailmaa.

Suomessa puhuttivat edellä mainittujen lisäksi sananvapaus, soteuudistus ja Turun AKK:takin koskeva koulutusuudistus. Pokemonijahdista oltiin montaa mieltä, samoin pääministerin Terrafame-pipo-gatesta ja kauppojen aukiolojen vapautuksesta.

Turun AKK:n vuosi oli vauhdikas.

Tammikuussa juhlittiin Turun Aikuiskoulutuskeskuksen 40-vuotista ja Turun kesäyliopiston 80-vuotista taivalta yhteisessä juhlassa.

Maaliskuussa avasimme pohjoismaiden ensimmäisen Grohe Akatemian Artukaisten toimipaikkaan. Akatemian avasi Grohen Pohjois- ja Itä-Euroopan johtaja Jonas Brennwald. Kyseessä on Grohen hanoilla ja suihkuilla varustettu harjoitustila tuleville LVI-alan ammattilaisille.

Toukokuussa erä- ja luonto-opasopiskelijamme ahkeroivat Kurjenrahkalla valtakunnallisen kansallispuistopäivän merkeissä yhdessä Metsähallituksen edustajien kanssa. Kuun vaihteessa hikoilimme ensimmäisessä The Shift –tapahtumassa Turun linnassa. Samassa tapahtumassa arvokasta kokemusta keräsivät turvallisuusalan perustutkinto-opiskelijamme, joiden työpanos keräsi kehuja joka taholta.

Kesäkuussa isännöimme koulutusreformityöpajaa pitkäaikaisen rehtorimme Harri Seikolan johdolla, joka saman kuun lopulla jäi eläkkeelle.

Kesätauon jälkeen osallistuimme erinäisille koulutusmessuille, annoimme muutamille opiskelijoillemme Instagram-tilimme päivitysoikeudet, vietimme upeaa monikansallista YK:n päivää ja pikkujoulujuhlia sekä päivitimme toimintasuunnitelmaa haastavalle vuodelle 2017.

Tulevana vuonna haasteita riittää. Koulutusuudistus on tosiasia ja se tulee väistämättä vaikuttamaan toimintaamme jollakin tasolla. Miten, se jää nähtäväksi.

Mutta on ensi vuonna odotettavissa hyviäkin asioita. Suomi nimittäin täyttää 100 vuotta ja se, jos mikä, on juhlan arvoista.

Tämän kirjoituksen myötä blogi jää tauolle. Palaamme linjoille tammikuussa, toivottavasti uusien nettisivujen myötä, jonne tämä blogikin siirtyy.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

toivottaa Taru Lehtonen

Joulu tulee - vinkkejä stressittömään joulusiivoukseen

Jos haluat päästä helpommalla, niin otapa tästä muutama niksi haltuun:

• Aloita ajoissa. Jaksota siivousta useammalle päivälle niin ennen joulua riittää kevyempi ylläpitosiivous.
• Voit varsin hyvin aloitella saunan pesulla jo joulukuun alussa. Saunan puhdistuksessa ota huomioon seuraavia asioita: Kastele lauteet ennen pesua, käytä saunan pesuun soveltuvaa puhdistusainetta ja harjaa/laudepesintä, joka puhdistaa hyvin myös lauteiden raot. Huuhtele lopuksi kylmällä vedellä, tämä sulkee puun huokoset. Jouluna löylyveteen voit sujauttaa hyvää löylytuoksua.
• Mattoja ei ole tarpeen enää nykyään tampata pihalla. Jos haluat, voit viedä ne tuulettumaan toki ulos. Toivotaan siis raikkaita pakkassäitä.
• Peitot, tyynyt ja patjat voit samoin raikastaa ulkosalla, mutta ei pölypunkkien vuoksi, ne raukat kun ovat kuolleet jo sukupuuttoon.
• Tiesitkö, että pölyt kannattaa pyyhkiä vasta imuroinnin jälkeen, koska imurointi nostattaa kuitenkin pölyä ilmaan? Pintojen pyyhintä kannattaa tehdä nihkeällä mikrokuitupyyhkeellä, muista myös peilit. Mikrokuitupyyhkeitä myyvät marketit, ei siis enää kannata käyttää vanhoja froteepyyhkeitä.
• Kun annostelet puhdistusaineita, tutustu tarkkaan annosteluohjeeseen. Yliannostelulla saat vain kerrostumia pintoihin ja voit jopa pilata pintamateriaalit.
• Jääkaapin puhdistuksessa kokeile seuraavaa: tunkkaisen hajun poistat pyyhkimällä jääkaapin siivouspyyhkeellä, joka on kostutettu väkiviinaetikkaliuokseen (1 dl etikkaa/1 l vettä) tai klooripitoisella aineella, mutta muista tässäkin annostelu! Hajuja saa kerättyä myös parilla ruokalusikallisella ruokasoodaa, joka jätetään astiassa jääkaappiin.
• Uuni kannattaa puhdistaa vasta joulun jälkeen.

