Kun aikuinen lähtee opiskelemaan, edellisistä opinnoista voi olla pitkä aika - vuosia, jopa vuosikymmeniä. Mielikuvissa saattaa siintää peruskoulun pulpetti, tylsä oppitunti, kiusaava luokkakaveri ja laulukoe luokan edessä. Tai muistot voivat olla ruusuisia, mukavaa yhdessäoloa, rentoja opettajia, oppimisen iloa. Yhtä kaikki, vanhat oppimiskokemukset muovaavat suhtautumista uusiin opintoihin.
Moni kantaa mukanaan vanhoja rasitteita. Koulukiusaamisen jäljet kestävät pitkään ja saattavat olla jopa esteenä sille, että uskaltautuu enää koskaan opiskelemaan. Oppimisvaikeudet voivat tuntua mielessä ylipääsemättömiltä.
Opintojen alussa me opot pidämme Oppistartti-päivän, jonka tarkoituksena on orientoida opintoihin ja herättää ajatuksia siitä, miten itse kukin meistä oppii parhaiten. Jokainen on erilainen myös oppijana. Yksi oppii kuuntelemalla, toinen tekemällä, joku tarvitsee työrauhan, toinen keskittyy vain taustamusiikin avulla. Oikeaa tai väärää tapaa ei ole olemassa, täytyy vain löytää se itselle sopiva.
Oppistartissa mitataan opiskelijoiden oppimisvalmiuksia, hahmotuskykyä, luetun ymmärtämistä, matematiikan taitoja ja tarvittaessa soveltuvuutta alalle. Tehtävien perusteella arvioidaan, tarvitseeko opiskelija oppimiseen lisätukea ja ohjausta.
Oppimisvaikeudet eivät ole este oppimiselle. Opiskelijan kanssa mietitään ja harjoitellaan, miten tehostan muistiani, miten keskityn paremmin, miten löydän olennaisen asian. Jo oman oppimistyylin oivaltaminen voi olla iso asia, mutta ennen kaikkea se, että oppii.
Aikuisena voi aloittaa tyhjältä pöydältä ja löytää uudelleen oppimisen ilo. Aikuiskoulutus ei ole tenttikirjojen pänttäämistä vaan tekemistä, oivaltamista, oman kehityksen arviointia, vertaisoppimista. Opettaja tukee ja ohjaa, ei nolaa tai kurita.
Opiskelu ei ole koko ajan helppoa tai mukavaa, päivät vaihtelevat kuten elämässä yleensä. Tavoitteen saavuttaminen tuntuu kuitenkin sitä paremmalta, mitä enemmän sen eteen on tehnyt töitä.
-Ei enää koskaan opiskelemaan, huudahtaa moni viimeisenä koulupäivänä. Mutta kun kipinä on syttynyt, mieli muuttuu helposti. Opiskelukin voi koukuttaa.
Pirkko Kuhmonen
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 29. maaliskuuta 2017
keskiviikko 8. maaliskuuta 2017
Kansainvälinen naistenpäivä
Blogikirjoitusvuoroni osuu sopivasti mainioon päivään, kansainväliseen naistenpäivään, joten käsittelenkin päivän aihetta hieman tarkemmin.
Kansainvälinen naistenpäivä on kansainvälinen vuosipäivä, jota on vietetty 8. maaliskuuta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1975 YK vahvisti päivän vieton, ja päivä sai nimekseen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”.
Kansainvälinen naistenpäivä on virallinen juhlapäivä useissa maissa. Perinteen mukaan miehet kunnioittavat vaimojaan, äitejään, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla tai muilla pienillä lahjoilla. Joissakin maissa päivällä on yhtä vankka asema kuin äitienpäivällä. Joissakin maissa kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä.
Myös Suomessa naistenpäivän tarkoitus on juhlistaa naisten sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia saavutuksia ja nostaa esiin asianyhteyksiä, joissa edistystä edelleen tarvitaan.
Suomessa alansa uranuurtajia ovat olleet mm. 1800-luvulla ensimmäinen naispuolinen ylioppilas Maria Tschetschulin, maisteri Emma Åström sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori Karolina Eskelin. Minna Canth oli merkittävä mielipidevaikuttaja ja eurooppalaisten aatteiden välittäjä. Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän toimi kirjailijana ja mm. ensimmäisenä itsenäisenä suomenkielisenä naistoimittajana.
1900-luvulle tultaessa naisia nähtiin agronomeina, lääkäreinä, insinööreinä ja juristeina. Vuonna 1988 vihittiin ensimmäiset naispapit ja piispaksi valittiin Irja Eskola vuonna 2010.
Yhteiskunnan vaikuttajina tulivat tutuiksi niin ensimmäinen naisministerimme Miina Sillanpää kuin ensimmäinen naispresidenttimme Tarja Halonen.
Nämä naiset ovat omalla esimerkillään, rohkeudellaan ja periksi antamattomuudellaan avanneet väyliä seuraaville sukupolville.
Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa opiskelee tällä hetkellä päivittäin 2152 opiskelijaa. Artukaisten toimipaikassa opiskelee 1085 opiskelijaa ja Kärsämäen toimipaikassa 1067 opiskelijaa. Artukaisissa naisopiskelijoita on 15 %, kun vastaava luku Kärsämäessä on 73 %. Mies-/naisvaltaisuus näkyy siis selkeästi toimipaikkojen välillä. Kokonaisuudessaan naisopiskelijoita on 44 % ja miesopiskelijoita 56 %.
Ottakaamme siis esimerkkiä uranuurtajanaisista ja valloittakaamme uusia polkuja rohkeasti niin opiskelu-kuin työelämässä! Näillä sanoilla toivotan oikein mainiota naistenpäivää kaikille!
Terhi Rummukainen
Kansainvälinen naistenpäivä on kansainvälinen vuosipäivä, jota on vietetty 8. maaliskuuta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1975 YK vahvisti päivän vieton, ja päivä sai nimekseen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”.
Kansainvälinen naistenpäivä on virallinen juhlapäivä useissa maissa. Perinteen mukaan miehet kunnioittavat vaimojaan, äitejään, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla tai muilla pienillä lahjoilla. Joissakin maissa päivällä on yhtä vankka asema kuin äitienpäivällä. Joissakin maissa kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä.
Myös Suomessa naistenpäivän tarkoitus on juhlistaa naisten sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia saavutuksia ja nostaa esiin asianyhteyksiä, joissa edistystä edelleen tarvitaan.
Suomessa alansa uranuurtajia ovat olleet mm. 1800-luvulla ensimmäinen naispuolinen ylioppilas Maria Tschetschulin, maisteri Emma Åström sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori Karolina Eskelin. Minna Canth oli merkittävä mielipidevaikuttaja ja eurooppalaisten aatteiden välittäjä. Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän toimi kirjailijana ja mm. ensimmäisenä itsenäisenä suomenkielisenä naistoimittajana.
1900-luvulle tultaessa naisia nähtiin agronomeina, lääkäreinä, insinööreinä ja juristeina. Vuonna 1988 vihittiin ensimmäiset naispapit ja piispaksi valittiin Irja Eskola vuonna 2010.
Yhteiskunnan vaikuttajina tulivat tutuiksi niin ensimmäinen naisministerimme Miina Sillanpää kuin ensimmäinen naispresidenttimme Tarja Halonen.
Nämä naiset ovat omalla esimerkillään, rohkeudellaan ja periksi antamattomuudellaan avanneet väyliä seuraaville sukupolville.
Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa opiskelee tällä hetkellä päivittäin 2152 opiskelijaa. Artukaisten toimipaikassa opiskelee 1085 opiskelijaa ja Kärsämäen toimipaikassa 1067 opiskelijaa. Artukaisissa naisopiskelijoita on 15 %, kun vastaava luku Kärsämäessä on 73 %. Mies-/naisvaltaisuus näkyy siis selkeästi toimipaikkojen välillä. Kokonaisuudessaan naisopiskelijoita on 44 % ja miesopiskelijoita 56 %.
Ottakaamme siis esimerkkiä uranuurtajanaisista ja valloittakaamme uusia polkuja rohkeasti niin opiskelu-kuin työelämässä! Näillä sanoilla toivotan oikein mainiota naistenpäivää kaikille!
Terhi Rummukainen
keskiviikko 25. tammikuuta 2017
Saitko palautetta?
TV-kokki on tehnyt huutamisesta ja huonosti käyttäytymisestä brändin. Kameroiden edessä vastapuolella ei ole mahdollisuutta puolustautua ja katsojalle jää mielikuva, että huuto oli ansaittua ja dramaattinen tilanne hauska.
Tosielämässä öykkäröinti voi tehdä pahaa jälkeä. Uraohjauksessa olen kuullut tarinoita siitä, miten esimieheltä tai asiakkaalta saatu huutopalaute on johtanut jopa alan vaihtoon. Valitettavasti, sillä palaute kertoo enemmän antajastaan kuin palautteen saajasta.
Arviointi, palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat tärkeä osa opiskelua ja työelämää. Ilman palautetta emme voi kehittyä. Omaa toimintaamme arvioimalla opimme näkemään omat vahvuutemme ja heikkoutemme.
Se, miten palautetta annetaan, onkin jo taitolaji. Arviointitilanne on herkkä: opiskelija, joka on pitkään valmistautunut näyttöön, kuulee tarkasti jokaisen sanan ja äänensävyn. Virheistä on voitava sanoa, mutta huonosti annettu palaute voi viedä motivaation, itseluottamuksen, aiheuttaa jopa traumoja. Hyvin annettu palaute, kriittinenkin, kannustaa ja auttaa näkemään kehittämisen kohteet, luo luottamusta omiin kykyihin ja mikä tärkeintä, kasvattaa työn iloa.
