Aikuisopiskelijana some-maailmassa

Sosiaalinen media - kaiken pahan alku ja juuri? Ajankohtaisuudessaan aihe hakee vertaistaan. Hienoja lauseita, suuria tavoitteita, viestintää, ihmissuhteita… Kaikki tuo kuuluu someen ja voikin kysyä, tarvitseeko ihminen enää muuta kuin somen? Kauppaostokset hoituvat verkossa, paketti tulee Smartpost-automaattiin, tykkäyksiä satelee päivityksille ja uusille hienoille sovelluksille. Jopa ulkona käymisen saattaa unohtaa pitkäksi aikaa, jos niin haluaa. Huolet pois ja lisää aikaa elämään, kun ei tarvitse tukkaa kammata eikä vaatteita silitellä.

Miten tämä kaikki liittyy aikuisopiskelijoihin? Vielä 1970-luvulla syntyneissä saattaa olla ihmisiä, jotka yrittävät enemmän ja vähemmän aktiivisesti pysyä kaukana somesta ja muusta hypetyksestä, mikä liittyy tietoverkkoihin ja tietokoneisiin. Yläasteen tietotekniikkatunnit kertoivat karua kertomaa Commodore 64:sten vallatessa luokat, jossa opettaja opiskeli laitteita yhdessä oppilaittensa kanssa. Luokassa kaikuivat vain opettajan karjaisut "Mikä maksaa? Mikä maksaa!!" kun vekotin ei toiminut toivotulla tavalla. Onhan niin, että mikään ei toimi, jos ei osaa käyttää.

Kuvatun kaltaisista tietotekniikan tunneistani on jo liki 30 vuotta, mutta tuntien ahdistavuus on jättänyt jälkensä ainakin minuun. Enkä ole ainoa. Tunneista jäi syvät muistijäljet kaikkiin aisteihin. Tietokoneluokan hajut, vääntyvät "lerput", helmeilevät tuskanhikipisarat opettajan kasvoilla. Ykkösten ja nollien esiinmarssi: ne täyttivät tietokoneruudut ja vilistivät silmissä. Mikä sitten on muuttunut? Näenkö edelleenkin vain numeroita ja onko oma käsitys vuosikymmenien takaisesta "tumpuloinnista" tietokoneitten parissa voitettavissa?

Onneksi on paikkoja, joissa aikuisopiskelija voi tuntea oppimisen riemua ja onnistumista. Turun Aikuiskoulutuskeskus järjestää Someguru-koulutusta, jossa pääkouluttaja Tommi Ranta on luonut hienon ja lämpimän oppimisympäristön. Twitter, Facebook, LinkedIn, Instagram, Snapchat - vain muutamia sovelluksia mainitakseni - ovat avanneet aivan uuden maailman. On mahtavaa huomata, miten vanhat käsitykset tietokoneista ja erilaisista ohjelmista murtuvat rytinällä!

Jo nyt osa suurista työkaluista, ohjelmista ja niiden mahdollistamista sisällöistä ovat meidän kaikkien ulottuvilla. Jopa piintyneimmät käsitykset omista harmaista aivosoluista saavat kyytiä. Lähes kaikki, mitä voi somesta ja tietokoneista ajatella ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden. Yksi hauska ajatus on, että some on hyvä renki, mutta myös hyvä isäntä. Seuraava haaste on, miten saada muu elämä sovitettua tähän virtuaalimaailmaan. Aikakäsitys voi helposti hämärtyä internetissä surffatessa ja somettaessa. Onhan kuitenkin niin, että kaipaamme edelleen kasvotusten tapahtuvaa läsnäoloa ja kosketusta?


Kirjoittanut Liisa Kouvonen, someguru opiskelija Turun AKK:ssa

"Olen puheviestinnän kouluttaja ja klassinen laulaja. Uteliaana ja kokeilevana luonteena haluan laajentaa ammattitaitoani sosiaalisen median puolelle. Olen vaikuttunut Someguru-koulutuksen tuomista uusista mahdollisuuksista niin viestinnän kuin musiikin saralla."

Uusia työkaluja ja sovelluksia

Joku saattaa vielä muistaa vanhan Spede-leffan ”Noin 7 veljestä”, jossa keksijä Leonardo (Leo Jokela) keksi ”tynamenttia”. Ja räjäytteli sitä esitellessään ilmaan kaikenlaista. Leonardo totesi keksinnöstään, että ”sitä ei voi käyttää mihinkään, kun se ei pysy astiassa”, johon Spede totesi, että ”keksi sinä sitä lisää, niin minä keksin sille käyttöä”.

Tämän päivän Leonardot keksivät uusia nettisovelluksia opetuskäyttöön niin ahkerasti, että itsensä tuntee kieltämättä ihan Spedeksi, kun yrittää niille keksiä sopivaa käyttöä aikuisten opettamisessa. Onneksi vanhaa viisautta siitä, että kaikkea ilmaista viinaa ei pidä yrittää juoda, voi soveltaa tässäkin tapauksessa. On myös hyvä muistuttaa itseään aika ajoin siitäkin tosiasiasta, että oppimista voi tapahtua myös luokkahuoneessa. Ei kaiken tarvitse olla verkossa ja somepilvessä.

Mutta ihan asiallisesti ottaen, paljon voi tehdä myös luokan ulkopuolella. Melkein kaikilla opiskelijoilla on jonkinlainen älykännykkä, ja melkein kaikilla on myös esimerkiksi Facebook-tili. Moni pieni mobiilisovellus käy mainiosti opetuksen avuksi, kun niiden käyttö ei vaadi kummoisiakaan laitteita, ja opiskelijat pääsevät kirjautumaan useimpiin omilla Facebook-tunnuksillaan. Erikseen rekisteröityminen ohjelman vaatimilla omilla käyttäjätunnuksilla ja taas uusilla salasanoilla on alusta lähtien tuhoon tuomittua. Välineen tulee olla aina heti käytössä. Yhtä helposti kuin jos ottaisi kynän taskustaan.

Pieniä kirjoitustehtäviä ja tiedonhankintaprojekteja voi mainiosti ohjata vaikkapa Padletin kautta. Padletilla opiskelijat voivat tehdä myös yhteisiä harjoituksia ilman, että kenenkään tarvitsee pelätä epäonnistumisen tuomaa kasvojen menetystä. Kaikki näkevät kaikkien tekstit, mutta kenenkään ei tarvitse mennä taululle esittelemään omaa näkemystään oikeasta vastauksesta. Eikä kaikkien tarvitse olla samaan aikaan samassa paikassa. Annetaan vaikkapa yksi iltapäivä käyttöön, ja katsotaan sitten aikaansaannoksia. Joku sanoo tähän, että aina siellä joku lintsaa, eikä teekään mitään. Totta. Mutta niin tapahtuu kaikissa kotitehtävissä. Tekemättömiä tehtäviä tulee vastaan ihan kynä-ja-vihko-yhdistelmälläkin.

Itse Facebookillakin on hyvä viestiä oppilaitten suuntaan vaikkapa äkillisistä poikkeamista lukujärjestyksessä. Sähköposti on harvemmalla auki jatkuvasti, mutta valitettavan usein kuulee luokassakin, kun jonkun puhelin tai tabletti kilahtaa Faceen tai Whatsappiin tulleen viestin vuoksi. Miksi siis emme kommunikoisi opiskelijoitten suuntaan niillä välineillä ja viestimillä, joita opiskelijat seuraavat – jos ei aktiivisesti niin ainakin koko ajan.

Kirjoittanut Esa Laukkanen