Työssäoppiminen avaa ovia työelämään

Matkailun moniosaaja –ryhmä aloitti työssäoppimisjakson, jossa on tavoitteena saada työkokemusta matkailualasta sekä työllistyä kesäksi. Opiskelijat pohtivat omia tavoitteitaaan työjaksolle etukäteen. Työssäoppimisen jälkeen on hyvä tehdä yhteenveto jakson tavoitteiden toteutumisesta ja suunnitelma siitä, miten voisi jatkaa omaa polkuaan matkailualalla. Joskus voi käydä niin, että työjakso osoittaa opiskelijalle, että tämä ala ei sovikaan hänelle. Siinäkin tapauksessa hän on päässyt eteenpäin askeleen.

Koulutukseen kuuluvat työssäoppimisjaksot valmistavat työelämään, mutta samalla myös tarjoavat monenlaisia elämyksiä. Työjakson tavoitteiden asettelua pohdittiin asiakaspalvelun (mitä vahvuuksia opiskelijalla on ja miten hän haluaa kehittyä asiakaspalvelijana), työvuorojen (millaisia haasteita vuorotyö saattaa aiheuttaa), suhteiden luomisen (onko mahdollisuus työllistyä), kielitaidon (mitä osaamista ja tavoitteita opiskelijalla on kielitaidon suhteen) sekä työtehtäväkokonaisuuksien hallinnan näkökulmasta.

Hyvää työssäoppimisessa on se, että opiskelija saa kontakteja eri ihmisiin sekä yrittäjiin ja työnantajat näkevät vastaavasti, jos sinussa on ainesta alan työtehtäviin.

Työssäoppiminen on loistava ponnistuslauta työelämään. Koska työssäoppimisjakson pystyy muokkaamaan itselleen mieleiseksi, opiskelija voi hakeutua tehtäviin, jotka vastaavat hänen henkilökohtaisia intressejään. Tällä tavalla pääsee monipuolistamaan osaamistaan ja luomaan hyvää pohjaa jatko-opintoihin tai työuralle. Opiskelijat, joilla on aiempaa työkokemusta, ovat usein etulyöntiasemaassa kesätyöpaikkoja täytettäessä.

Parhaimmissa tapauksissa työssäoppiminen on johtanut vakituisen työpaikan saantiin.

Kirjoittanut Anna-Mia Rinne-Saarinen.

Kirjoittaminen - lempilapseni

Opetan Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa pääosin markkinointiviestinnän opiskelijoita. Jokaisen ryhmän kanssa aloitan viestinnän opinnot käymällä läpi viestinnän peruskaaviot. Varmaan joka ainoana opetuspäivänä ja joka aiheessa esiin nousevat ne kaksi tärkeintä asiaa: tavoite ja kohderyhmä.

Lisäksi käyn läpi viestinnän perusteitä, ylipäätään yritysviestintää, mainostekstejä, suoramainontaa, uutiskirjemarkkinointia, tarjouksia, tilausvahvistuksia, muistioita, lehdistötiedotteita, kriisiviestintää, Facebook-markkinointia, hakukoneystävällistä kirjoittamista, Google-markkinointia ja vaikka mitä.

Opiskelijat haastavat ja keventävät

Opiskelijat ovat mukavia. He haastavat, puurtavat ja keventävät. Kaikkea tätä yleensä vähän samaan aikaan. Harva asia voidaan käydä läpi ilman, että se herättää keskustelua. Välillä juttu lähtee lapasesta ja opettajakin löytää itsensä keskustelemasta asiasta, jolla ei alkuperäisen aiheen kanssa ole paljon tekemistä. Paitsi että se jollakin tavalla nivoutuu viestintään.

Vertaispalaute kunniaan!

Ja se kirjoittaminen, lempilapseni!

Olen huomannut, että moni opiskelija automaattisesti luokittelee itsensä huonoksi kirjoittajaksi – ja aivan turhaan. Jokainen, joka siihen on hiukankin opintojen aikana panostanut, on ottanut aimo harppauksia, ja se motivoi jatkamaan. Markkinointiviestinnän opiskelijoiden tavoitteena työelämässä on tietysti saada kättensä jälki mahdollisimman monen nähtäville ja sitä pitääkin harjoitella.

