Blogin kirjoittajat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste some. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste some. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. lokakuuta 2016

Lapsi- ja aikuisopiskelua

Tarjoillaan heti alkuun tiukka fakta: tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Ikinä. Olen käynyt reilut kymmenen vuotta sitten vuoden kestävän opistotasoisen koulutuksen Helsingissä, HEO Mediapajassa, aiheena lehtijournalismi. Sen vuoden aikana tuli näpyteltyä jos jonkinlaisia tekstejä jos jonkinlaisista aiheista, muttei yhtään blogikirjoitusta. Joten te, jotka olette eksyneet lukemaan tätä, pääsette todistamaan eräänlaista neitsyyden menetystä. Olkaa armollisia.

Minulla on takana opintoja paitsi HEO:sta, myös Laurea-ammattikorkeakoulusta, jossa kokeilin vuoden verran, josko minusta olisi numeroniiloksi. Ei ollut. Tulin tässä päivänä eräänä ajatelleeksi, että nykyinen aikuisopiskeluryhmäni ei poikkea keski-iältään juurikaan Laurean aikojen porukasta. Ja vaikka kyseessä on aikuiskoulutus, ei sitä huomaa ainakaan juttujen tasosta.

Yhtäläisyyksiä on monia. Molemmissa ryhmissä on lain silmin katsottuna pelkkiä aikuisia, kaikki saavat ostaa kaljansa ihan itse. Yhteistä on myös vastuu omista opinnoista. Jos opiskelu ei napostele, kukaan ei sido tuoliin ja sano että nyt opiskelet tai tulee tupen rapinat (siinä on muuten suhteellisen pelottava sanonta, kun oikein pysähtyy ajattelemaan).

Toki myös eroja löytyy. AKK:lla tehdään tehtäviä ja toisinaan ne käydään yhdessä läpi, toisinaan ei. Laureassa tehtiin tehtäviä ja niistä annettiin arvosana. Jos taso ei ollut riittävä, ei päässyt kurssista läpi ja se piti uusia. Ammattikorkeakouluopiskelu oli myös puuduttavan luentopainotteista Turun AKK:n Someguru–opintoihin verrattuna. Itse olen enemmän tekijä ja vähemmän lukija. Luentoja ei todellakaan ole ikävä. Olen myös kiitollinen, ettei minun tarvitse enää ryynätä haalarit päällä pitkin puistoja ja ojanpohjia – kosteita opiskelijajuhlia tuli amk-aikoina nähtyä ihan riittävästi.

Someguru 3/2016 ryhmässä väki on vähentynyt keväisestä noin puoleen. Eikä siinä mitään. Kuten mainittua, aikuisia tässä ollaan ja jokaisella on omat syynsä jatkaa tai olla jatkamatta koulutusta. Itse en aio lähteä kulumallakaan. Olen viihtynyt loistavasti ja tulevaa työssäoppimisjaksoa odotan kieli pitkällä.

Sitä ennen pitää toki löytää se harjoittelupaikka.

Kirjoittanut someguruopiskelijamme Ville

Viikolla 41 Ville päivittää myös Turun AKK:n Instagram-tiliä ja näin hän luonnehtii itseään:
"Moi! Opiskelen Turun AKK:lla Someguruksi ja päivittelen tämän viikon (41) AKK:n Instagramia. Taustani on asiakaspalvelussa ja olen kotoisin Helsingistä. Lapsia kolme, vaimoja yksi, harrastuksiin kuuluu mm. maalailu ja kuntonyrkkeily. Sydäntä lähellä Mac-merkkiset tietokoneet, Adidas Superstarit, tatuoinnit ja supersankarielokuvat. Instasta minut löytää käyttäjänimellä @na55ty."

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Elämysten tarpeellisuus

Ensinnäkin anteeksi, että blogin kirjoittamisessa on ollut taukoa. On ollut allekirjoittaneen vuoro, mutta suoraan sanoen en ole ehtinyt. Muutimme kollegoiden kanssa uuteen tilaan reilut viikko sitten, mutta edelleen osa tavaroista, papereista ja mapeista etsii paikkaansa uudessa huoneessamme.

Muutos oli kuitenkin hyvästä. Uudessa huoneessamme on runsaasti ikkunoita, joista viime päivinä paistanut auringonvalo on päässyt loistamaan sisään kaikessa kauneudessaan. Luovassa työssä tällaisilla, sinänsä arkipäiväisillä asioilla, on suuri merkitys.

