Arjen kielioppia, vai miten se nyt oli?

Yksinkertaiset asiat muuttuvat joskus monimutkaisiksi, kun niitä yrittää selittää järkeenkäyvästi.

Ope: Kirja on pöydällä, kirjat ovat pöydällä.
(Kirjoitan sen myös taululle ja alleviivaan ’on’ ja ’t + ovat’ yksikön ja monikon erottamiseksi.)

Opiskelija: OK. ’Kirja’ on yksi ja ’kirjat’ on monta?

Ope: Just niin.

Opiskelija: Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjat ovat pöydällä?

Ope: Ei. ’Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjaa on pöydällä’.

Opiskelija: Mutta ’viisi’ on monta! Yksi on, viisi ovat.

Ope: Niin on, mutta jos sinä sanot, että ’viisi’, niin sitten ei tule monikko ’t’ eikä ’ovat’.

Opiskelija: ?????

Ope: Jos on numero 2, 3, 4, 5, tai 100 tai vaikka 1000, niin ei tule monikko ’t’, vaan ’a’ ja verbi ei ole ’ovat’, vaan ’on’.

Opiskelija: Miksi ei ’ovat’?

Ope: Jos sinä sanot ’kirjat’, niin tulee ’ovat’. Mutta jos sina sanot numeron, ei tule ’ovat’, vaan ’on’. Ja se ei ole ’kirjat’, vaan ’kirjaa’.

(Samalla alan miettiä, miten pitkälle uskallan mennä. Voinko selittää, että ’viisi’ on yksikön perusmuoto, ja koska se on lauseen subjekti, verbin täytyy olla yksikössä? Itsestään selväähän on, että ’viisi kirjaa on pöydällä’, mutta ’viidet sakset ovat pöydällä’. En voi kuitenkaan edellyttää, että opiskelijat ymmärtävät kieliopin teoriaa. Se ei ole kurssin sisältö eikä päämäärä. Tarkoitus on oppia kommukoimaan suomeksi. Palaan siis lähtöruutuun.)

Ope: ’Kirja on’, ’kirjat ovat’, ’viisi kirjaa on’. Tämä on systeemi. Täytyy muistaa.

(Opiskelijan ilme kuvastaa ihmetystä, epätoivoa, kiinnostusta, oivallusta ja paria muutakin tunnetilaa. Julistan varmuuden vuoksi kahvitauon. 20 minuuttia.)

Ja lopuksi yksi professori Googlen antama apu opiskelijalle:
Kollegani vastaanotti opiskelijoiden kirjoitustehtäviä. ”Minä asun tasangossa”, kirjoitti yksi opiskelija.
Mitä hän tarkoitti, ja mikä oli Googlen logiikka – jätän sen lukijan mietittäväksi.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

Tuulahdus Nova Scotiasta!

Elämä ilman juhlaa on kuin pitkä taival ilman majataloa, ja työ ilman lomaa on yksinkertaisesti vain liikaa. Tämän aasinsillan johdattamana haluan kertoa muutaman sanasen viime viikolla viettämistäni onnistuneista ja virkistävistä syyslomapäivistä.

Kerran jos toisenkin olemme viime vuosina ryysänneet perheemme voimin syyslomasella jollekin pikku omatoimireissulle, kuten Tukholmaan, Mont Blancille Chamonixiin tai tuttuun Tallinnaan. Mutta tänä vuonna päätimme toisin. Kohteenamme oli Nova Scotian Halifax! Ja täytyy todeta, että reissu oli onnistunut: ylimukavat lennot pehmeillä leveillä istuimilla, makeasti nukutut yöt, rentouttavia juoksulenkkejä vaahteranlehtien kahistessa jalkojen alla, palapelien kokoamista, pientä lukemista, shoppailua, jääkiekkoviihdettä ja tietysti herkuttelua.

Pikku koukku tässä vaan on se, että emme juurikaan rasittaneet lentokilometreillä luontoa ja jet lagikin jäi kokematta. Tämä johtuu siitä, että teimme matkan tällä kertaa mielikuvituksen avulla kotona ja sen lähiympäristössä: itsetehdyt lentoliput, lentokoneena kotisohva (lentoaika 8 minuuttia), kiertoajelut kaupungilla sinisen hetken aikaan, Ylen Kanadan luontodokkari, Halifax-videot YouTubesta…

Lisää maailman ihmeitä voi kokea Turun Akk:ssa YK-päivänä maanantaina 24.10., jolloin opiskelijamme ympäri maailmaa esittelevät synnyinmaitansa ja niiden kulttuuria.

Kirjoittanut Saara Linnatsalo