Ammatillisen kasvun ydintä on se, että oppii antamaan palautetta rakentavasti – niin alaiselle, työtoverille kuin esimiehelle. On osattava erottaa, mikä on korjattavissa olevaa käytöstä ja toimintaa, mikä taas persoonallinen ominaisuus, jota ei ole oikeus kommentoida.
Kiitos kantaa pitkälle. Jokainen, joka on kasvattanut lapsia, on sen nähnyt. Ilo on suuri, kun onnistut, ja muut sen huomaavat. Silti täytyy olla myös realistinen ja aito: kehutaan oikeista asioista, korjaamisen kohteet kerrotaan asiallisesti perustellen. Näin palautetta oppii myös ottamaan vastaan.
Ammatillisen koulutuksen arvioinnin ja palautteen antamisen tavoite on, että työelämään tulee ammattilaisia, jotka ammattiosaamisen lisäksi osaavat antaa ja ottaa vastaan palautetta, arvioida rakentavasti sekä omaa että muiden toimintaa. Tunnistavat, milloin oma ja muiden käyttäytyminen ei ole asiallista tai toiminta ammattimaista, kykenevät korjaamaan toimintaansa palautteen pohjalta. Ennen kaikkea - uskaltavat ottaa asioita kasvokkain asiallisesti puheeksi.
Hyvinvoiva työyhteisö ei ole Hell´s Kitchen. Työhyvinvointi rakentuu oikeudenmukaisesti, rakentavasti ja avoimesti toimivan palautejärjestelmän kautta.
Pirkko Kuhmonen
Tosielämässä öykkäröinti voi tehdä pahaa jälkeä. Uraohjauksessa olen kuullut tarinoita siitä, miten esimieheltä tai asiakkaalta saatu huutopalaute on johtanut jopa alan vaihtoon. Valitettavasti, sillä palaute kertoo enemmän antajastaan kuin palautteen saajasta.
Arviointi, palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat tärkeä osa opiskelua ja työelämää. Ilman palautetta emme voi kehittyä. Omaa toimintaamme arvioimalla opimme näkemään omat vahvuutemme ja heikkoutemme.
Se, miten palautetta annetaan, onkin jo taitolaji. Arviointitilanne on herkkä: opiskelija, joka on pitkään valmistautunut näyttöön, kuulee tarkasti jokaisen sanan ja äänensävyn. Virheistä on voitava sanoa, mutta huonosti annettu palaute voi viedä motivaation, itseluottamuksen, aiheuttaa jopa traumoja. Hyvin annettu palaute, kriittinenkin, kannustaa ja auttaa näkemään kehittämisen kohteet, luo luottamusta omiin kykyihin ja mikä tärkeintä, kasvattaa työn iloa.
Ammatillisen kasvun ydintä on se, että oppii antamaan palautetta rakentavasti – niin alaiselle, työtoverille kuin esimiehelle. On osattava erottaa, mikä on korjattavissa olevaa käytöstä ja toimintaa, mikä taas persoonallinen ominaisuus, jota ei ole oikeus kommentoida.
Kiitos kantaa pitkälle. Jokainen, joka on kasvattanut lapsia, on sen nähnyt. Ilo on suuri, kun onnistut, ja muut sen huomaavat. Silti täytyy olla myös realistinen ja aito: kehutaan oikeista asioista, korjaamisen kohteet kerrotaan asiallisesti perustellen. Näin palautetta oppii myös ottamaan vastaan.
Ammatillisen koulutuksen arvioinnin ja palautteen antamisen tavoite on, että työelämään tulee ammattilaisia, jotka ammattiosaamisen lisäksi osaavat antaa ja ottaa vastaan palautetta, arvioida rakentavasti sekä omaa että muiden toimintaa. Tunnistavat, milloin oma ja muiden käyttäytyminen ei ole asiallista tai toiminta ammattimaista, kykenevät korjaamaan toimintaansa palautteen pohjalta. Ennen kaikkea - uskaltavat ottaa asioita kasvokkain asiallisesti puheeksi.
Hyvinvoiva työyhteisö ei ole Hell´s Kitchen. Työhyvinvointi rakentuu oikeudenmukaisesti, rakentavasti ja avoimesti toimivan palautejärjestelmän kautta.
Pirkko Kuhmonen
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
arki,
asenne,
elämäntaito,
hyvinvointimatkailu,
kehittyminen,
kiitos,
menestys,
motivaatio,
opinto-ohjaus,
opiskelu,
palaute,
pirkko kuhmonen,
työhyvinvointi
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Arjen kielioppia, vai miten se nyt oli?
Yksinkertaiset asiat muuttuvat joskus monimutkaisiksi, kun niitä yrittää selittää järkeenkäyvästi.
Ope: Kirja on pöydällä, kirjat ovat pöydällä.
(Kirjoitan sen myös taululle ja alleviivaan ’on’ ja ’t + ovat’ yksikön ja monikon erottamiseksi.)
Opiskelija: OK. ’Kirja’ on yksi ja ’kirjat’ on monta?
Ope: Just niin.
Opiskelija: Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjat ovat pöydällä?
Ope: Ei. ’Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjaa on pöydällä’.
Opiskelija: Mutta ’viisi’ on monta! Yksi on, viisi ovat.
Ope: Niin on, mutta jos sinä sanot, että ’viisi’, niin sitten ei tule monikko ’t’ eikä ’ovat’.
Opiskelija: ?????
Ope: Jos on numero 2, 3, 4, 5, tai 100 tai vaikka 1000, niin ei tule monikko ’t’, vaan ’a’ ja verbi ei ole ’ovat’, vaan ’on’.
Opiskelija: Miksi ei ’ovat’?
Ope: Jos sinä sanot ’kirjat’, niin tulee ’ovat’. Mutta jos sina sanot numeron, ei tule ’ovat’, vaan ’on’. Ja se ei ole ’kirjat’, vaan ’kirjaa’.
(Samalla alan miettiä, miten pitkälle uskallan mennä. Voinko selittää, että ’viisi’ on yksikön perusmuoto, ja koska se on lauseen subjekti, verbin täytyy olla yksikössä? Itsestään selväähän on, että ’viisi kirjaa on pöydällä’, mutta ’viidet sakset ovat pöydällä’. En voi kuitenkaan edellyttää, että opiskelijat ymmärtävät kieliopin teoriaa. Se ei ole kurssin sisältö eikä päämäärä. Tarkoitus on oppia kommukoimaan suomeksi. Palaan siis lähtöruutuun.)
Ope: ’Kirja on’, ’kirjat ovat’, ’viisi kirjaa on’. Tämä on systeemi. Täytyy muistaa.
(Opiskelijan ilme kuvastaa ihmetystä, epätoivoa, kiinnostusta, oivallusta ja paria muutakin tunnetilaa. Julistan varmuuden vuoksi kahvitauon. 20 minuuttia.)
Ja lopuksi yksi professori Googlen antama apu opiskelijalle:
Kollegani vastaanotti opiskelijoiden kirjoitustehtäviä. ”Minä asun tasangossa”, kirjoitti yksi opiskelija.
Mitä hän tarkoitti, ja mikä oli Googlen logiikka – jätän sen lukijan mietittäväksi.
Kirjoittanut Esa Laukkanen
Ope: Kirja on pöydällä, kirjat ovat pöydällä.
(Kirjoitan sen myös taululle ja alleviivaan ’on’ ja ’t + ovat’ yksikön ja monikon erottamiseksi.)
Opiskelija: OK. ’Kirja’ on yksi ja ’kirjat’ on monta?
Ope: Just niin.
Opiskelija: Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjat ovat pöydällä?
Ope: Ei. ’Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjaa on pöydällä’.
Opiskelija: Mutta ’viisi’ on monta! Yksi on, viisi ovat.
Ope: Niin on, mutta jos sinä sanot, että ’viisi’, niin sitten ei tule monikko ’t’ eikä ’ovat’.
Opiskelija: ?????
Ope: Jos on numero 2, 3, 4, 5, tai 100 tai vaikka 1000, niin ei tule monikko ’t’, vaan ’a’ ja verbi ei ole ’ovat’, vaan ’on’.
Opiskelija: Miksi ei ’ovat’?
Ope: Jos sinä sanot ’kirjat’, niin tulee ’ovat’. Mutta jos sina sanot numeron, ei tule ’ovat’, vaan ’on’. Ja se ei ole ’kirjat’, vaan ’kirjaa’.
(Samalla alan miettiä, miten pitkälle uskallan mennä. Voinko selittää, että ’viisi’ on yksikön perusmuoto, ja koska se on lauseen subjekti, verbin täytyy olla yksikössä? Itsestään selväähän on, että ’viisi kirjaa on pöydällä’, mutta ’viidet sakset ovat pöydällä’. En voi kuitenkaan edellyttää, että opiskelijat ymmärtävät kieliopin teoriaa. Se ei ole kurssin sisältö eikä päämäärä. Tarkoitus on oppia kommukoimaan suomeksi. Palaan siis lähtöruutuun.)
Ope: ’Kirja on’, ’kirjat ovat’, ’viisi kirjaa on’. Tämä on systeemi. Täytyy muistaa.