Vietimme maanantaina eli karkauspäivänä sunnuntaina virallisesti ollutta Kalevalan päivää. Tapahtumien keskiössä olivat maahanmuuttajaopiskelijamme, joille halusimme kertoa kulttuuristamme ja kansalliseepoksestamme hieman toisenlaisin keinoin. Aamusta tarjoiltiin lämpimiä karjalanpiirakoita munavoin kera, myöhemmin Turun kansantanssin ystävät esiintyi kahdesti ja yksi blogikirjoittajistamme Esa Laukkanen esiintyi Väinämöisenä kanteletta soittaen ja lauluja laulellen. Myös suuri osa henkilökunnastamme oli pukeutunut kansallispukuihin.

Päivä oli menestys. Opin itsekin paljon juuri kansallispuvuista, niiden alueellisuudesta, napeista, pitseistä, kankaista ja koristeita. Oman esiintymisensä lisäksi tanhuajat - joista osa muuten on harrastanut tanhua jopa 40 vuotta - halusivat opettaa tanhukuvioita myös opiskelijoille. Iloiset ilmeet ja nauru kertoivat, että kaikki nauttivat suunnattomasti. Opiskelijat myös ymmärsivät, että tanhu on meille paitsi liikuntaa ja osa kulttuuriamme, myös tapa ilmaista itseämme hieman kevyemmällä tavalla.

Itse olin taas, kuten usein tällaisissa tilaisuuksissa, lievästi liikuttunut kaikesta tästä. Olin ylpeä opettajistamme, että he haluavat ja jaksavat järjestää tällaisia tempauksia ja osallistaa myös opiskelijat. Ei opettamisen tarvitse aina olla ryppyotsaista ja luokkaan sidottua, kaavamaista toimintaa. Tällaisella tavalla saa tietoja ja taitoja varmasti helpommin läpi, tarjoamalla siihen kylkeen pienen elämyksen. Yhteisen asian, jota voi muistella ja johon voi palata.

Juhlan yhteydessä otimme myös käyttöön Periscope-livestriimauspalvelun. Uusi kanava tuo jälleen haasteita markkinointiimme, mutta suunnittelu sen käytöstä on jo täydessä käynnissä. Muutamassa koulutustilaisuudessa istuneena olen ymmärtänyt, että ko. palvelussa on tilaa hyvälle ja asialliselle sisällölle. Toivottavasti harjoittelu tekee tässäkin välineessä mestarin.

Kirjoittanut Taru Lehtonen

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Aikuisopiskelijana some-maailmassa

Sosiaalinen media - kaiken pahan alku ja juuri? Ajankohtaisuudessaan aihe hakee vertaistaan. Hienoja lauseita, suuria tavoitteita, viestintää, ihmissuhteita… Kaikki tuo kuuluu someen ja voikin kysyä, tarvitseeko ihminen enää muuta kuin somen? Kauppaostokset hoituvat verkossa, paketti tulee Smartpost-automaattiin, tykkäyksiä satelee päivityksille ja uusille hienoille sovelluksille. Jopa ulkona käymisen saattaa unohtaa pitkäksi aikaa, jos niin haluaa. Huolet pois ja lisää aikaa elämään, kun ei tarvitse tukkaa kammata eikä vaatteita silitellä.

Miten tämä kaikki liittyy aikuisopiskelijoihin? Vielä 1970-luvulla syntyneissä saattaa olla ihmisiä, jotka yrittävät enemmän ja vähemmän aktiivisesti pysyä kaukana somesta ja muusta hypetyksestä, mikä liittyy tietoverkkoihin ja tietokoneisiin. Yläasteen tietotekniikkatunnit kertoivat karua kertomaa Commodore 64:sten vallatessa luokat, jossa opettaja opiskeli laitteita yhdessä oppilaittensa kanssa. Luokassa kaikuivat vain opettajan karjaisut "Mikä maksaa? Mikä maksaa!!" kun vekotin ei toiminut toivotulla tavalla. Onhan niin, että mikään ei toimi, jos ei osaa käyttää.

Kuvatun kaltaisista tietotekniikan tunneistani on jo liki 30 vuotta, mutta tuntien ahdistavuus on jättänyt jälkensä ainakin minuun. Enkä ole ainoa. Tunneista jäi syvät muistijäljet kaikkiin aisteihin. Tietokoneluokan hajut, vääntyvät "lerput", helmeilevät tuskanhikipisarat opettajan kasvoilla. Ykkösten ja nollien esiinmarssi: ne täyttivät tietokoneruudut ja vilistivät silmissä. Mikä sitten on muuttunut? Näenkö edelleenkin vain numeroita ja onko oma käsitys vuosikymmenien takaisesta "tumpuloinnista" tietokoneitten parissa voitettavissa?