Jos työ uuvuttaa jo etukäteen ja tulee kiire, älä stressaa. Joulu tulee ja se myös menee. Tee vain välttämätön, laita esim. tavarat paikoilleen ja tuuleta. Tärkeimmät siivottavat tilat ovat eteinen, keittiö, wc ja oleskelutilat. Kaappeja ei tarvitse siivota :-). Joulun tunnelma tulee kuitenkin kynttilöistä, koristeista, tuoksuista ja yhdessä olemisesta.

Mitäpä jos ensi vuonna kokeilisit kotityöpalveluyrittäjän palkkaamista joulusiivoukseen? Tilaamalla siivouksen ajoissa tuet samalla suomalaista työtä ja saat kotitalousvähennyksen.

Näiden vinkkien myötä toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää joulua!

Kirjoittanut Terhi Rummukainen

Työssä oppien

Näyttötutkintojärjestelmässä osoitetaan työelämässä tarvittavaa osaamista, ja sen perusteella ansaitaan tutkintotodistus. Vaadittu osaaminen määritellään tutkinnon perusteissa työelämän työprosessien osaamisen kautta. Oppiminen on siis osaamisen kasvattamista. Oppimista tapahtuu monella tavalla. Tarjolla on lähiopetusta, itsenäistä työskentelyä, projekteja, verkko-oppimista ja työssäoppimista.

Reformi, eli ammatillisen koulutuksen uudistaminen on edennyt jo siihen vaiheeseen, että hallituksen laatima esitys on lausuntokierroksella ennen alkukeväistä eduskunnan käsittelyä. Reformissa työssäoppiminen paketoidaan oppisopimuksen ja koulutussopimuksen malleihin.

Oppisopimus pohjaa aina työsopimukseen, ja se takaa opiskelijalle myös sopimuksen mukaisen palkan. Koulutussopimus taas perustuu perinteiseen työharjoittelumalliin, jossa yhteistyö perustuu hyvään tahtoon ja yhteistyön luomaan win-win tilanteeseen.

Oppisopimus syntyy, kun työnantaja valitsee työsuhteen rinnalle oppimisopimusmallin. Koulutussopimuksessa tilanne on toinen. Siinä vasta tavoitellaan tulevaa työsuhdetta ja kaikki perustuu mahdollisuuteen oppia työssä ja mahdollisuuteen näyttää osaamistaan.

Työ- ja elinkeinoelämän innostaminen tähän prosessiin vaatii meiltä entistäkin enemmän. Suhteet ja hyvät kokemukset konkretisoituvat laadukkaana yhteistyönä tutkinnon suorittajan työssäoppimisen ja yhteistyöyritysten välillä. Opettajiemme verkostot ja työelämäosaaminen ratkaisevat sen, miten jouhevasti meidän opiskelijamme saavat hyviä työssäoppimisen mahdollisuuksia.

Opiskelijan ottaminen tuo aina mukanaan työyhteisöön tuoretta alan tieto-taitoa. Työpaikkaohjaajat oppivat ohjatessaan opiskelijoita taatusti uusia taitoja itsestään ja myös työprosesseistaan. Työnantajat saavat myös mahdollisuuden nähdä potentiaalisen työntekijän työssäoppijan roolissa ihan oikeissa töissä.

Haasteitakin tässä riittää, kuten miten suunnittelemme yhteisen ohjaamisen työpaikan ohjaajan ja harjoittelusta vastaavan opettajan välillä? Ja miten sitoutamme työpaikan ihmiset yhteiseen tavoitteeseen?