(Opiskelijan ilme kuvastaa ihmetystä, epätoivoa, kiinnostusta, oivallusta ja paria muutakin tunnetilaa. Julistan varmuuden vuoksi kahvitauon. 20 minuuttia.)
Ja lopuksi yksi professori Googlen antama apu opiskelijalle:
Kollegani vastaanotti opiskelijoiden kirjoitustehtäviä. ”Minä asun tasangossa”, kirjoitti yksi opiskelija.
Mitä hän tarkoitti, ja mikä oli Googlen logiikka – jätän sen lukijan mietittäväksi.
Kirjoittanut Esa Laukkanen
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
kansainvälisyys,
kehittäminen,
kielikoulutus,
kielioppi,
kielistudio,
kotoutumiskoulutus,
opiskelija,
opiskelu,
oppiminen,
turku,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turun akk,
turunakk
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
Turun AKK:n TAPAHTUMATUOTTAJAT nyt ja 2017
Turussa järjestetään mahtavia ja mielenkiintoisia tapahtumia vuonna 2017. Turun Aikuiskoulutuskeskus tarttui haasteeseen ja ryhtyi kouluttamaan tapahtumatuotannon ammattilaisia yhteistyössä tulevien tapahtumien järjestäjien kanssa. Yhteistyö Reformaation juhlavuoden tapahtumien, Europa Nostran kongressin sekä Kirkkopäivien kanssa on ollut innostavaa ja työelämälähtöistä.
Tapahtuman tuottamisen tärkein ja haastavin vaihe on tapahtuman suunnittelu, joka on 75%(!) koko projektista. Tapahtuman suunnittelua selkeyttävät strategiset ja operatiiviset kysymykset. Tästä on hyvä laittaa prosessi käyntiin:
Strategiset kysymykset
Olemme nyt ryhmän kanssa sukeltaneet sisälle tapahtumiin. Oppimista tapahtuu rinnakkain sekä opiskelun että tapahtumien suunnittelun myötä. Kaikkien tapahtumien tavoitteena on ylittää osallistujien odotukset, jättää osallistujille positiivinen muistijälki. Toivottavasti näin käy meidänkin tulevissa tapahtumissa.
Anna-Mia Rinne-Saarinen
Tapahtuman tuottamisen tärkein ja haastavin vaihe on tapahtuman suunnittelu, joka on 75%(!) koko projektista. Tapahtuman suunnittelua selkeyttävät strategiset ja operatiiviset kysymykset. Tästä on hyvä laittaa prosessi käyntiin:
Strategiset kysymykset
- Miksi tapahtuma järjestetään?
- Kenelle tapahtuma järjestetään?
- Mitä, missä ja milloin tapahtuma järjestetään?
- Miten tapahtuma järjestetään (tapahtumaprosessi)?
- Millainen on tapahtuman ohjelma ja sisältö?
- Kuka toimii vastuuhenkilönä, isäntänä?
Olemme nyt ryhmän kanssa sukeltaneet sisälle tapahtumiin. Oppimista tapahtuu rinnakkain sekä opiskelun että tapahtumien suunnittelun myötä. Kaikkien tapahtumien tavoitteena on ylittää osallistujien odotukset, jättää osallistujille positiivinen muistijälki. Toivottavasti näin käy meidänkin tulevissa tapahtumissa.
Anna-Mia Rinne-Saarinen
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
akk,
asiakaspalvelu,
elämys,
europa nostra,
kirkkopäivät,
koulutus,
matkailuala,
matkailun ohjelmapalvelujen at,
opiskelu,
oppiminen,
tapahtumatuottaja,
turku,
turun akk
torstai 13. lokakuuta 2016
Lapsi- ja aikuisopiskelua
Tarjoillaan heti alkuun tiukka fakta: tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Ikinä. Olen käynyt reilut kymmenen vuotta sitten vuoden kestävän opistotasoisen koulutuksen Helsingissä, HEO Mediapajassa, aiheena lehtijournalismi. Sen vuoden aikana tuli näpyteltyä jos jonkinlaisia tekstejä jos jonkinlaisista aiheista, muttei yhtään blogikirjoitusta. Joten te, jotka olette eksyneet lukemaan tätä, pääsette todistamaan eräänlaista neitsyyden menetystä. Olkaa armollisia.
Minulla on takana opintoja paitsi HEO:sta, myös Laurea-ammattikorkeakoulusta, jossa kokeilin vuoden verran, josko minusta olisi numeroniiloksi. Ei ollut. Tulin tässä päivänä eräänä ajatelleeksi, että nykyinen aikuisopiskeluryhmäni ei poikkea keski-iältään juurikaan Laurean aikojen porukasta. Ja vaikka kyseessä on aikuiskoulutus, ei sitä huomaa ainakaan juttujen tasosta.
Yhtäläisyyksiä on monia. Molemmissa ryhmissä on lain silmin katsottuna pelkkiä aikuisia, kaikki saavat ostaa kaljansa ihan itse. Yhteistä on myös vastuu omista opinnoista. Jos opiskelu ei napostele, kukaan ei sido tuoliin ja sano että nyt opiskelet tai tulee tupen rapinat (siinä on muuten suhteellisen pelottava sanonta, kun oikein pysähtyy ajattelemaan).
Toki myös eroja löytyy. AKK:lla tehdään tehtäviä ja toisinaan ne käydään yhdessä läpi, toisinaan ei. Laureassa tehtiin tehtäviä ja niistä annettiin arvosana. Jos taso ei ollut riittävä, ei päässyt kurssista läpi ja se piti uusia. Ammattikorkeakouluopiskelu oli myös puuduttavan luentopainotteista Turun AKK:n Someguru–opintoihin verrattuna. Itse olen enemmän tekijä ja vähemmän lukija. Luentoja ei todellakaan ole ikävä. Olen myös kiitollinen, ettei minun tarvitse enää ryynätä haalarit päällä pitkin puistoja ja ojanpohjia – kosteita opiskelijajuhlia tuli amk-aikoina nähtyä ihan riittävästi.
Someguru 3/2016 ryhmässä väki on vähentynyt keväisestä noin puoleen. Eikä siinä mitään. Kuten mainittua, aikuisia tässä ollaan ja jokaisella on omat syynsä jatkaa tai olla jatkamatta koulutusta. Itse en aio lähteä kulumallakaan. Olen viihtynyt loistavasti ja tulevaa työssäoppimisjaksoa odotan kieli pitkällä.
Sitä ennen pitää toki löytää se harjoittelupaikka.
Kirjoittanut someguruopiskelijamme Ville
Viikolla 41 Ville päivittää myös Turun AKK:n Instagram-tiliä ja näin hän luonnehtii itseään:
"Moi! Opiskelen Turun AKK:lla Someguruksi ja päivittelen tämän viikon (41) AKK:n Instagramia. Taustani on asiakaspalvelussa ja olen kotoisin Helsingistä. Lapsia kolme, vaimoja yksi, harrastuksiin kuuluu mm. maalailu ja kuntonyrkkeily. Sydäntä lähellä Mac-merkkiset tietokoneet, Adidas Superstarit, tatuoinnit ja supersankarielokuvat. Instasta minut löytää käyttäjänimellä @na55ty."
Minulla on takana opintoja paitsi HEO:sta, myös Laurea-ammattikorkeakoulusta, jossa kokeilin vuoden verran, josko minusta olisi numeroniiloksi. Ei ollut. Tulin tässä päivänä eräänä ajatelleeksi, että nykyinen aikuisopiskeluryhmäni ei poikkea keski-iältään juurikaan Laurean aikojen porukasta. Ja vaikka kyseessä on aikuiskoulutus, ei sitä huomaa ainakaan juttujen tasosta.
Yhtäläisyyksiä on monia. Molemmissa ryhmissä on lain silmin katsottuna pelkkiä aikuisia, kaikki saavat ostaa kaljansa ihan itse. Yhteistä on myös vastuu omista opinnoista. Jos opiskelu ei napostele, kukaan ei sido tuoliin ja sano että nyt opiskelet tai tulee tupen rapinat (siinä on muuten suhteellisen pelottava sanonta, kun oikein pysähtyy ajattelemaan).
Toki myös eroja löytyy. AKK:lla tehdään tehtäviä ja toisinaan ne käydään yhdessä läpi, toisinaan ei. Laureassa tehtiin tehtäviä ja niistä annettiin arvosana. Jos taso ei ollut riittävä, ei päässyt kurssista läpi ja se piti uusia. Ammattikorkeakouluopiskelu oli myös puuduttavan luentopainotteista Turun AKK:n Someguru–opintoihin verrattuna. Itse olen enemmän tekijä ja vähemmän lukija. Luentoja ei todellakaan ole ikävä. Olen myös kiitollinen, ettei minun tarvitse enää ryynätä haalarit päällä pitkin puistoja ja ojanpohjia – kosteita opiskelijajuhlia tuli amk-aikoina nähtyä ihan riittävästi.
Someguru 3/2016 ryhmässä väki on vähentynyt keväisestä noin puoleen. Eikä siinä mitään. Kuten mainittua, aikuisia tässä ollaan ja jokaisella on omat syynsä jatkaa tai olla jatkamatta koulutusta. Itse en aio lähteä kulumallakaan. Olen viihtynyt loistavasti ja tulevaa työssäoppimisjaksoa odotan kieli pitkällä.
Sitä ennen pitää toki löytää se harjoittelupaikka.
