Leipää ja intohimoa - ammatinvalintaa pohtimassa

"Mihin mun kannattaisi kouluttautua? Millä alalla olis töitä?"

Opolla ei ole ennustajan palloa ja vakavasti otettavat ennakointityökalut tuntuvat menettäneen uskottavuutensa, kun pienet ja isot kriisit heiluttavat koko maailmaa. Vielä muutamia vuosia sitten ennakointi oli helppoa: oli aloja, joilla työllisyys oli vakaata, ja aloja, joilla suhdanteet heilahtelivat aaltomaisesti. Työvoima siirtyi aaltojen mukana, metallikourista koulutettiin hoiva-alan pehmoja ja taas hetken päästä naisia houkuteltiin metallialan töihin.

Epävakaan työmarkkinatilanteen lisäksi ammatinvalintaa pohtivia ahdistetaan visioilla muuttuvista ja katoavista ammateista - eihän kohta enää tarvita ketään, kun robotit siivoavat, hoivaavat, hitsaavat. Ehkä, mutta ei nyt vielä. Kädentaitoa vaativille osaajille on jatkuvasti kysyntää, jopa pulaa.

Työllistyminen on tärkeä kriteeri, kun miettii uutta ammattia. Se ei ole kuitenkaan ainoa. Omat taipumukset, toiveet, kyvyt ja osaaminen ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä. On selvä, että kaikista ei ole hoitoalalle tai tarttumaan hitsauspuikkoihin. Korkeita paikkoja pelkäävällä ei ole asiaa rakennustyömaalle, verta kammoksuva selviää ehkä tv-sarjan tohtorina, mutta ei todellisessa hoitotyössä.

Joka alalla tarvitaan soveltuvuutta, kiinnostusta ja kyvykkyyttä. Ne ovat voimavaroja, jotka kantavat eteenpäin myös silloin, kun ammatti tai työ näyttää nurjimmat puolensa. Jokainen joutuu työelämässä ennemmin tai myöhemmin siihen tilanteeseen, että punnitsee ainakin hetkittäin työnsä mielekkyyttä - onko tämä nyt sittenkään mun juttuni. Ammattiinsa sitoutunut ihminen ei anna periksi ihan helposti.

Toki intohimo ammattiin voi syttyä myös työssä, jota on ensin pitänyt itselleen epäsopivana. Ja monet käyvät työssä vain leivän, ei intohimon vuoksi; itseään voi toteuttaa vaikka harrastusten parissa.

Ammatinvalinnassa kannattaa kuunnella omaa sisintään. Jos sisäistä ääntä ei löydy, ohjausalan ammattilainen tukee ja selkiinnyttää ajatuksia. Ammattibarometria, tilastoja tai työnhakusivustoja tutkimalla syntyy kuva, millä aloilla työvoimalle on kysyntää nyt ja lähitulevaisuudessa.

Tuleva ammatti voi olla turvallinen jatkumo aiemmalle osaamiselle. Se voi olla myös hyppy aivan uuteen. Oli miten oli, selkeä tavoite vie aina eteenpäin. Maailman kaaos ei haittaa, kun oma tie on kirkas.

Kirjoittanut Pirkko Kuhmonen

Robotti ja minä

Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan aina vain uusia taitoja ja osaamista. Luova ja innovatiivinen tai verkostoituva ja vuorovaikutustaitoinen noin niin kuin esimerkiksi. Mutta miltäpä kuulostaisi väsymätön ja virheetön. Sellainen on robotti.

Teknologia ja tekniikka ovat korvanneet vuosien saatossa monta hyvää työnaista ja –miestä. Puhelinvaihteen sentraalisantrat ja huoltoasemien tuulilasinpesijät ovat muisto vain. Hurjimmat ennusteet uhoavat teknologian ja robotiikan korvaavan suuren tai jopa suurimman osan nykyisistä työpaikoista.

Robotit korvaavat tulevaisuudessa yksittäisiä työtehtäviä, eivät niinkään kokonaisia ammatteja, kerrotaan tuoreessa EVA:n (Elinkeinoelämän valtuuskunta) raportissa. Työelämän rutiinitehtävät voidaan raportin mukaan jättää robottien käsiin. Ihmistä ja ihmisen kykyä ja taitoa luovuuteen ja sosiaalisiin taitoihin ei kuitenkaan voida koneella korvata. Hurjimmat alan ihmiset tosin julistavat, että he eivät edes uskalla sanoa mitään sellaista, mihin robottiäly ei koskaan pystyisi.