Työssä oppien, yhteistyössä!

Kirjoittanut Osku Laukkanen

Tuhat tarinaa - 1000. kasvot

Neljä vuotta sitten aloitimme ensimmäisten uravalmennettavien kanssa uuden ajan: ohjaavat koulutukset muuttuivat uravalmennuksiksi. Taustalla oli lainsäädännölliset uudistukset. Saimme opetella uudet termit: enää ei saanut puhua koulutuksesta, vaan valmennuksesta, opettajasta tuli uravalmentaja ja opiskelijasta valmennettava.

Uravalmennuksen ideana on ohjata, tukea ja opastaa työttömiä tai pian työttömäksi jäämässä olevia ihmisiä työn tai opiskelun pariin. Asiakkaat ohjataan valmennukseen suoraan TE-palveluista. Uravalmennuksiin ei siis haeta kuten koulutuksiin: kyse on palvelusta, johon tullaan te-palveluissa käydyn yhteisen neuvottelun jälkeen. Usein varsinkin uravalmennusten alkuaikoina aloitteen eli ehdotuksen uravalmennuksesta teki viranomainen. Nykyisin yhä useammin ihmiset itse ovat löytäneet uravalmennuksen ja kyselevät meiltä mahdollisuutta päästä ko. valmennukseen. Ohje on pähkinänkuoressa seuraava: Ota yhteyttä te-palveluihin ja kerro, miksi haluat uravalmennukseen. Pyydä päästä seuraavaksi alkavan uravalmennuksen ilmoittautumislistalle.

Mitä uravalmennukset ovat merkinneet meille Turun AKK:ssa? Niiden myötä monet ammattiopettajamme ovat kohdanneet seuraavaa ura-askeltaan suunnittelevia ihmisiä. Kukin opettajista on oman alansa asiantuntijana voinut kertoa oman ammattialansa realiteeteista, koskevat kysymykset sitten koulutuksia tai alan töitä. Valmennettavat ovat yhä useammin myös mukana ammattiopetusta seuraamassa tai heille on toteutettu omia työpajapäiviä. Tämän seurauksena uravalmennettavista on löytynyt paljon hyviä opiskelijoita ammatillisiin koulutuksiin ja onpa osa työllistynyt suoraan työelämäänkin.

Mitä uravalmennus on saanut yksilötasolla aikaan? Onko valmennettavien tilanne muuttunut merkittävästi valmennuksen jälkeen?
Jokaisen valmennettavan kanssa käymme valmennuksen alussa niin sanotun tavoitekeskustelun, jossa yhdessä mietimme hänen omaa tilannettaan ja siihen liittyviä tavoitteita. Keskimäärin noin kuuden uravalmennusviikon mittaisen matkan aikana tapahtuu paljon. Jokaisesta ryhmästä yleensä muutama saa hankittua työpaikan, toiset löytävät itselleen sopivan ammatillisen koulutuksen, muutamat lähtevät rohkeasti selvittämään omaa todellista työkykyään ja melkein poikkeuksetta kaikki ainakin aktivoituvat omassa työ- tai opiskelupaikan haussaan.

Kulkiessamme luokissa, käytävillä, työsaleissa ja erilaisilla työpaikoilla me uravalmentajat törmäämme usein tuttuihin kasvoihin. Nimet tuppaavat unohtua, mutta onneksi kasvot eivät niin helposti. Vaikeaa se silti on, sillä nyt - neljä vuotta ensimmäisen uravalmennun jälkeen - olemme saavuttaneet jälleen uuden rajapyykin: marraskuussa 2017 saimme valmennettavaksemme Turun AKK:n 1000. uravalmennettavan henkilön!

Kirjoittanut Janette Broberg

Terveisiä Inarista matkailukoulutuksen verkostopäiviltä

Ivalon lentokenttä

Viime viikolla matkailuopettaja pääsi pohjoiseen. Oikein tosi pohjoiseen verrattuna edelliseen visiittiin, joka ulottui vain Rovaniemelle.

Tämän vuoden matkailukoulutuksen verkostopäivät järjestettiin Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Ohjelmassa oli kaksi päivää matkailun ja kulttuurin sykettä, puhetta saamelaisuudesta, alkuperäiskansojen kulttuureista, eettisestä ja vastuullisesta matkailusta ja sen kehittämisestä, ammatillisen koulutuksen reformista ja koulutuksen kehittämisestä.