Kirjoittanut someguruopiskelijamme Ville
Viikolla 41 Ville päivittää myös Turun AKK:n Instagram-tiliä ja näin hän luonnehtii itseään:
"Moi! Opiskelen Turun AKK:lla Someguruksi ja päivittelen tämän viikon (41) AKK:n Instagramia. Taustani on asiakaspalvelussa ja olen kotoisin Helsingistä. Lapsia kolme, vaimoja yksi, harrastuksiin kuuluu mm. maalailu ja kuntonyrkkeily. Sydäntä lähellä Mac-merkkiset tietokoneet, Adidas Superstarit, tatuoinnit ja supersankarielokuvat. Instasta minut löytää käyttäjänimellä @na55ty."
keskiviikko 17. elokuuta 2016
Mutta kun...
"Mutta kun olen jo niin vanha."
Tämän lauseen kuulee uraohjauksessa yhä nuorempien suusta. Ikä on este oppimiselle, uralla etenemiselle, työllistymiselle tai muutoksille. Mille tahansa.
Ikäajattelua vahvistavat monet asiat, koulu on siitä hyvä esimerkki. Lapset etenevät ikänsä mukaan luokittain. Näin, vaikka tiedämme, että yksilölliset erot kypsyydessä ja oppimisessa ovat suuria.
Uskalla ottaa se askel, joka vie eteenpäin – niin kauan kuin nivelet taipuvat.
Tämän lauseen kuulee uraohjauksessa yhä nuorempien suusta. Ikä on este oppimiselle, uralla etenemiselle, työllistymiselle tai muutoksille. Mille tahansa.
Ikäajattelua vahvistavat monet asiat, koulu on siitä hyvä esimerkki. Lapset etenevät ikänsä mukaan luokittain. Näin, vaikka tiedämme, että yksilölliset erot kypsyydessä ja oppimisessa ovat suuria.
On totta, että ikä asettaa rajoituksia. Usein ne liittyvät fyysisiin toimintoihin. Naiset eivät voi saada lapsia loputtomiin (tosin tässäkin ikärajat paukkuvat) tai lihasvoimaa vaativat urheilusuoritukset eivät parane seniori-iässä. Järkytys sekin, kun huomaa, että elastisuus on kadonnut kropasta tai että vuodenaika täytyy tarkistaa aamulla ikkunasta.
Mutta onko ikä todella este oppimiselle? Siis kehittymiselle ja henkiselle kasvulle?
Ikä – tai paremminkin kokemus - on monessa asiassa etu. Kokemus kertoo, millaiseen työhön tai ammattiin ei ainakaan kannata hakeutua. Kokemuksen myötä työelämätaidot ovat hanskassa, on ne sitten opittu tekemällä oikein tai mokailemalla. Pinna ei pala niin herkästi kuin nuorena, pettymyksiä sietää paremmin. Ja mikä tärkeintä, oppiminen on helpompaa ja syvällisempää, kun on sitä vuosien myötä kertynyttä pohjatietoa.
Ikä sinällään ei tee kenestäkään viisaampaa. Joku ei opi koskaan hallitsemaan tunteitaan, ymmärtämään rajojaan, tai sitä, että muutoksen eteen täytyy tehdä töitä. Joku ei vain koskaan halua oppia uutta.
Ei sekään hyvä, jos kokemuksen rintaäänellä tyrmää kaikki uudistukset tai luulee olevansa aina oikeassa. Viisaus ei kasva vuosissa vaan päässä, sanoo sananlasku.
Mutta vakavasti ottaen: esteitä omalle tielleen voi rakentaa mistä vain. Aina löytyy syy, miksi haaveita tai asioita ei voi toteuttaa. "Mutta kun…"
Mutta onko ikä todella este oppimiselle? Siis kehittymiselle ja henkiselle kasvulle?
Ikä – tai paremminkin kokemus - on monessa asiassa etu. Kokemus kertoo, millaiseen työhön tai ammattiin ei ainakaan kannata hakeutua. Kokemuksen myötä työelämätaidot ovat hanskassa, on ne sitten opittu tekemällä oikein tai mokailemalla. Pinna ei pala niin herkästi kuin nuorena, pettymyksiä sietää paremmin. Ja mikä tärkeintä, oppiminen on helpompaa ja syvällisempää, kun on sitä vuosien myötä kertynyttä pohjatietoa.
Ikä sinällään ei tee kenestäkään viisaampaa. Joku ei opi koskaan hallitsemaan tunteitaan, ymmärtämään rajojaan, tai sitä, että muutoksen eteen täytyy tehdä töitä. Joku ei vain koskaan halua oppia uutta.
Ei sekään hyvä, jos kokemuksen rintaäänellä tyrmää kaikki uudistukset tai luulee olevansa aina oikeassa. Viisaus ei kasva vuosissa vaan päässä, sanoo sananlasku.
Mutta vakavasti ottaen: esteitä omalle tielleen voi rakentaa mistä vain. Aina löytyy syy, miksi haaveita tai asioita ei voi toteuttaa. "Mutta kun…"
Elämä on jossain kohti väistämättä ohi, iästä riippumatta. Siksi ei kannatta itse rakentaa esteitä elämälleen. Ikä on se mikä on; anna sen olla aina paras ikä itsellesi.
Uskalla ottaa se askel, joka vie eteenpäin – niin kauan kuin nivelet taipuvat.
Kirjoittanut Pirkko Kuhmonen
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
ammattitaito,
elämäntaito,
esteet,
kokemus,
nuoruus,
opinto-ohjaus,
opiskelu,
pirkko kuhmonen,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
uraohjaus,
vanhuus
torstai 19. toukokuuta 2016
Verkkosivuja luokassa tai kotisohvalla
Työni mielenkiintoisimpia osa-alueita ovat etäkoulutuksen toteutus ja sen kehittäminen. Digitaalisen median koulutuksessa kehitetään koko ajan etäkoulutuksen työkaluja ja käytäntöjä. Päämääränä on, että opiskelija saa saman hyödyn riippumatta koulutusmuodosta. Hän voi tulla paikalle, seurata tunteja kotoa tai työpaikaltaan samanaikaisesti tai katsoa tuntitallenteet myöhemmin.
Runsaan vuoden kestävään koulutukseen on voinut osallistua paikkakunnasta riippumatta noin kolmen vuoden ajan. Itselleni tämä on ollut jatkuva, mielenkiintoinen uuden oppimisen aihe. Emme pyri ammattimaisiin videoihin, vaan siihen, että kaikki opiskelijat voivat käytännön tasolla nähdä, mitä sisältöjä koulutuksessa käsitellään.
Tallenteet ovat suurimmaksi osaksi ruudunkaappausvideoita. Vuosien mittaan olen oppinut tekemään niistä koko ajan lyhyempiä. Tällöin linkit on helppo nimetä yksityiskohtaisesti aiheittain. Tämä helpottaa määrätyn videon löytymistä kuukausien päästä, kun sama aihe tulee asiakastöissä esille.
Kunkin tunnin osallistujat vaihtelevat paljon. On haastavaa saada ryhmä toimimaan yhteistyössä. Tässä on hyvänä apuna suljettu Facebook-ryhmä. Siellä ilmoitusasioiden lisäksi ryhmäläiset kertovat esille tulevista ongelmista esim. verkkosivun rakennuksessa. Usein moni törmää samaan ongelmaan, jolloin niitä on luontevaa ratkoa yhdessä. Se on myös toimiva paikka jakaa löytämiään materiaalilinkkejä ja alaan liittyviä vinkkejä. Jotkut ryhmät ovat alusta asti hyvin aktiivisia yhteistoiminnassa, toisia pitää rohkaista enemmän.
Tänä keväänä olen aiempaa enemmän kouluttanut ryhmiä, joissa ei käytetä tallennusta ja etälähetystä. Se on saanut minut huomaamaan, kuinka tottunut olen valitsemaan sanani sillä ajatuksella, että kaikki tallentuu videolle.
Kirjoittanut Tuula Kyrölä
Runsaan vuoden kestävään koulutukseen on voinut osallistua paikkakunnasta riippumatta noin kolmen vuoden ajan. Itselleni tämä on ollut jatkuva, mielenkiintoinen uuden oppimisen aihe. Emme pyri ammattimaisiin videoihin, vaan siihen, että kaikki opiskelijat voivat käytännön tasolla nähdä, mitä sisältöjä koulutuksessa käsitellään.
Tallenteet ovat suurimmaksi osaksi ruudunkaappausvideoita. Vuosien mittaan olen oppinut tekemään niistä koko ajan lyhyempiä. Tällöin linkit on helppo nimetä yksityiskohtaisesti aiheittain. Tämä helpottaa määrätyn videon löytymistä kuukausien päästä, kun sama aihe tulee asiakastöissä esille.
Kunkin tunnin osallistujat vaihtelevat paljon. On haastavaa saada ryhmä toimimaan yhteistyössä. Tässä on hyvänä apuna suljettu Facebook-ryhmä. Siellä ilmoitusasioiden lisäksi ryhmäläiset kertovat esille tulevista ongelmista esim. verkkosivun rakennuksessa. Usein moni törmää samaan ongelmaan, jolloin niitä on luontevaa ratkoa yhdessä. Se on myös toimiva paikka jakaa löytämiään materiaalilinkkejä ja alaan liittyviä vinkkejä. Jotkut ryhmät ovat alusta asti hyvin aktiivisia yhteistoiminnassa, toisia pitää rohkaista enemmän.
Tänä keväänä olen aiempaa enemmän kouluttanut ryhmiä, joissa ei käytetä tallennusta ja etälähetystä. Se on saanut minut huomaamaan, kuinka tottunut olen valitsemaan sanani sillä ajatuksella, että kaikki tallentuu videolle.