Minut tunnetaan siitä, että patistan kirjoittamaan, kirjoittamaan ja vielä kirjoittamaan. Korostan aina, että opintojen aikana tehtävien harjoitusten yksi etu on se, että lähin palautteen antaja istuu siinä vieressä. Omia kirjoituksia kannattaa antaa luettavaksi opettajan lisäksi myös vierustoverille.

Menestystarinoita

Koska paasaan kirjoittamisen puolesta ehtimiseen, teen jatkossa tuntiopettajan tehtävien lisäksi juttuja Turun Aikuiskoulutuskeskuksen moniin julkaisuihin mm. hyvin menestyneistä opiskelijoista ja eri koulutusalojen tapahtumista. Koulutusaloilta löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista suuri yleisö ei tiedä mitään. Opiskelijat myös työllistyvät mielenkiintoisiin paikkoihin.

Tarinoita on siis tulossa paljon!

Vapaa-ajalla harrastan monenlaista kulttuuria. Lukeminen on aina ollut tärkeimpiä harrastuksiani ja olen usean vuoden ajan pitänyt musiikinopettajapuolisoni kanssa Kirjallisia-blogia, johon kirjoittelemme säännöllisesti kirjoista ja teatterista. Lukeminen kannattaa aina. Ja kirjoittaminen se vasta hauskaa onkin!

Kirjoittanut Taina Euro

Valvovan silmän alla

Kirjallisen kokeen tai testin valvonta on niitä tylsimpiä työtehtäviä, mitä vuosien mittaan kohdalle on tullut. Pitäisi olla valppaana ja haukankatseisena ja käyskennellä pulpettirivien väleissä sen näköisenä, että kokelas ei uskalla siirtää silmiään pois tehtäväpaperista. Toisaalta pitäisi olla niin huomaamaton, että kokeen suoritus ei kärsi valvojan sandaalien narinasta tai tunteesta, että joku katsoo niskaan.

Omia koulu- ja opiskeluaikoja muistellessa yrittää tietysti tarkkailla, että kukaan ei lunttaa. Kirja polvien päällä pöydän alla, pyyhekumiin kirjoitetut avainsanat, lippulappuja avoimessa kynäkotelossa ja niin edelleen. Varmaan jokaisella on näistä kokemusta. En minä, mutta tiedän pari kaveria…

Ehkä olen jäänyt ajastani jälkeen ja kaikki yllämainitut konstit ovat katoavaa kansanperinnettä, koskapa en ole niihin törmännyt. Tekniikka ajaa ohi ja vanha kunnon manuaalinen omantunnonvenytys on enää perimätietoa. Nykyään on kiellettyä tuoda kokeeseen mukaan puhelinta tai tablettia. Ne kerätään pois jo ovella. Poikani kertoi viime keväänä, että edes rannekelloa ei saanut viedä ylioppilaskirjoituksiin. Veikkaanpa, että seuraavaksi epäilyttävien listalle joutuvat silmälasit ja kuulokojeet. Silloin saamme heittää hyvästit nykymuotoiselle kirjalliselle tenttikäytännölle.

Ei voi enää antaa samaa ohjetta, jonka opettaja saattoi antaa 40 vuotta sitten. Se oli erittäin hyvä, ja sitä noudattamalla oli hyvät mahdollisuudet saada – jos nyt ei ihan kymppiä – ainakin kuusi miinus mistä tahansa kokeesta:

”Kun valmistaudutte kokeeseen, on tärkeää, että kirjoitatte edellisenä iltana lunttilappuja. Älkää kirjoittako isoja lunttauspapereita, vaan pieniä lappuja, jotta voitte keskittyä olennaiseen. Pitäkää huoli, että kaikki pääkohdat tulee kirjoitettua lapuille. Koepäivän aamuna jättäkää lunttilaput kotiin, sillä minun kokeessani ei luntata.”

Esa Laukkanen

Veturilla eteenpäin

Perinteisesti oppiminen on mielletty opettajan työksi, jonka avulla opiskelija oppii. Tässä mallissa oppiminen oli sidottu tiukasti opettajan luentomaiseen toteuttamistapaan. Oppijan rooliksi jäi toimia pääosin vain passiivisena kuulijana.

Nykyisin oppiminen mielletään entistä enemmän opiskelijan omaksi tehtäväksi. Aktiivinen, yhteisöllinen ja digitaalinen oppiminen mahdollistavat innostavan oppimisen mallin, jossa oppiminen voidaan luovuttaa opiskelijalle. Tämän edellytyksenä ovat hyvät pedagogiset mallit ja rakenteet.