Kuten oheisesta kuvasta näkyy, pimeys tosiaan laskeutui jo aikaisin kaamosta enteillen. Se ei kuitenkaan osallistujia haitannut, kun pääsimme vierailemaan saamelaismuoseo Siidassa sekä kokoustamaan ja verkostoitumaan SuoMat-hankkeen puitteissa.

Pimeys tuli aikaisin - jo neljän aikaan.

Päivien aikana kuultiin monia hyviä puheenvuoroja, joista päällimmäisenä mieleen jäi keskustelu kulttuurisesti kestävästä matkailusta. Siihen liittyy oleellisena osana alkuperäisyyden huomiointi.

Matkailija haluaa kokea, osallistua ja oppia uutta. Paikalliset tarinat kiinnostavat ja niissä tulee paikan tuntu esille. Omaa kulttuuria ja ympäristöä tulee arvostaa, sen ominaisuudet tiedostaa ja välittää niitä myös matkailijan tietoisuuteen.

Geneerisyys on out, alkuperäisyys in!

Kirjoittanut Niina Aitamurto

PS. Pääsimme vierailemaan myös porotilalla. Tiesittekö, että matkailuporoja koulutetaan jopa neljä vuotta? Ja että vain 70% "valmistuu ammattiin". Loput ohjataan toiselle alalle.

Arjen kielioppia, vai miten se nyt oli?

Yksinkertaiset asiat muuttuvat joskus monimutkaisiksi, kun niitä yrittää selittää järkeenkäyvästi.

Ope: Kirja on pöydällä, kirjat ovat pöydällä.
(Kirjoitan sen myös taululle ja alleviivaan ’on’ ja ’t + ovat’ yksikön ja monikon erottamiseksi.)

Opiskelija: OK. ’Kirja’ on yksi ja ’kirjat’ on monta?

Ope: Just niin.

Opiskelija: Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjat ovat pöydällä?

Ope: Ei. ’Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjaa on pöydällä’.

Opiskelija: Mutta ’viisi’ on monta! Yksi on, viisi ovat.

Ope: Niin on, mutta jos sinä sanot, että ’viisi’, niin sitten ei tule monikko ’t’ eikä ’ovat’.

Opiskelija: ?????

Ope: Jos on numero 2, 3, 4, 5, tai 100 tai vaikka 1000, niin ei tule monikko ’t’, vaan ’a’ ja verbi ei ole ’ovat’, vaan ’on’.

Opiskelija: Miksi ei ’ovat’?

Ope: Jos sinä sanot ’kirjat’, niin tulee ’ovat’. Mutta jos sina sanot numeron, ei tule ’ovat’, vaan ’on’. Ja se ei ole ’kirjat’, vaan ’kirjaa’.

(Samalla alan miettiä, miten pitkälle uskallan mennä. Voinko selittää, että ’viisi’ on yksikön perusmuoto, ja koska se on lauseen subjekti, verbin täytyy olla yksikössä? Itsestään selväähän on, että ’viisi kirjaa on pöydällä’, mutta ’viidet sakset ovat pöydällä’. En voi kuitenkaan edellyttää, että opiskelijat ymmärtävät kieliopin teoriaa. Se ei ole kurssin sisältö eikä päämäärä. Tarkoitus on oppia kommukoimaan suomeksi. Palaan siis lähtöruutuun.)

Ope: ’Kirja on’, ’kirjat ovat’, ’viisi kirjaa on’. Tämä on systeemi. Täytyy muistaa.

(Opiskelijan ilme kuvastaa ihmetystä, epätoivoa, kiinnostusta, oivallusta ja paria muutakin tunnetilaa. Julistan varmuuden vuoksi kahvitauon. 20 minuuttia.)