Kirjoittanut Tuula Kyrölä
Tunnisteet:
kehittyminen,
kouluttaja,
opetus,
opetustyö,
opiskelu,
oppiminen,
osaamisen kehittäminen,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
verkko-opinnot,
verkostot,
väline
maanantai 9. toukokuuta 2016
Arki on tarinoita
Opinto-ohjaajana kuulen paljon tarinoita. Ihmiset kertovat, miten heistä tuli se, mitä he ovat tänään. Ohjauksessa mietimme, miten tarina voisi jatkua, mitä tulee vastaan huomenna, tulevina vuosina.
Elämä voi kuljettaa arvaamattomasti. Joku on päätynyt jo nuorena työelämään, toiset eivät koskaan. On rakastuttu, erottu, muutettu paikkakuntaa tai maata, tehty lapsia, hoidettu omaisia, sairastuttu, saatu unelmatyö, jääty työttömäksi.
Ohjauksessa yksi keino ottaa etäisyyttä omaan arkeen on tulevaisuuden muistelu, pohdinta siitä, miltä tämä hetki näyttä vuoden tai vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Mitä minulle tapahtui, entä tunteilleni? Miten elämä eteni? Mitä tein? Keneltä sain tukea ja apua? Mitä pelkäsin tai mistä olin huolissani? Muistanko tämän arjen ikävänä vai osana elettyä elämää?
Elämä voi kuljettaa arvaamattomasti. Joku on päätynyt jo nuorena työelämään, toiset eivät koskaan. On rakastuttu, erottu, muutettu paikkakuntaa tai maata, tehty lapsia, hoidettu omaisia, sairastuttu, saatu unelmatyö, jääty työttömäksi.
Kaikille elämä ei ole menestystarina. Haaveet eivät toteudu, lujakaan tahto ei vie sinne, minne haluaisi. Silti taaksepäin katsottuna eletty elämä, hyvä tai huono, on tarina. Ikävät asiat voivat muuttua vahvistaviksi kokemuksiksi, kun aikaa on kulunut. Myös ankea arki on arvotavaraa, kun kerromme siitä muille. – Arvaa, ottiko silloin päähän… Siitäkin selvittiin. Tunne välittyy, pääset osaksi toisen kokemusta. Elettyä elämää, wau.
Ohjauksessa yksi keino ottaa etäisyyttä omaan arkeen on tulevaisuuden muistelu, pohdinta siitä, miltä tämä hetki näyttä vuoden tai vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Mitä minulle tapahtui, entä tunteilleni? Miten elämä eteni? Mitä tein? Keneltä sain tukea ja apua? Mitä pelkäsin tai mistä olin huolissani? Muistanko tämän arjen ikävänä vai osana elettyä elämää?
Viikonlopun, loman, koulutuksen, työpaikan tai eläkkeen toivossa pitää nauttia niistä pienistä asioista, jotka tekevät arjesta jälkikäteen tarinan. Rämäkkä nauru kahvihuoneessa, pukuhuoneessa käyty keskustelu työkaverin kanssa, opiskelijan hymy ja nyökkäys käytävällä, oven sulkeminen työpäivän jälkeen. Näistä se syntyy.
Elämä voi nyt tuntua ankealta, mutta jo huomenna se on tarina. Eletään siinä.
Kirjoittanut Pirkko Kuhmonen
Kirjoittanut Pirkko Kuhmonen
Tunnisteet:
arki,
eletty,
elämä,
kuhmonen,
menestys,
ohjaus,
opin,
opinto-ohjaus,
opiskelu,
osaamisen kehittäminen,
tarina,
tulevaisuus,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
uraohjaus,
uravalmennus
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
Työelämäyhteistyö osana aikuiskoulutusta
Matkaoppaat ovat tuttuja televisiosta ja ulkomaanmatkoilta. He toimivat seurueen johtajina, opastavat ryhmiä ja hauskuuttavat asiakkaita. Heiltä saa neuvoja ja apua tilanteessa kuin tilanteessa. Täällä Suomessa oppaat ovat useimmiten paikallisoppaita, jotka kierrättävät matkailijaryhmiä kävellen, kohteissa tai linja-autoilla. Opas tietää opastettavan kohteen, kaupungin tai alueen historiasta, nykyajasta ja tapahtumista. Hän kertoo paitsi totuuksia myös tarinoita ja jättää matkailijalle positiivisen muistijäljen opastettavasta kohteesta.
Opas tekee myös paljon taustatyötä: hän huomioi asiakasryhmän toiveet ja tarpeet, räätälöi tavanomaista opastusta niiden mukaan, opastaa eri kielellä tai suunnittelee joskus kokonaan uuden opastuksen. Opas päivittää tietojaan ja taitojaan, pysyy ajan tasalla ja kouluttautuu. Niin kävi tälläkin kertaa: 20 oppaan ryhmä aloitti täydennyskoulutuksena matkaoppaan ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa viime vuoden tammikuussa. Tämän vuoden helmikuussa vietettiin päätöstilaisuutta Käsityöläismuseossa mitenkäs muutenkaan kuin opastetulla kierroksella.
Matkalle mahtui uutta ja varmasti vanhan kertaustakin, mutta erityisen hienoa on se, että koulutuksen tuloksena saatiin uusia opastustuotteita Turun alueelle. Koulutuksen voi tietenkin käydä koulutuksen takia, mutta minusta parasta on se, kun siitä hyötyvät sekä opiskelijat että työelämä. Niinpä tämän koulutuksen alkuvaiheessa marssin opastuspalveluita välittävien tahojen pakeille ja kyselin mitä tarvitaan. Millaisille uusille opastustuotteille olisi kysyntää, tulisiko joitakin olemassa olevia tuotteita päivittää? Ehdotuksia, toiveita ja tarpeita tuli esille ja niitä käsiteltiin lähitapaamisella yhdessä opiskelijoiden kanssa. Näistä ehdotuksista jalostui vajaan vuoden aikana huima määrä hienoja ja mielenkiintoisia opastuksia, joista suuri osa on myynnissä tai menossa myyntiin. Työelämälähtöisyys ja –yhteistyö on suuri osa aikuiskoulutuksen maailmaa ja tällaiset mallikkaat esimerkit ovat erinomaisia todisteita niiden toteutumisesta.
Kirjoittanut Niina Aitamurto
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
asiakaspalvelu,
kielikoulutus,
koulutus,
matkailu,
matkailuala,
matkaopas,
opas,
opiskelu,
paikallisopas,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
verkostoituminen
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Elämysten tarpeellisuus
Ensinnäkin anteeksi, että blogin kirjoittamisessa on ollut taukoa. On ollut allekirjoittaneen vuoro, mutta suoraan sanoen en ole ehtinyt. Muutimme kollegoiden kanssa uuteen tilaan reilut viikko sitten, mutta edelleen osa tavaroista, papereista ja mapeista etsii paikkaansa uudessa huoneessamme.
Muutos oli kuitenkin hyvästä. Uudessa huoneessamme on runsaasti ikkunoita, joista viime päivinä paistanut auringonvalo on päässyt loistamaan sisään kaikessa kauneudessaan. Luovassa työssä tällaisilla, sinänsä arkipäiväisillä asioilla, on suuri merkitys.
Vietimme maanantaina eli karkauspäivänä sunnuntaina virallisesti ollutta Kalevalan päivää. Tapahtumien keskiössä olivat maahanmuuttajaopiskelijamme, joille halusimme kertoa kulttuuristamme ja kansalliseepoksestamme hieman toisenlaisin keinoin. Aamusta tarjoiltiin lämpimiä karjalanpiirakoita munavoin kera, myöhemmin Turun kansantanssin ystävät esiintyi kahdesti ja yksi blogikirjoittajistamme Esa Laukkanen esiintyi Väinämöisenä kanteletta soittaen ja lauluja laulellen. Myös suuri osa henkilökunnastamme oli pukeutunut kansallispukuihin.
Päivä oli menestys. Opin itsekin paljon juuri kansallispuvuista, niiden alueellisuudesta, napeista, pitseistä, kankaista ja koristeita. Oman esiintymisensä lisäksi tanhuajat - joista osa muuten on harrastanut tanhua jopa 40 vuotta - halusivat opettaa tanhukuvioita myös opiskelijoille. Iloiset ilmeet ja nauru kertoivat, että kaikki nauttivat suunnattomasti. Opiskelijat myös ymmärsivät, että tanhu on meille paitsi liikuntaa ja osa kulttuuriamme, myös tapa ilmaista itseämme hieman kevyemmällä tavalla.
Itse olin taas, kuten usein tällaisissa tilaisuuksissa, lievästi liikuttunut kaikesta tästä. Olin ylpeä opettajistamme, että he haluavat ja jaksavat järjestää tällaisia tempauksia ja osallistaa myös opiskelijat. Ei opettamisen tarvitse aina olla ryppyotsaista ja luokkaan sidottua, kaavamaista toimintaa. Tällaisella tavalla saa tietoja ja taitoja varmasti helpommin läpi, tarjoamalla siihen kylkeen pienen elämyksen. Yhteisen asian, jota voi muistella ja johon voi palata.
Juhlan yhteydessä otimme myös käyttöön Periscope-livestriimauspalvelun. Uusi kanava tuo jälleen haasteita markkinointiimme, mutta suunnittelu sen käytöstä on jo täydessä käynnissä. Muutamassa koulutustilaisuudessa istuneena olen ymmärtänyt, että ko. palvelussa on tilaa hyvälle ja asialliselle sisällölle. Toivottavasti harjoittelu tekee tässäkin välineessä mestarin.