Onneksi on paikkoja, joissa aikuisopiskelija voi tuntea oppimisen riemua ja onnistumista. Turun Aikuiskoulutuskeskus järjestää Someguru-koulutusta, jossa pääkouluttaja Tommi Ranta on luonut hienon ja lämpimän oppimisympäristön. Twitter, Facebook, LinkedIn, Instagram, Snapchat - vain muutamia sovelluksia mainitakseni - ovat avanneet aivan uuden maailman. On mahtavaa huomata, miten vanhat käsitykset tietokoneista ja erilaisista ohjelmista murtuvat rytinällä!

Jo nyt osa suurista työkaluista, ohjelmista ja niiden mahdollistamista sisällöistä ovat meidän kaikkien ulottuvilla. Jopa piintyneimmät käsitykset omista harmaista aivosoluista saavat kyytiä. Lähes kaikki, mitä voi somesta ja tietokoneista ajatella ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden. Yksi hauska ajatus on, että some on hyvä renki, mutta myös hyvä isäntä. Seuraava haaste on, miten saada muu elämä sovitettua tähän virtuaalimaailmaan. Aikakäsitys voi helposti hämärtyä internetissä surffatessa ja somettaessa. Onhan kuitenkin niin, että kaipaamme edelleen kasvotusten tapahtuvaa läsnäoloa ja kosketusta?


Kirjoittanut Liisa Kouvonen, someguru opiskelija Turun AKK:ssa

"Olen puheviestinnän kouluttaja ja klassinen laulaja. Uteliaana ja kokeilevana luonteena haluan laajentaa ammattitaitoani sosiaalisen median puolelle. Olen vaikuttunut Someguru-koulutuksen tuomista uusista mahdollisuuksista niin viestinnän kuin musiikin saralla."

torstai 19. marraskuuta 2015

Uusia työkaluja ja sovelluksia

Joku saattaa vielä muistaa vanhan Spede-leffan ”Noin 7 veljestä”, jossa keksijä Leonardo (Leo Jokela) keksi ”tynamenttia”. Ja räjäytteli sitä esitellessään ilmaan kaikenlaista. Leonardo totesi keksinnöstään, että ”sitä ei voi käyttää mihinkään, kun se ei pysy astiassa”, johon Spede totesi, että ”keksi sinä sitä lisää, niin minä keksin sille käyttöä”.

Tämän päivän Leonardot keksivät uusia nettisovelluksia opetuskäyttöön niin ahkerasti, että itsensä tuntee kieltämättä ihan Spedeksi, kun yrittää niille keksiä sopivaa käyttöä aikuisten opettamisessa. Onneksi vanhaa viisautta siitä, että kaikkea ilmaista viinaa ei pidä yrittää juoda, voi soveltaa tässäkin tapauksessa. On myös hyvä muistuttaa itseään aika ajoin siitäkin tosiasiasta, että oppimista voi tapahtua myös luokkahuoneessa. Ei kaiken tarvitse olla verkossa ja somepilvessä.

Mutta ihan asiallisesti ottaen, paljon voi tehdä myös luokan ulkopuolella. Melkein kaikilla opiskelijoilla on jonkinlainen älykännykkä, ja melkein kaikilla on myös esimerkiksi Facebook-tili. Moni pieni mobiilisovellus käy mainiosti opetuksen avuksi, kun niiden käyttö ei vaadi kummoisiakaan laitteita, ja opiskelijat pääsevät kirjautumaan useimpiin omilla Facebook-tunnuksillaan. Erikseen rekisteröityminen ohjelman vaatimilla omilla käyttäjätunnuksilla ja taas uusilla salasanoilla on alusta lähtien tuhoon tuomittua. Välineen tulee olla aina heti käytössä. Yhtä helposti kuin jos ottaisi kynän taskustaan.