Ja lopuksi yksi professori Googlen antama apu opiskelijalle:
Kollegani vastaanotti opiskelijoiden kirjoitustehtäviä. ”Minä asun tasangossa”, kirjoitti yksi opiskelija.
Mitä hän tarkoitti, ja mikä oli Googlen logiikka – jätän sen lukijan mietittäväksi.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

Muutama sana rohkeudesta

Me kaikki ihailemme ihmisiä, jotka uskaltavat toteuttaa unelmiaan. Heitä, jotka myyvät omaisuutensa ja lähtevät maailmanympäripurjehdukselle. Tai heitä, jotka jättävät oravanpyörän ja muuttavat Intiaan meditoimaan. Tai heitä, jotka uskaltavat vielä kerran lähteä opiskelemaan sitä lapsuuden unelma-ammattia, jonka jostain syystä aikanaan unohtivat. Lista on loputon.

Kuva: fromhollandtofinlandwithlove.blogspot.fi

Rohkeus ei ole pelkkä asenne, se vaatii tekoja. Siksi se lienee melko vaikeaa paitsi yksilöille, myös yrityksille. Entisessä elämässä telealalla mainostoimisto ehdotti 1990-luvun lopulla lankapuhelinhintojen havainnollistamiseksi mm. siittiöitä lehtimainoksiin. Tyrmäsimme ajatuksen mauttomana ja liian kaukaa haettuna, vaikkakin henkilökohtaisesti asia kutkutti. Oltais kerrankin repäisty! Mutta maailma muuttuu, Eskoseni - tälläkin viikolla olen monta kertaa nähnyt erään silmälasiliikkeen mainoksen, jossa siittiö huristelee munasolun ohi näkemättä maaliaan. Mielestäni loistavaa ja rohkeaa mainontaa tässä mielensäpahottajien luvatussa maassa.

Muutama viikko sitten osallistuin seminaaripäivään, jossa yksi puhujista oli Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttila. Esityksen otsikko oli Paskaa tuulettimeen. Jukka on aiemmin mainosmaailmassa kannuksensa hakenut rohkea uudistaja, jota edes tappouhkaukset tuotteiden pois vetämisestä Magneettimediaan yhdistetystä tavarataloketju Kärkkäisestä eivät hetkauttaneet. Rohkea veto oli myös lanseerata Tom of Finland –mallisto, joka jakoi paitsi kuluttajien, myös Finlaysonin omien myymälänvetäjien mielipiteet. Kaikesta huolimatta mallisto on ollut menestys. Jukka ja Finlayson eivät luovuttaneet.

Sain myös kuulla, ettei Finlaysonilla markkinointisuunnitelmaa vaan yritys elää adhokratiassa. Ja että Jukka ei tuijottele yhtään exceliä, mistä näkyisi yrityksen tuloskunto ja tila. Rohkeaa toimintaa toimitusjohtajalta. Luonnollisesti kyseinen malli ja toimintatapa poikivat rohkeutta ja innovatiivisuutta läpi organisaation. Nyt yritys ostaa meidän vanhat pussilakanamme ja tekee niistä räsymattoja. Yksinkertaista, mutta nerokasta!

En nyt tarkoita, että meidän kaikkien tarvitsisi alkaa elämään erityisen rohkeasti, turhia riskejä ottaen. Monille suurta rohkeutta saattaa olla jo se, että hymyilee kadulla tuntemattomalle tai tervehtii iloisesti bussikuskia. Tai että alkaa keskustelemaan kaupassa tuntemattoman kanssa vaikka omenoiden laadusta tai säätilasta. Itseäni olen usein viihdyttänyt juuri tällä tavalla.

Rohkeus kasvaa, kun sitä käytetään. Ja mitä enemmän sitä käyttää epäonnistumisista tai haukuista huolimatta, sitä mahdollisemmalta tuntuu tavoitteiden saavuttaminen, olivatpa ne minkä kokoisia tahansa.

Kirjoittanut Taru Lehtonen

Robotti ja minä

Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan aina vain uusia taitoja ja osaamista. Luova ja innovatiivinen tai verkostoituva ja vuorovaikutustaitoinen noin niin kuin esimerkiksi. Mutta miltäpä kuulostaisi väsymätön ja virheetön. Sellainen on robotti.

Teknologia ja tekniikka ovat korvanneet vuosien saatossa monta hyvää työnaista ja –miestä. Puhelinvaihteen sentraalisantrat ja huoltoasemien tuulilasinpesijät ovat muisto vain. Hurjimmat ennusteet uhoavat teknologian ja robotiikan korvaavan suuren tai jopa suurimman osan nykyisistä työpaikoista.