Kirjoittanut Taru Lehtonen
Muutos oli kuitenkin hyvästä. Uudessa huoneessamme on runsaasti ikkunoita, joista viime päivinä paistanut auringonvalo on päässyt loistamaan sisään kaikessa kauneudessaan. Luovassa työssä tällaisilla, sinänsä arkipäiväisillä asioilla, on suuri merkitys.
Vietimme maanantaina eli karkauspäivänä sunnuntaina virallisesti ollutta Kalevalan päivää. Tapahtumien keskiössä olivat maahanmuuttajaopiskelijamme, joille halusimme kertoa kulttuuristamme ja kansalliseepoksestamme hieman toisenlaisin keinoin. Aamusta tarjoiltiin lämpimiä karjalanpiirakoita munavoin kera, myöhemmin Turun kansantanssin ystävät esiintyi kahdesti ja yksi blogikirjoittajistamme Esa Laukkanen esiintyi Väinämöisenä kanteletta soittaen ja lauluja laulellen. Myös suuri osa henkilökunnastamme oli pukeutunut kansallispukuihin.
Päivä oli menestys. Opin itsekin paljon juuri kansallispuvuista, niiden alueellisuudesta, napeista, pitseistä, kankaista ja koristeita. Oman esiintymisensä lisäksi tanhuajat - joista osa muuten on harrastanut tanhua jopa 40 vuotta - halusivat opettaa tanhukuvioita myös opiskelijoille. Iloiset ilmeet ja nauru kertoivat, että kaikki nauttivat suunnattomasti. Opiskelijat myös ymmärsivät, että tanhu on meille paitsi liikuntaa ja osa kulttuuriamme, myös tapa ilmaista itseämme hieman kevyemmällä tavalla.
Itse olin taas, kuten usein tällaisissa tilaisuuksissa, lievästi liikuttunut kaikesta tästä. Olin ylpeä opettajistamme, että he haluavat ja jaksavat järjestää tällaisia tempauksia ja osallistaa myös opiskelijat. Ei opettamisen tarvitse aina olla ryppyotsaista ja luokkaan sidottua, kaavamaista toimintaa. Tällaisella tavalla saa tietoja ja taitoja varmasti helpommin läpi, tarjoamalla siihen kylkeen pienen elämyksen. Yhteisen asian, jota voi muistella ja johon voi palata.
Juhlan yhteydessä otimme myös käyttöön Periscope-livestriimauspalvelun. Uusi kanava tuo jälleen haasteita markkinointiimme, mutta suunnittelu sen käytöstä on jo täydessä käynnissä. Muutamassa koulutustilaisuudessa istuneena olen ymmärtänyt, että ko. palvelussa on tilaa hyvälle ja asialliselle sisällölle. Toivottavasti harjoittelu tekee tässäkin välineessä mestarin.
Kirjoittanut Taru Lehtonen
keskiviikko 27. tammikuuta 2016
Henkilökohtaisesti, sinulle
Tutkintotavoitteinen aikuisopiskelu on tänä päivänä hyvin henkilökohtaista. Opinnot ja tutkinnon suorittaminen suunnitellaan jokaisen opiskelijan aiempi osaaminen huomioon ottaen. Tämä toteutuu henkilökohtaistamisessa.
Jokaisen tutkintoa tai tutkinnon osaa tavoittelevan opiskelijan kohdalla selvitämme aina henkilökohtaisesti hänen aiemman osaamisensa. Henkilökohtaistaminen tarkoittaa osaamisen vertaamista tutkintotavoitteisiin. Tällöin puhutaan opinnoista, kursseista, arkiosaamisesta, harrastuneisuudesta, työkokemuksesta tai mistä tahansa, mikä on voinut tuottaa jo tavoiteltua osaamista. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että henkilö, jolla on jo riittävästi aiempaa osaamista, tuleekin vain osoittamaan osaamistaan suoraan tutkintotilaisuuksiin. Osaaminen määrittelee tarvittavan oppimisen määrän ja laajuuden.
Henkilökohtaistamisessa huomioidaan myös oppimisen valmiudet ja taidot. Jos aikuisopiskelijalla on tarvetta opiskeluvalmiuksia parantaviin opintoihin, ne toteutetaan osana koulutusta. Jokaiselle tarjotaan juuri hänen tarvitsemansa ohjaus ja tuki opintojen sekä tutkinnon suorittamisen tueksi.
Tervetuloa opiskelemaan ja hankkimaan ammatillista osaamista!
Kirjoittanut Osku Laukkanen
Jokaisen tutkintoa tai tutkinnon osaa tavoittelevan opiskelijan kohdalla selvitämme aina henkilökohtaisesti hänen aiemman osaamisensa. Henkilökohtaistaminen tarkoittaa osaamisen vertaamista tutkintotavoitteisiin. Tällöin puhutaan opinnoista, kursseista, arkiosaamisesta, harrastuneisuudesta, työkokemuksesta tai mistä tahansa, mikä on voinut tuottaa jo tavoiteltua osaamista. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että henkilö, jolla on jo riittävästi aiempaa osaamista, tuleekin vain osoittamaan osaamistaan suoraan tutkintotilaisuuksiin. Osaaminen määrittelee tarvittavan oppimisen määrän ja laajuuden.
Henkilökohtaistamisessa huomioidaan myös oppimisen valmiudet ja taidot. Jos aikuisopiskelijalla on tarvetta opiskeluvalmiuksia parantaviin opintoihin, ne toteutetaan osana koulutusta. Jokaiselle tarjotaan juuri hänen tarvitsemansa ohjaus ja tuki opintojen sekä tutkinnon suorittamisen tueksi.
Tervetuloa opiskelemaan ja hankkimaan ammatillista osaamista!
Kirjoittanut Osku Laukkanen
torstai 14. tammikuuta 2016
On jälleen hyvien päätösten aika!
Uusi vuosi ja uudet aloitukset. Meillä Turun AKK:ssa vuodenvaihteessa käynnistyy perinteisesti paljon uusia koulutuksia. Jotenkin on luontevaa aloittaa opinnot joko alkuvuonna tai sitten alkusyksystä, kun lapsetkin menevät kouluun. Uuden vuoden lupaukseksi oman osaamisen kehittäminen ei ole huono tavoite, sillä opiskelu kannattaa aina.
Päätös opiskella on aina henkilökohtainen, siihen törmään usein yritysmyynnissä. Jos pomon saa innostumaan henkilöstönsä kouluttamisesta, se ei vielä riitä. Lisäksi pitää saada myytyä ajatus opiskelusta myös henkilökunnalle, varsinkin jos kyseessä on tutkintotavoitteinen opiskelu, jolloin opintoihin kuluu aina vapaa-aikaa. Tutkintopaperi on kuitenkin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla, onhan se todiste osaamisesta. Yritykselle suoritetut tutkinnot toimivat laaduntakeena. Väitän niiden olevan jopa kilpailuetu, jota kannattaa hyödyntää yrityksen markkinoinnissa.
Tämän päivän ammattitutkinto- tai erikoisammattitutkintotodistukset kertovat kyseessä olevan oman alansa huippuosaaja, sillä paperia ei saa ilman osaamisen näyttöä aidossa työtilanteessa. Tutkintojärjestelmämme on hiottu pitkälle varmistamaan, että suorittaja todellakin osaa asiansa.
Turun AKK:n markkinoinnissa on vuosien varrella viljelty useita jatkuvaan kouluttautumiseen liittyviä sloganeja kuten: Ilo oppia isonakin! Mielestäni kaikkein paras ja osuvin on vanha totuus: Työelämä muuttuu, osaava menestyy!
Aloita sinäkin uusi vuosi kouluttautumalla.
Päätös opiskella on aina henkilökohtainen, siihen törmään usein yritysmyynnissä. Jos pomon saa innostumaan henkilöstönsä kouluttamisesta, se ei vielä riitä. Lisäksi pitää saada myytyä ajatus opiskelusta myös henkilökunnalle, varsinkin jos kyseessä on tutkintotavoitteinen opiskelu, jolloin opintoihin kuluu aina vapaa-aikaa. Tutkintopaperi on kuitenkin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla, onhan se todiste osaamisesta. Yritykselle suoritetut tutkinnot toimivat laaduntakeena. Väitän niiden olevan jopa kilpailuetu, jota kannattaa hyödyntää yrityksen markkinoinnissa.
Tämän päivän ammattitutkinto- tai erikoisammattitutkintotodistukset kertovat kyseessä olevan oman alansa huippuosaaja, sillä paperia ei saa ilman osaamisen näyttöä aidossa työtilanteessa. Tutkintojärjestelmämme on hiottu pitkälle varmistamaan, että suorittaja todellakin osaa asiansa.
Turun AKK:n markkinoinnissa on vuosien varrella viljelty useita jatkuvaan kouluttautumiseen liittyviä sloganeja kuten: Ilo oppia isonakin! Mielestäni kaikkein paras ja osuvin on vanha totuus: Työelämä muuttuu, osaava menestyy!
Aloita sinäkin uusi vuosi kouluttautumalla.
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
ammattitaito,
asiakaspalvelu,
koulutus,
opiskelu,
oppiminen,
osaamisen kehittäminen,
tulokset,
turunakk,
tutkinnon suorittaminen,
uusi vuosi
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Aina sitä sattuu ja tapahtuu!