Mietimme Turun AKK:ssa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia toteuttaa tehtäväämme. Olemme viime aikoina rakentaneet kiivaasti uutta mallia, jolla muutamme yhtäältä koulutuksen suunnittelun ja toteuttamisen tapaa ja toisaalta oppimisen mallia.

Veturi-malli ymmärtää oppimisen ja sen rakenteet laajempina kokonaisuuksina. Se liittää eri koulutusalojen osaamista ja asiantuntijuutta yhteen sekä hyödyntää sitä koko talon käytettäväksi. Se laajentaa myös oppimisen viiteryhmää, välillä opitaan isossa ryhmässä ja välillä vain oman tutkintoryhmän kesken.

Veturi-malli tarjoaa meille uuden tavan suunnitella työtämme. Rakennamme talon sisälle koulutustarjotinmallin, joka antaa meille mahdollisuuden toimia joustavammin ja kustannustehokkaammin huomioiden samalla asiakkaidemme yksilölliset tarpeet.

Omat opintopolut rakentuvat aiemman osaamisen hyväksi lukemisen ja tarvittavan osaamisen tavoitteiden lopputuloksena. Oppimista tukevat työssä oppiminen, digitalisaatio ja erilaiset verkostot. Hyvän oppimisen takeena on, että oppimisen edellytyksiä ja tarpeita seurataan jatkuvasti, ja tehdään tarvittavia korjausliikkeitä.

Mallin ääripäinä ovat isot monimuotoiset ja yhteisölliset massaluennot ja toisaalta kahden keskiset henkilökohtaiset ohjaustilanteet. Näiden väliin mahtuu paljon muuta arkista oppimista, joka rakentuu henkilökohtaistamisen prosessissa yksilöllisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaan.

Eri sovellukset ja sosiaalinen media mahdollistavat aiheiden kokoamisen, kommentoimisen ja käsittelemisen, on kyse sitten työssä oppimisesta, verkosto-oppimisesta tai itsenäisestä oppimisesta. Oppilashallintojärjestelmän ja pilvipalveluiden hyödyntäminen tehostavat toimintaamme ja terävöittävät oppimisen rakenteitamme.

Veturista näkee myös sen, että oppimista tapahtuu jatkuvasti ja kaikkialla. Me tarjoamme sille hyvät puitteet.

Kirjoittanut Osku Laukkanen, pedagoginen koulutuspäällikkö

Miten kertoa omasta työstään lyhyesti ja selkeästi?

Olen osallistunut yrityksemme edustajana viimeisen vuoden ajan yritysverkostotapahtumiin, joissa viikoittain pidetään lyhyt, alle minuutin mittainen yritysesittely. Kadehtien olen kuunnellut esittelyjä, joissa jo yritysnimestä ja parista lauseesta saa hyvän kuvan, mitä palveluja ko. yritys tuottaa. Yritä siinä sitten kertoa lyhyesti, mitä aikuiskoulutuskeskus tuottaa? Palveluvalikoimamme on huima, aloja on valtavasti ja oikeastaan voimme auttaa missä tahansa yrityksen elinkaaren vaiheessa. Kouluttaminen on yhtä kuin osaamisen kehittäminen. Oma puheenvuoroni on mennyt kutakuinkin näin:

”Haltian Kirsi Turun Aikuiskoulutuskeskuksesta, hyvää huomenta! Meillä tehdään osaajia työelämän tarpeisiin. Tarjoamme ammatillista koulutusta aina lupakorteista erikoisammattitutkintoihin ja kaikkea siltä väliltä. Yrityksille teemme räätälöityjä koulutuksia ja opastamme koulutusrahoituksissa. Koulutusaloja meillä on useita rakentamisesta hyvinvointiin. Jos sinä tai yrityksesi haluaa kehittää osaamistaan, ota rohkeasti yhteyttä, laaditaan yhdessä teille sopiva koulutuskokonaisuus. Turun AKK, ilo oppia isonakin!”

Miltä kuulostaa? Saatko kiinni palveluistamme?

Joka viikko pohdin, miten asian voisi tänään kertoa, mitä aloja nostaa tällä kertaa esille, mihin koulutukseen kannattaisi hakeutua? Välillä kerron, millainen on tyypillinen opiskelijamme, mitä eri rahoitusvaihtoehtoja on olemassa ja millaisia mielenkiintoisia tapahtumia on tulossa.