Robotit korvaavat tulevaisuudessa yksittäisiä työtehtäviä, eivät niinkään kokonaisia ammatteja, kerrotaan tuoreessa EVA:n (Elinkeinoelämän valtuuskunta) raportissa. Työelämän rutiinitehtävät voidaan raportin mukaan jättää robottien käsiin. Ihmistä ja ihmisen kykyä ja taitoa luovuuteen ja sosiaalisiin taitoihin ei kuitenkaan voida koneella korvata. Hurjimmat alan ihmiset tosin julistavat, että he eivät edes uskalla sanoa mitään sellaista, mihin robottiäly ei koskaan pystyisi.

Hyviä signaaleja robotin ja ihmisen yhteistyöstä on jo ilmassa, kuten esimerkiksi se, että Uudessakaupungissa uuteen nousuun lennähtänyt autotehdas käyttää työssään jo satoja robotteja. Myös sosiaali- ja terveysala näkee roboteille roolin.

Hoivateknologia tuo mukanaan innovaatioita, jotka antavat hoitoalan työntekijöille mahdollisuuksia keskittyä enemmän itse potilastyöhön. Robotti voi toimia seuralaisena, kuten hoivakodeista tuttu Lydia-hoivarobotti tekee, tai se voi kuljettaa tarvikkeita, annostella ja jakaa lääkkeitä tai seurata ja tallentaa potilaiden elintoimintojen seurantatietoja.

Oppilaitosjohtoa ei ainakaan vielä ole korvattu roboteilla, vaikka tekoälyn on jo todettu selviytyvän ihmistä tehokkaammin työvuorolistojen tekemisestä sekä työntekijöiden rutiininomaiseen ohjeistamiseen liittyvistä työtehtävistä. Teknologian ja robottien seurassa johtajien tehtäväksi jää vuorovaikutukseen perustuvan johtamisen ylläpitäminen, joka nojaa arvostamiseen, luottamiseen, innostamiseen ja yhdessä oppimiseen. Siihen ei robotti pysty.

Kirjoittanut Osku Laukkanen

Lisää omaa pääomaa

Omaa osaamistaan on hyvä kehittää, opettajankin. Viime viikolla osallistuin kahteen hyvin erilaiseen koulutukseen ja taas sain paljon eväitä omaan työhöni ja uusia näkökulmia tuttuihin aiheisiin. Keskiviikkona kävin päivittämässä asiakaspalveluasioita kolmen tunnin tehoherätyksessä ja torstaina kuulemassa matkailualan ajankohtaisia kuulumisia erityisesti tulevien lakimuutosten näkökulmasta.

Koulutuksiin osallistuminen avaa lähes aina jonkun uuden kulman lähestyä aihetta tai tavan katsoa sitä. En ole tähän päivään mennessä ollut sellaisessa koulutustilaisuudessa, josta ei olisi ollut mitään hyötyä. Jopa omana opiskeluaikana, sen yhden kerran, kun lähes koko ryhmä äänesti jaloillaan erästä videoluennoitsijaa kohtaan, oli päivän opetus: älä tee noin.

Nykyään puhutaan itseohjautuvuudesta, aktiivisuudesta ja itseopiskelusta ja jokaisen omasta vastuusta oppimisen edistymisessä. Niin kai sitä voisi oman itsensä kehittäjää kuvailla myös työpaikalla. Ei kukaan tule tarjoamaan vaihtoehtoja, vaan useimmiten on itse aktiivisesti etsittävä sopivia koulutuksia tai muita tilaisuuksia kehittään itseään ja sitten ehdottaa, josko se esimiehelle sopisi. Yleensä onneksi sopii ja pääsee kehittymään.

Kehittävää syksyä kaikille!

Kirjoittanut Niina Aitamurto

Jos metsään haluat mennä nyt

Kesä kääntyy kohden syksyä, ja metsässä sienet odottavat keräilijöitään. Vielä ei ole ollut yöpakkasia, ja sateiden ansiosta sieniä on runsaasti tarjolla. Sienimetsään menijän on hyvä muistaa kertoa läheisilleen, minne aikoo mennä, kauanko aikoo viipyä, ja kännykkä on hyvä ottaa mukaan. Sitten ei muuta kuin sään mukainen pukeutuminen, hyvät jalkineet, kori tai ämpäri sekä sienten puhdistustarvikkeet mukaan ja menoksi, mieluusti tuttuun maastoon.