Hyviä signaaleja robotin ja ihmisen yhteistyöstä on jo ilmassa, kuten esimerkiksi se, että Uudessakaupungissa uuteen nousuun lennähtänyt autotehdas käyttää työssään jo satoja robotteja. Myös sosiaali- ja terveysala näkee roboteille roolin.

Hoivateknologia tuo mukanaan innovaatioita, jotka antavat hoitoalan työntekijöille mahdollisuuksia keskittyä enemmän itse potilastyöhön. Robotti voi toimia seuralaisena, kuten hoivakodeista tuttu Lydia-hoivarobotti tekee, tai se voi kuljettaa tarvikkeita, annostella ja jakaa lääkkeitä tai seurata ja tallentaa potilaiden elintoimintojen seurantatietoja.

Oppilaitosjohtoa ei ainakaan vielä ole korvattu roboteilla, vaikka tekoälyn on jo todettu selviytyvän ihmistä tehokkaammin työvuorolistojen tekemisestä sekä työntekijöiden rutiininomaiseen ohjeistamiseen liittyvistä työtehtävistä. Teknologian ja robottien seurassa johtajien tehtäväksi jää vuorovaikutukseen perustuvan johtamisen ylläpitäminen, joka nojaa arvostamiseen, luottamiseen, innostamiseen ja yhdessä oppimiseen. Siihen ei robotti pysty.

Kirjoittanut Osku Laukkanen

Arki on tarinoita

Opinto-ohjaajana kuulen paljon tarinoita. Ihmiset kertovat, miten heistä tuli se, mitä he ovat tänään. Ohjauksessa mietimme, miten tarina voisi jatkua, mitä tulee vastaan huomenna, tulevina vuosina.

Elämä voi kuljettaa arvaamattomasti.  Joku on päätynyt jo nuorena työelämään, toiset eivät koskaan. On rakastuttu, erottu, muutettu paikkakuntaa tai maata, tehty lapsia, hoidettu omaisia, sairastuttu, saatu unelmatyö, jääty työttömäksi.

Kaikille elämä ei ole menestystarina. Haaveet eivät toteudu, lujakaan tahto ei vie sinne, minne haluaisi. Silti taaksepäin katsottuna eletty elämä, hyvä tai huono, on tarina. Ikävät asiat voivat muuttua vahvistaviksi kokemuksiksi, kun aikaa on kulunut.  Myös ankea arki on arvotavaraa, kun kerromme siitä muille.  – Arvaa, ottiko silloin päähän…  Siitäkin selvittiin. Tunne välittyy, pääset osaksi toisen kokemusta. Elettyä elämää, wau.

Ohjauksessa yksi keino ottaa etäisyyttä omaan arkeen on tulevaisuuden muistelu, pohdinta siitä, miltä tämä hetki näyttä vuoden tai vaikkapa viiden vuoden kuluttua.  Mitä minulle tapahtui, entä tunteilleni? Miten elämä eteni? Mitä tein? Keneltä sain tukea ja apua? Mitä pelkäsin tai mistä olin huolissani? Muistanko tämän arjen ikävänä vai osana elettyä elämää?

Viikonlopun, loman, koulutuksen, työpaikan tai eläkkeen toivossa pitää nauttia niistä pienistä asioista, jotka tekevät arjesta jälkikäteen tarinan. Rämäkkä nauru kahvihuoneessa, pukuhuoneessa käyty keskustelu työkaverin kanssa, opiskelijan hymy ja nyökkäys käytävällä, oven sulkeminen työpäivän jälkeen. Näistä se syntyy.

Elämä voi nyt tuntua ankealta, mutta jo huomenna se on tarina. Eletään siinä.

Kirjoittanut Pirkko Kuhmonen

Miten kertoa omasta työstään lyhyesti ja selkeästi?