Tavoitteena on herättää kuulijoiden mielenkiinto ja saada toistolla painumaan mieliin, että puoleemme kannattaa kääntyä, kun kaipaa lisäoppia… Välillä ”myyntipuhe” onnistuu paremmin, välillä huonommin, mutta joka viikko se on luontevampaa. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin.

Osaatko sinä kertoa lyhyesti ja selkeästi, mitä sinä teet työksesi tai mitä palveluja yrityksesi tarjoaa?

Kirjoittanut, Kirsi Haltia

Elämysten tarpeellisuus

Ensinnäkin anteeksi, että blogin kirjoittamisessa on ollut taukoa. On ollut allekirjoittaneen vuoro, mutta suoraan sanoen en ole ehtinyt. Muutimme kollegoiden kanssa uuteen tilaan reilut viikko sitten, mutta edelleen osa tavaroista, papereista ja mapeista etsii paikkaansa uudessa huoneessamme.

Muutos oli kuitenkin hyvästä. Uudessa huoneessamme on runsaasti ikkunoita, joista viime päivinä paistanut auringonvalo on päässyt loistamaan sisään kaikessa kauneudessaan. Luovassa työssä tällaisilla, sinänsä arkipäiväisillä asioilla, on suuri merkitys.

Vietimme maanantaina eli karkauspäivänä sunnuntaina virallisesti ollutta Kalevalan päivää. Tapahtumien keskiössä olivat maahanmuuttajaopiskelijamme, joille halusimme kertoa kulttuuristamme ja kansalliseepoksestamme hieman toisenlaisin keinoin. Aamusta tarjoiltiin lämpimiä karjalanpiirakoita munavoin kera, myöhemmin Turun kansantanssin ystävät esiintyi kahdesti ja yksi blogikirjoittajistamme Esa Laukkanen esiintyi Väinämöisenä kanteletta soittaen ja lauluja laulellen. Myös suuri osa henkilökunnastamme oli pukeutunut kansallispukuihin.

Päivä oli menestys. Opin itsekin paljon juuri kansallispuvuista, niiden alueellisuudesta, napeista, pitseistä, kankaista ja koristeita. Oman esiintymisensä lisäksi tanhuajat - joista osa muuten on harrastanut tanhua jopa 40 vuotta - halusivat opettaa tanhukuvioita myös opiskelijoille. Iloiset ilmeet ja nauru kertoivat, että kaikki nauttivat suunnattomasti. Opiskelijat myös ymmärsivät, että tanhu on meille paitsi liikuntaa ja osa kulttuuriamme, myös tapa ilmaista itseämme hieman kevyemmällä tavalla.

Itse olin taas, kuten usein tällaisissa tilaisuuksissa, lievästi liikuttunut kaikesta tästä. Olin ylpeä opettajistamme, että he haluavat ja jaksavat järjestää tällaisia tempauksia ja osallistaa myös opiskelijat. Ei opettamisen tarvitse aina olla ryppyotsaista ja luokkaan sidottua, kaavamaista toimintaa. Tällaisella tavalla saa tietoja ja taitoja varmasti helpommin läpi, tarjoamalla siihen kylkeen pienen elämyksen. Yhteisen asian, jota voi muistella ja johon voi palata.

Juhlan yhteydessä otimme myös käyttöön Periscope-livestriimauspalvelun. Uusi kanava tuo jälleen haasteita markkinointiimme, mutta suunnittelu sen käytöstä on jo täydessä käynnissä. Muutamassa koulutustilaisuudessa istuneena olen ymmärtänyt, että ko. palvelussa on tilaa hyvälle ja asialliselle sisällölle. Toivottavasti harjoittelu tekee tässäkin välineessä mestarin.

Kirjoittanut Taru Lehtonen

Pakkosuomea vapaaehtoisesti

Tulin silloiseen Turun ammatilliseen kurssikeskukseen suomen kielen opettajaksi vuonna 1988. Perimätiedon mukaan valintaperusteena oli esiintymiseni edellisellä viikolla paikallislehden lehtikuvassa. Toisen tarinan mukaan vaakakupissa painoi monen kesän kokemus leirikoulutyöstä Amerikassa. Tiedä sitten, kumpi on totta – jos kumpikaan – mutta koulutukseltani olen ns. pakkosuomen opettaja. Olen siis aikoinani opiskellut Åbo Akademissa finskaa.