Vasta-alkajan on kuitenkin hyvä opetella etukäteen tunnistamaan muutama sieni ennen tosi koitosta.

Helpoiten tunnistettava itiöemälajike lienee kanttarelli eli keltavahvero. Useasti sen löytää sekametsästä, vähän varjoisesta ja kosteahkosta maastosta. Hyvällä tuurilla niitä on maa keltaisenaan. Sekoittamisen vaaraa ei ole oikeastaan muuhun kuin keltavahakkaaseen, joka sekään ei ole myrkyllinen sieni, vain mauton.

Herkkutatti on metsien ehdotonta sieniaatelia. Sen tunnistaa helposti tukevasta jalastaan, kuperasta lakista sekä valkoisesta pillistöstä joka vanhetessaan muuttuu kellertävästä vihertäväksi. Tatit ovat myös toukkien herkkua. Sienestä veistetään maistellut osat pois, ja loput sitten omaan koriin. Tatit sopivat erinomaisen hyvin siivuitettuna kuivattavaksi vaikkapa talven risottoa maustamaan.

Syksyn ehdoton suosikkilajike on suppilovahvero. Vahverokausi on vasta aluillaan. Yleensä vahvero vaatii vähän kylmeneviä öitä kasvaakseen, mutta sitten satoa riittääkin aina lumen tuloon saakka. Lumettomana talvena metsistä voi löytyä hyväkuntoisia suppilovahveroita vielä joulukuussakin.

Tarja Stanley

Huolehdi kilpailukyvystäsi työmarkkinoilla!

Osaamisen kehittäminen ei ole vain yrityksen asia. Jokaisen tulee myös henkilökohtaisesti ylläpitää osaamistaan ja seurata kehitystä paitsi omalla alallaan, myös yleisesti. 

Yhä törmää henkilöihin, jotka pitävät sosiaalista mediaa peikkona tai turhakkeena. Vähän vastaavaa oli aikanaan 80-luvulla, kun mikrot ja videot yleistyivät: muistelen, miten isoäitini oli sitä mieltä, ettei moisia ikinä mihinkään tarvitse… Pari vuotta meni ja nämäkin laitteet löytyivät lähes joka kodista, myös isoäidiltäni.

Maailma muuttuu ja tekniikka ja toimintatavat sen mukana. Siksi on tärkeää pysyä kehityksessä mukana. Meitä suomalaisia pidetään tekniikan ihmelapsina, otamme innolla käyttöön uudet laitteet ja sovellukset. Siirryimme kiltisti verkkopankkien asiakkaiksi ja teemme jopa veroilmoitukset sähköisesti…

Työpaikoilla kehitetään systemaattisesti toimintatapoja. Tieto liikkuu automaattisesti eri ohjelmistojen välillä ja jatkuvasti mietitään, miten rutiinitöitä voidaan hoitaa entistä tehokkaammin. Vastarannan kiiskeksi ei kannata heittäytyä, vaan hyväksyä kehityksen tuomat uutuudet. Ikävä seuraamus automaatiosta on ollut työvoiman vähennystarve, joka on viime aikoina kohdannut myös aloja, joiden kuviteltiin olevan ns. varmoja työpaikkoja. Moni löytää itsensä uudesta tilanteesta, työnhakijana.

Olethan siis huolehtinut osaamisestasi ajoissa? Osaat oman alasi spesialiteetit ja lisäksi viestintätaitosi, työyhteisötaitosi, kielitaitosi, paineensietokykysi ja asenteesi uuden oppimiseen ovat kunnossa? Moniosaaminen on kova juttu työmarkkinoilla ja henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen jatkuvaa. Suosittelen puntaroimaan, millä osaamisaloilla sinulla on kehitettävää. Mitä asioita sinun ammatissasi tarvitaan ja mistä niihin saa oppia?

Pidetään huolta osaamisestamme.

Kirjoittanut Kirsi Haltia

Mutta kun...

"Mutta kun olen jo niin vanha."
Tämän lauseen kuulee uraohjauksessa yhä nuorempien suusta. Ikä on este oppimiselle, uralla etenemiselle, työllistymiselle tai muutoksille. Mille tahansa.