Pieniä kirjoitustehtäviä ja tiedonhankintaprojekteja voi mainiosti ohjata vaikkapa Padletin kautta. Padletilla opiskelijat voivat tehdä myös yhteisiä harjoituksia ilman, että kenenkään tarvitsee pelätä epäonnistumisen tuomaa kasvojen menetystä. Kaikki näkevät kaikkien tekstit, mutta kenenkään ei tarvitse mennä taululle esittelemään omaa näkemystään oikeasta vastauksesta. Eikä kaikkien tarvitse olla samaan aikaan samassa paikassa. Annetaan vaikkapa yksi iltapäivä käyttöön, ja katsotaan sitten aikaansaannoksia. Joku sanoo tähän, että aina siellä joku lintsaa, eikä teekään mitään. Totta. Mutta niin tapahtuu kaikissa kotitehtävissä. Tekemättömiä tehtäviä tulee vastaan ihan kynä-ja-vihko-yhdistelmälläkin.

Itse Facebookillakin on hyvä viestiä oppilaitten suuntaan vaikkapa äkillisistä poikkeamista lukujärjestyksessä. Sähköposti on harvemmalla auki jatkuvasti, mutta valitettavan usein kuulee luokassakin, kun jonkun puhelin tai tabletti kilahtaa Faceen tai Whatsappiin tulleen viestin vuoksi. Miksi siis emme kommunikoisi opiskelijoitten suuntaan niillä välineillä ja viestimillä, joita opiskelijat seuraavat – jos ei aktiivisesti niin ainakin koko ajan.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Markkinointia ennen ja nyt

Olen työskennellyt markkinoinnin parissa jo 20 vuotta, joista viimeiset 10 vuotta Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa. Jotain työn ja aihealueen kiinnostavuudesta kertoo, etten vielä ole kyllästynyt tähän – päinvastoin. Nythän tämä vasta mielenkiintoiseksi on käynyt!
 
Maybelline-mainos v. 1938
Markkinointihommia aloittaessani aikataulut olivat todella pitkiä – briiffistä ensimmäiseen presentaatioon, siitä layoutiin ja edelleen valmiiseen painotuotteeseen saattoi kulua toistakin kuukautta. Markkinointitoimenpiteitä suunniteltiin vuositasolla. Personointi ja etunimellä puhuttelu oli tavallista. Asiakasrekistereitä demografisine taustatietoineen ostettiin kalliilla hinnalla tarkoitusta varten erikseen perustetuista yrityksistä. Suoramarkkinoinnin ohella (suuret) printtimainokset olivat arvossaan paitsi brändin kasvattajina, myös sen aikaisissa Suomen markoissa mitattuna.

Sosiaalinen media, blogit, google, videot sekä hakukone- ja -sanaoptimointi – digitaalinen markkinointi ylipäätään - on mullistanut markkinoinnin. Tänä päivänä on oltava on-line lähes vuorokauden ympäri, hieman toimialasta riippuen. Muutoksista huolimatta yritämme väkisin siirtää oppimamme vanhan tiedon uusiin välineisiin, vaikka pelisäännöt, kenttä ja ostajat ovat totaalisesti muuttuneet. 

Internet ja some ovat pienentäneet maailmaamme, globalisaatio on täyttä totta. Tiedonkulku on nopeaa: kun joku jenkeissä twiittaa, istuu uneton suomalainen juuri silloin koneen ääressä jakaen tiedon omille verkostoilleen saman tien, ja niin edelleen. Myös työn määrä on suhteellisesti lisääntynyt, sillä vaikka ne perinteiset markkinointitoimenpiteet ovat vähentyneet, eivät ne ole mihinkään kadonneet. 

Muodissa oleva kaiken visualisointi aiheuttaa koulutusten markkinoinnissa omat haasteensa. Koulutus kun ei ole konkretiaa, vaan jokaisen henkilökohtainen kokemus, johon vaikuttavat tausta, työkokemus, aiempi koulutus, elämäntilanne ja oma asenne. Emme voi luvata, että opiskelija oppii jotain uutta ja olennaista, jos hän ei itse niin koe tai edes halua. Siitäkin huolimatta on yritettävä luoda mielikuvia siitä, mihin opiskelija voi koulutuksen avulla päästä ja mitä saavuttaa.

Juuri nämä haasteet inspiroivat minua päivittäin, pakottavat miettimään asioita monelta kantilta. Olen lapsellisen utelias ja rohkea uusia työkaluja ja sovelluksia kohtaan, haluan heti päästä testaamaan niitä käytännössä. Puhelimeni pursuaa erilaisia appseja, joista osaa olen kokeillut kerran, toiset jäävät päivittäin käytettäviksi työkaluiksi. 

Muutokset ovat paitsi tarpeen myös mahdollisuuksia - huomenna vastaan voi tulla jotain vieläkin mielenkiintoisempaa ja jännempää!

Kirjoittanut Taru Lehtonen