Olen osallistunut yrityksemme edustajana viimeisen vuoden ajan yritysverkostotapahtumiin, joissa viikoittain pidetään lyhyt, alle minuutin mittainen yritysesittely. Kadehtien olen kuunnellut esittelyjä, joissa jo yritysnimestä ja parista lauseesta saa hyvän kuvan, mitä palveluja ko. yritys tuottaa. Yritä siinä sitten kertoa lyhyesti, mitä aikuiskoulutuskeskus tuottaa? Palveluvalikoimamme on huima, aloja on valtavasti ja oikeastaan voimme auttaa missä tahansa yrityksen elinkaaren vaiheessa. Kouluttaminen on yhtä kuin osaamisen kehittäminen. Oma puheenvuoroni on mennyt kutakuinkin näin:

”Haltian Kirsi Turun Aikuiskoulutuskeskuksesta, hyvää huomenta! Meillä tehdään osaajia työelämän tarpeisiin. Tarjoamme ammatillista koulutusta aina lupakorteista erikoisammattitutkintoihin ja kaikkea siltä väliltä. Yrityksille teemme räätälöityjä koulutuksia ja opastamme koulutusrahoituksissa. Koulutusaloja meillä on useita rakentamisesta hyvinvointiin. Jos sinä tai yrityksesi haluaa kehittää osaamistaan, ota rohkeasti yhteyttä, laaditaan yhdessä teille sopiva koulutuskokonaisuus. Turun AKK, ilo oppia isonakin!”

Miltä kuulostaa? Saatko kiinni palveluistamme?

Joka viikko pohdin, miten asian voisi tänään kertoa, mitä aloja nostaa tällä kertaa esille, mihin koulutukseen kannattaisi hakeutua? Välillä kerron, millainen on tyypillinen opiskelijamme, mitä eri rahoitusvaihtoehtoja on olemassa ja millaisia mielenkiintoisia tapahtumia on tulossa.

Tavoitteena on herättää kuulijoiden mielenkiinto ja saada toistolla painumaan mieliin, että puoleemme kannattaa kääntyä, kun kaipaa lisäoppia… Välillä ”myyntipuhe” onnistuu paremmin, välillä huonommin, mutta joka viikko se on luontevampaa. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin.

Osaatko sinä kertoa lyhyesti ja selkeästi, mitä sinä teet työksesi tai mitä palveluja yrityksesi tarjoaa?

Kirjoittanut, Kirsi Haltia

Muuttuvaa matkailua – opettamassa ja oppimassa

Matkailuala on nopeasti muuttuva ja trendiherkkä toimiala. Matkailualan opettajana huomaan viettäväni paljon aikaa Facebookissa, Twitterissä, opinnäytetöitä selaten ja matkailusivustoilla alan uusimpia trendejä ja muutoksia tutkaillen. Niissä pitäisi pysyä mukana ja hoksata toimintaympäristön muutokset nopeasti, jotta palveluja voidaan kehittää siihen suuntaan, jota asiakkaat haluavat.

Kuva: Taru Lehtonen

Globalisaatio, taloudelliset tekijät ja teknologian kehittyminen ovat jo mullistaneet alaa ja jatkossa muutos tapahtuu todennäköisesti vielä nopeammalla tahdilla. Asiakkaiden tarpeet muuttuvat, massatuotteiden sijaan kaivataan henkilökohtaisuutta, ainutlaatuisuutta ja elämyksiä. Tämä on tietenkin huomioitava myös koulutusmaailmassa kun kehitetään opetuksen sisältöjä.

Osallistuin parisen viikkoa sitten kollegani kanssa matkailukoulutuksen verkostopäiville Porvoossa. Teemana oli matkailun muutos ja päivien otsikkona oli "Matkaa muutoksen mukana". Päivät pitivät sisällään mielenkiintoisia luentoja muutoksesta ja muutama huomio alan tulevaisuudesta jäikin erityisesti mieleeni. Apollomatkojen toimitusjohtaja Eva Torra puhui matkailualan muutoksista, muuttuvista työtehtävistä ja asenteen merkityksestä alan työtehtävissä. Työtehtävät alalla muuttuvat ja moniosaajia tullaan tarvitsemaan yhä enemmän. Työn luonne kohtaa myös muutoksen: onko niin, että teknologian kehittymisen ja digitalisaation myötä tulevaisuudessa digiosaaja on matkailualan halutuin työntekijä? Toimeentulo koostuu enenevässä määrin pienistä paloista, projekteista ja toimeksiannoista? Kohdeopas onkin tulevaisuudessa destination manager, elämyksien mahdollistaja? Asennetta peräänkuulutettiin. Kaiken muun voi oppia.

Verkostopäivät ovat mielenkiintoisten luentojen lisäksi oiva tapa pitää yhteyttä kollegoihin ympäri Suomen ja oppia uutta: hyviä käytänteitä, yhteisiä kokemuksia ja kurkistuksia tulevaan. Vaikka opettajan työ pääasiassa onkin opettamista, samalla oppii itsekin. Siinäpä työn suola. Ja sokeri.

Kirjoittanut Niina Aitamurto