Ikäajattelua vahvistavat monet asiat, koulu on siitä hyvä esimerkki. Lapset etenevät ikänsä mukaan luokittain. Näin, vaikka tiedämme, että yksilölliset erot kypsyydessä ja oppimisessa ovat suuria.

On totta, että ikä asettaa rajoituksia. Usein ne liittyvät fyysisiin toimintoihin. Naiset eivät voi saada lapsia loputtomiin (tosin tässäkin ikärajat paukkuvat) tai lihasvoimaa vaativat urheilusuoritukset eivät parane seniori-iässä. Järkytys sekin, kun huomaa, että elastisuus on kadonnut kropasta tai että vuodenaika täytyy tarkistaa aamulla ikkunasta.

Mutta onko ikä todella este oppimiselle? Siis kehittymiselle ja henkiselle kasvulle?

Ikä – tai paremminkin kokemus - on monessa asiassa etu. Kokemus kertoo, millaiseen työhön tai ammattiin ei ainakaan kannata hakeutua. Kokemuksen myötä työelämätaidot ovat hanskassa, on ne sitten opittu tekemällä oikein tai mokailemalla. Pinna ei pala niin herkästi kuin nuorena, pettymyksiä sietää paremmin. Ja mikä tärkeintä, oppiminen on helpompaa ja syvällisempää, kun on sitä vuosien myötä kertynyttä pohjatietoa.

Ikä sinällään ei tee kenestäkään viisaampaa. Joku ei opi koskaan hallitsemaan tunteitaan, ymmärtämään rajojaan, tai sitä, että muutoksen eteen täytyy tehdä töitä. Joku ei vain koskaan halua oppia uutta.

Ei sekään hyvä, jos kokemuksen rintaäänellä tyrmää kaikki uudistukset tai luulee olevansa aina oikeassa. Viisaus ei kasva vuosissa vaan päässä, sanoo sananlasku.

Mutta vakavasti ottaen: esteitä omalle tielleen voi rakentaa mistä vain. Aina löytyy syy, miksi haaveita tai asioita ei voi toteuttaa. "Mutta kun…" 

Elämä on jossain kohti väistämättä ohi, iästä riippumatta. Siksi ei kannatta itse rakentaa esteitä elämälleen. Ikä on se mikä on; anna sen olla aina paras ikä itsellesi. 

Uskalla ottaa se askel, joka vie eteenpäin – niin kauan kuin nivelet taipuvat.

Kirjoittanut Pirkko Kuhmonen

Kansainvälinen viljelypalsta

Vuokrasin toukokuussa maahanmuuttajien lukutaito-ryhmien opiskelijoiden käyttöön viljelypalstan aivan Turun AKK:n Kärsämäen toimipaikan kupeesta. Ajattelin, että palstalla puuhastelu olisi mukavaa ja elämänmakuista Suomen luontoon ja puutarhanhoitoon perehtymistä.

Luokassa tutustuimme kevään aikana kuvien välityksellä palstaviljelyyn ja niihin kasveihin, joiden taimet ja siemenet myöhemmin oikeasti istutimme palstalle. Tutuksi kävivät monet viljelyyn liittyvät verbit sekä yrttien, kasvisten ja juuresten nimet, maut ja ominaisuudet. Ja mikä hienointa, verbit ja substantiivit yms. heräsivät eloon, kun upotimme kädet multaan kevään ja alkukesän raikkaina päivinä palstallamme.

Ramadanin alkaessa monen opiskelijan mielenkiinto palstaa kohtaan laski huomattavasti, mutta tuossa vaiheessa uhrasin itse hiukan enemmän aikaa ja vaivaa palstan elinvoimaisuuden eteen. Ja palatessani kesälomalta töihin sain ilokseni havaita, etteivät opiskelijat olleet kesän aikana unohtaneet palstaamme. Pikku taimista oli kasvanut isoja ja ne olivat tuottaneet jo muhkeita kesäkurpitsoja ja pieniä punaisia tomaatteja. Osan sadosta olemme jo ehtineet keräämäänkin, mutta vielä tulossa olevaa pääsadonkorjuuta aiomme juhlistaa syksyisillä sadonkorjuujuhlilla.

Kirjoittanut Saara Linnatsalo