Ehkä juuri koulutustaustani takia en ole koskaan oikein viihtynyt niissä satunnaisissa äidinkielenopettajan työtehtävissä, joita kohdalleni on määrätty. Sen sijaan suomen kielen kummallisuuksien opettaminen maahanmuuttajille on mielekästä ja mielenkiintoista ja ennen muuta palautteellista ja joskus toivottavasti tuloksellistakin. Sitä se on ollut kaikki 27 vuotta, jotka olen eritasoisia ja –taustaisia maahanmuuttajia päässyt opettamaan.

Aikuiskoulutuksessa opettaja väistämättä toistaa itseään tietyin väliajoin. Minun kohdallani uusi kurssi alkaa noin vuoden välein, ja aina samasta kohdasta mapin sivulta yksi: ”Minä olen Esa. Mikä sinun nimesi on?”
Siitä eteenpäin onkin jokainen kurssi tähän asti ollut erilainen, tuonut omat yllätyksensä, omat onnistumisensa, ja omat oivalluksensa. Vieläkin tulee myös uusia nuppineuloja oppilasmaailman kartalle, vaikka kaikki maanosat ovatkin olleet jo kauan edustettuina. Tänä kesänä ilmestyi listalle ensimmäinen barbadoslainen.

Tulevissa blogiteksteissä avaan lisää suomen kielen opettajan arkea.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

Metallista on moneksi

Metallista kirjoitetaan yleensä hitsausvoittoisesti, mutta siitä löytyy monia variaatioita. Esimerkkinä koulutukset, joissa toimin kouluttajana tai sekä pääopettajana että tutkintovastaavana.

Sekä koneenasennus- että kunnossapitokoulutuksissa opiskelijan on omaksuttava laajalta alueelta hyvin erilaisia taitoja: mekaniikkaa, hitsausta, hydrauliikkaa, pneumatiikkaa, automaatiotekniikkaa sekä asiakaspalvelussa tarvittavaa osaamista.
Opetuksen ja ohjauksen tarkoituksena on saada opiskelijoille perusvalmiudet, joita sitten työharjoittelussa täydennetään.

Turun seudulla toimii useita yrityksiä, joiden palveluksessa työskentelee koneenasentajia sekä kunnossapidon ammattilaisia. Opettajan osaamisen täydentäminen ja päivittäminen ymmärtämään yritysten kehittyneitä tarpeita on erittäin tärkeää.
Olen työskennellyt Turun AKK:n palveluksessa noin viisi ja puoli vuotta, ensin kone- ja metallialan perustutkinnon opettajana ja noin viisi vuotta sitten siirryin vastaamaan nykyisistä koulutuksista. Osaamiseni perustat ovat koneteknikon ja myöhemmin koneinsinöörin tutkinnot. Ammatilliseksi opettajaksi valmistuin vuonna 2011.

Parhaillaan päivitän opettajuuttani ammatillisen erityisopettajan tutkinnolla Tampereen Ammattikorkeakoulussa. Valmistuminen siintää tämän vuoden joulukuussa.

Kirjoittanut Markus Mansikka

Hurraa - Turun AKK:n blogi avataan nyt!

Tässä blogissa raotamme aikuiskoulutusmaailmaa Turun Aikuiskoulutuskeskuksen henkilökunnan silmin.

Meiltä usein kysytään, mitä meillä voi opiskella ja mitä me täällä teemme? Olemme suuri ammatillinen oppilaitos, josta valmistuu osaajia työelämän tarpeisiin. Koulutusvaihtoehtoja on useita ja ammattinimikkeitä satoja. Blogissamme kerromme rehellisesti, millaista opiskelu meillä on, millaisia haasteita kohtaamme ja mitä hauskoja tilanteita arjessamme tapahtuu.

Blogin välityksellä pääset tutustumaan monialaisesti kouluttajiimme sekä muuhun henkilökuntaan. Tulet huomaamaan, että työpäivämme ja -tehtävämme poikkeavat toisistaan. Ei ihme, että moni meistä on viihtynyt täällä jo vuosia. Ensi viikolla julkaisemme ensimmäisen varsinaisen blogitekstin. Sitä odotellessa viettäkäähän leppoisa aurinkoinen viikonloppu.

Hauskoja ja antoisia lukuhetkiä blogimme parissa!