Päivääkään en vaihtaisi pois. Vanha sanonta pitää hyvin paikkaansa kohdallani.
Vai vaihtaisinko sittenkin...., vuosien takaa mieleeni palaa tapaus, joka jo naurattaa:
Vastikään koulutuksensa aloittaneen ryhmän kouluttaja pyysi minua soittamaan opiskelijalle ja tiedustelemaan syytä poissaoloon. Elettiin lankapuhelinaikaa, ja soitin opiskelijan kotinumeroon. Puhelimeen vastannut vaimo kertoi ”Matin” tulevan koulusta tunnin kuluttua. Kuultuaan ”Matin” poissaolosta vaimo hämmentyneenä äimistelemään, että ”Mattihan” tekee joka ilta tehtäviään, pakkaa reppunsa ja lähtee aamulla innostuneena kouluun. Anteeksi pyydellen lopetin puhelun.
Aikansa mietittyään ja ihmeteltyään kouluttaja huomasi sekoittaneensa kahden henkilön nimet keskenään. Olin siis soittanut aivan väärään perheeseen ja suotta hermostuttanut vaimon! Puolijuoksua riensin puhelimeen ja onneksi tavoitin vaimon ennen ”Matin” kotiinpaluuta. Kerroin sekaannuksesta ja taas anteeksi pyydellen lopetin puhelun.
Enpä ollut ihan parhaalla huumorilla varustettuna, kun kengänkannat kopisten marssin kouluttajan luo ja ilmoitin hänelle soiton olleen sitten viimeinen, jonka soitan hänen oppilaidensa perään! Toivottavasti Matin perheessä tapahtuneeseen suhtauduttiin huumorilla!
Kirjoittanut Tarja Stanley
Vai vaihtaisinko sittenkin...., vuosien takaa mieleeni palaa tapaus, joka jo naurattaa:
Vastikään koulutuksensa aloittaneen ryhmän kouluttaja pyysi minua soittamaan opiskelijalle ja tiedustelemaan syytä poissaoloon. Elettiin lankapuhelinaikaa, ja soitin opiskelijan kotinumeroon. Puhelimeen vastannut vaimo kertoi ”Matin” tulevan koulusta tunnin kuluttua. Kuultuaan ”Matin” poissaolosta vaimo hämmentyneenä äimistelemään, että ”Mattihan” tekee joka ilta tehtäviään, pakkaa reppunsa ja lähtee aamulla innostuneena kouluun. Anteeksi pyydellen lopetin puhelun.
Aikansa mietittyään ja ihmeteltyään kouluttaja huomasi sekoittaneensa kahden henkilön nimet keskenään. Olin siis soittanut aivan väärään perheeseen ja suotta hermostuttanut vaimon! Puolijuoksua riensin puhelimeen ja onneksi tavoitin vaimon ennen ”Matin” kotiinpaluuta. Kerroin sekaannuksesta ja taas anteeksi pyydellen lopetin puhelun.
Enpä ollut ihan parhaalla huumorilla varustettuna, kun kengänkannat kopisten marssin kouluttajan luo ja ilmoitin hänelle soiton olleen sitten viimeinen, jonka soitan hänen oppilaidensa perään! Toivottavasti Matin perheessä tapahtuneeseen suhtauduttiin huumorilla!
Kirjoittanut Tarja Stanley
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Uutta oppimassa
Onko taidot ruosteessa?
Ammatillisen aikuiskoulutuksen ja aikuisen oppijan arkea sävyttävät tästä syksystä eteenpäin lakiuudistus, henkilökohtaistamisen asetus ja osaamisperusteisuus.
Opiskelijan kannalta kehitys on erinomainen. Oppiminen ja tutkinnon suorittaminen selkeytyvät, ja niissä huomioidaan entistä enemmän aiemmin hankittu osaaminen. Henkilökohtaistamisella jokaiselle aikuisoppijalle rakennetaan oma opintopolku, joka johtaa kohti tavoiteltavaa tutkintoa hänelle parhaiten sopivalla tavalla.
Oppiminen ei ole enää pelkkää opiskelua, vaan pikemminkin osaamisen hankkimista ja sen todentamista. Ammattitaitoa hankitaan tutkinnossa määriteltyjen vaatimusten mukaisesti esimerkiksi lähiopinnoissa, työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa, verkko-opinnoissa, projekteissa ja ryhmätöissä. Lopuksi osaaminen näytetään ja arvioidaan tutkintotilaisuuksissa.
Tutkinnon hankkiminen kannattaa aina. Se avaa uusia ovia elämässä ja hioo ruostuneetkin taidot.
Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa voi suorittaa lähes 100 erilaista tutkintoa. Eri rahoitusvaihtoehtoja on tarjolla aikuisille monelta eri suunnalta. Aina ajantasaiset tiedot löytyvät verkkosivuiltamme: www.turunakk.fi
Kirjoittanut Osku Laukkanen
Ammatillisen aikuiskoulutuksen ja aikuisen oppijan arkea sävyttävät tästä syksystä eteenpäin lakiuudistus, henkilökohtaistamisen asetus ja osaamisperusteisuus.
Opiskelijan kannalta kehitys on erinomainen. Oppiminen ja tutkinnon suorittaminen selkeytyvät, ja niissä huomioidaan entistä enemmän aiemmin hankittu osaaminen. Henkilökohtaistamisella jokaiselle aikuisoppijalle rakennetaan oma opintopolku, joka johtaa kohti tavoiteltavaa tutkintoa hänelle parhaiten sopivalla tavalla.
Oppiminen ei ole enää pelkkää opiskelua, vaan pikemminkin osaamisen hankkimista ja sen todentamista. Ammattitaitoa hankitaan tutkinnossa määriteltyjen vaatimusten mukaisesti esimerkiksi lähiopinnoissa, työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa, verkko-opinnoissa, projekteissa ja ryhmätöissä. Lopuksi osaaminen näytetään ja arvioidaan tutkintotilaisuuksissa.
Tutkinnon hankkiminen kannattaa aina. Se avaa uusia ovia elämässä ja hioo ruostuneetkin taidot.
Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa voi suorittaa lähes 100 erilaista tutkintoa. Eri rahoitusvaihtoehtoja on tarjolla aikuisille monelta eri suunnalta. Aina ajantasaiset tiedot löytyvät verkkosivuiltamme: www.turunakk.fi
Kirjoittanut Osku Laukkanen
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
ammattitaito,
henkilökohtaistaminen,
koulutus,
opiskelu,
oppiminen,
osaamisen kehittäminen,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
tutkinnon suorittaminen,
työssä oppiminen,
verkko-opinnot
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Ohjaavan opettajan merkintöjä
- 10 työharjoittelupaikkojen etsintäpuhelua.
- 2 tuntia työhönvalmennusta.
- Pari tuntia kulttuuriopetusta lounaan jälkeen.
- Päivän päätteeksi työharjoitteluvalvontakeikka toisella puolella kaupunkia.
Useasti värikkäiden työpäivien jälkeen tuntuu siltä, että illalla nautiskeltava kaunokirjallisuus sepitettyine käänteineen vaikuttaa todella valjulta, kun sitä vertaa niiden ihmisten elämänkertoihin, joita on ollut etuoikeus kuulla päivän aikana. Opettaja Saaran roolissa saan myös ”viran puolesta” ohjata ja opastaa näitä hienoja ihmisiä kiinni elämään Suomessa ja Suomen Turussa.
Jatkossa avaan teille lisää työpäivieni tapahtumia tässä blogissa.
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
inhimillinen pääoma,
kouluttaja,
käänteet,
maahanmuuttaja,
maailma,
ohjaava opettaja,
opiskelu,
osaamisen kehittäminen,
suomen kieli,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
työharjoittelu
keskiviikko 30. syyskuuta 2015
Osaamisen kehittämistä ja yritysyhteistyötä
Olen Kirsi Haltia, Turun Aikuiskoulutuskeskuksen yritysmyynnin koordinoija ja käyntikortin mukaan asiakkuuspäällikkö. Eksyin aikuiskoulutuksen pariin vuonna 2002, jolloin vaihdoin IT-alan myyntitehtävistä projektihommiin. Neljä vuotta hurahti Portti-työelämän kohtaamispaikka -hankkeen parissa. Ura aikkarissa jatkui yritysmyynnin parissa ja yhden vuoden toimin välissä Yrityspalvelukeskus Potkurin koulutusneuvojana.
Vuonna 2009 Paimion AKK fuusioitiin Turun Aikuiskoulutuskeskukseen, ja pääsin kehittämään yritysyhteistyötä isompaan taloon. Olen paljon liikkeellä, toimin linkkinä eri koulutusalojen välillä ja kerron koko talon palveluista eri yhteyksissä. Välillä sitä itsekin ihmettelee, miten pitkään olen kantanut saman työnantajan logoa, mutta työtehtävien ja –päivien vaihtelevuus on pitänyt mielenkiintoa yllä.
Tänä päivänä työnkuvaani kuuluu paljon asiakaskäyntejä eri alojen yrityksissä, koulutusten tuotteistamista yritysten tarpeisiin, tapahtumien järjestämistä, sidosryhmäyhteistyötä ja myyntitoimintojen viemistä eteenpäin omassa organisaatiossamme.
Hauskat työkaverit, jatkuva oman osaamisen kehittäminen, muutokset ja uudet asiakkuudet ovat tämän työn suola.
Vuonna 2009 Paimion AKK fuusioitiin Turun Aikuiskoulutuskeskukseen, ja pääsin kehittämään yritysyhteistyötä isompaan taloon. Olen paljon liikkeellä, toimin linkkinä eri koulutusalojen välillä ja kerron koko talon palveluista eri yhteyksissä. Välillä sitä itsekin ihmettelee, miten pitkään olen kantanut saman työnantajan logoa, mutta työtehtävien ja –päivien vaihtelevuus on pitänyt mielenkiintoa yllä.
Tänä päivänä työnkuvaani kuuluu paljon asiakaskäyntejä eri alojen yrityksissä, koulutusten tuotteistamista yritysten tarpeisiin, tapahtumien järjestämistä, sidosryhmäyhteistyötä ja myyntitoimintojen viemistä eteenpäin omassa organisaatiossamme.
Hauskat työkaverit, jatkuva oman osaamisen kehittäminen, muutokset ja uudet asiakkuudet ovat tämän työn suola.
keskiviikko 23. syyskuuta 2015
Pakkosuomea vapaaehtoisesti
Tulin silloiseen Turun ammatilliseen kurssikeskukseen suomen kielen opettajaksi vuonna 1988. Perimätiedon mukaan valintaperusteena oli esiintymiseni edellisellä viikolla paikallislehden lehtikuvassa. Toisen tarinan mukaan vaakakupissa painoi monen kesän kokemus leirikoulutyöstä Amerikassa. Tiedä sitten, kumpi on totta – jos kumpikaan – mutta koulutukseltani olen ns. pakkosuomen opettaja. Olen siis aikoinani opiskellut Åbo Akademissa finskaa.
Ehkä juuri koulutustaustani takia en ole koskaan oikein viihtynyt niissä satunnaisissa äidinkielenopettajan työtehtävissä, joita kohdalleni on määrätty. Sen sijaan suomen kielen kummallisuuksien opettaminen maahanmuuttajille on mielekästä ja mielenkiintoista ja ennen muuta palautteellista ja joskus toivottavasti tuloksellistakin. Sitä se on ollut kaikki 27 vuotta, jotka olen eritasoisia ja –taustaisia maahanmuuttajia päässyt opettamaan.
Aikuiskoulutuksessa opettaja väistämättä toistaa itseään tietyin väliajoin. Minun kohdallani uusi kurssi alkaa noin vuoden välein, ja aina samasta kohdasta mapin sivulta yksi: ”Minä olen Esa. Mikä sinun nimesi on?”
Siitä eteenpäin onkin jokainen kurssi tähän asti ollut erilainen, tuonut omat yllätyksensä, omat onnistumisensa, ja omat oivalluksensa. Vieläkin tulee myös uusia nuppineuloja oppilasmaailman kartalle, vaikka kaikki maanosat ovatkin olleet jo kauan edustettuina. Tänä kesänä ilmestyi listalle ensimmäinen barbadoslainen.
Tulevissa blogiteksteissä avaan lisää suomen kielen opettajan arkea.
Kirjoittanut Esa Laukkanen
Ehkä juuri koulutustaustani takia en ole koskaan oikein viihtynyt niissä satunnaisissa äidinkielenopettajan työtehtävissä, joita kohdalleni on määrätty. Sen sijaan suomen kielen kummallisuuksien opettaminen maahanmuuttajille on mielekästä ja mielenkiintoista ja ennen muuta palautteellista ja joskus toivottavasti tuloksellistakin. Sitä se on ollut kaikki 27 vuotta, jotka olen eritasoisia ja –taustaisia maahanmuuttajia päässyt opettamaan. Aikuiskoulutuksessa opettaja väistämättä toistaa itseään tietyin väliajoin. Minun kohdallani uusi kurssi alkaa noin vuoden välein, ja aina samasta kohdasta mapin sivulta yksi: ”Minä olen Esa. Mikä sinun nimesi on?”
Siitä eteenpäin onkin jokainen kurssi tähän asti ollut erilainen, tuonut omat yllätyksensä, omat onnistumisensa, ja omat oivalluksensa. Vieläkin tulee myös uusia nuppineuloja oppilasmaailman kartalle, vaikka kaikki maanosat ovatkin olleet jo kauan edustettuina. Tänä kesänä ilmestyi listalle ensimmäinen barbadoslainen.
Tulevissa blogiteksteissä avaan lisää suomen kielen opettajan arkea.
Kirjoittanut Esa Laukkanen
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
kartta,
kouluttaja,
koulutus,
maahanmuuttaja,
maailma,
nuppineula,
opettaja,
opiskelu,
suomen kieli,
tulokset,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk
keskiviikko 16. syyskuuta 2015
Metallista on moneksi
Metallista kirjoitetaan yleensä hitsausvoittoisesti, mutta siitä löytyy monia variaatioita. Esimerkkinä koulutukset, joissa toimin kouluttajana tai sekä pääopettajana että tutkintovastaavana.
Sekä koneenasennus- että kunnossapitokoulutuksissa opiskelijan on omaksuttava laajalta alueelta hyvin erilaisia taitoja: mekaniikkaa, hitsausta, hydrauliikkaa, pneumatiikkaa, automaatiotekniikkaa sekä asiakaspalvelussa tarvittavaa osaamista.
Opetuksen ja ohjauksen tarkoituksena on saada opiskelijoille perusvalmiudet, joita sitten työharjoittelussa täydennetään.
Turun seudulla toimii useita yrityksiä, joiden palveluksessa työskentelee koneenasentajia sekä kunnossapidon ammattilaisia. Opettajan osaamisen täydentäminen ja päivittäminen ymmärtämään yritysten kehittyneitä tarpeita on erittäin tärkeää.
Olen työskennellyt Turun AKK:n palveluksessa noin viisi ja puoli vuotta, ensin kone- ja metallialan perustutkinnon opettajana ja noin viisi vuotta sitten siirryin vastaamaan nykyisistä koulutuksista. Osaamiseni perustat ovat koneteknikon ja myöhemmin koneinsinöörin tutkinnot. Ammatilliseksi opettajaksi valmistuin vuonna 2011.
Parhaillaan päivitän opettajuuttani ammatillisen erityisopettajan tutkinnolla Tampereen Ammattikorkeakoulussa. Valmistuminen siintää tämän vuoden joulukuussa.
Kirjoittanut Markus Mansikka
Sekä koneenasennus- että kunnossapitokoulutuksissa opiskelijan on omaksuttava laajalta alueelta hyvin erilaisia taitoja: mekaniikkaa, hitsausta, hydrauliikkaa, pneumatiikkaa, automaatiotekniikkaa sekä asiakaspalvelussa tarvittavaa osaamista.
Opetuksen ja ohjauksen tarkoituksena on saada opiskelijoille perusvalmiudet, joita sitten työharjoittelussa täydennetään.
Turun seudulla toimii useita yrityksiä, joiden palveluksessa työskentelee koneenasentajia sekä kunnossapidon ammattilaisia. Opettajan osaamisen täydentäminen ja päivittäminen ymmärtämään yritysten kehittyneitä tarpeita on erittäin tärkeää.
Olen työskennellyt Turun AKK:n palveluksessa noin viisi ja puoli vuotta, ensin kone- ja metallialan perustutkinnon opettajana ja noin viisi vuotta sitten siirryin vastaamaan nykyisistä koulutuksista. Osaamiseni perustat ovat koneteknikon ja myöhemmin koneinsinöörin tutkinnot. Ammatilliseksi opettajaksi valmistuin vuonna 2011.
Parhaillaan päivitän opettajuuttani ammatillisen erityisopettajan tutkinnolla Tampereen Ammattikorkeakoulussa. Valmistuminen siintää tämän vuoden joulukuussa.
Kirjoittanut Markus Mansikka
perjantai 11. syyskuuta 2015
Hurraa - Turun AKK:n blogi avataan nyt!
Tässä blogissa raotamme aikuiskoulutusmaailmaa Turun Aikuiskoulutuskeskuksen henkilökunnan
silmin.
Meiltä usein kysytään, mitä meillä voi opiskella ja mitä me täällä teemme? Olemme suuri ammatillinen oppilaitos, josta valmistuu osaajia työelämän tarpeisiin. Koulutusvaihtoehtoja on useita ja ammattinimikkeitä satoja. Blogissamme kerromme rehellisesti, millaista opiskelu meillä on, millaisia haasteita kohtaamme ja mitä hauskoja tilanteita arjessamme tapahtuu.
Meiltä usein kysytään, mitä meillä voi opiskella ja mitä me täällä teemme? Olemme suuri ammatillinen oppilaitos, josta valmistuu osaajia työelämän tarpeisiin. Koulutusvaihtoehtoja on useita ja ammattinimikkeitä satoja. Blogissamme kerromme rehellisesti, millaista opiskelu meillä on, millaisia haasteita kohtaamme ja mitä hauskoja tilanteita arjessamme tapahtuu.
Blogin välityksellä pääset tutustumaan monialaisesti
kouluttajiimme sekä muuhun henkilökuntaan. Tulet huomaamaan, että
työpäivämme ja -tehtävämme poikkeavat toisistaan. Ei ihme, että moni meistä on viihtynyt täällä
jo vuosia. Ensi viikolla julkaisemme ensimmäisen varsinaisen blogitekstin. Sitä odotellessa viettäkäähän leppoisa aurinkoinen viikonloppu.
Hauskoja ja antoisia lukuhetkiä blogimme parissa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


















