Miten kertoa omasta työstään lyhyesti ja selkeästi?

Olen osallistunut yrityksemme edustajana viimeisen vuoden ajan yritysverkostotapahtumiin, joissa viikoittain pidetään lyhyt, alle minuutin mittainen yritysesittely. Kadehtien olen kuunnellut esittelyjä, joissa jo yritysnimestä ja parista lauseesta saa hyvän kuvan, mitä palveluja ko. yritys tuottaa. Yritä siinä sitten kertoa lyhyesti, mitä aikuiskoulutuskeskus tuottaa? Palveluvalikoimamme on huima, aloja on valtavasti ja oikeastaan voimme auttaa missä tahansa yrityksen elinkaaren vaiheessa. Kouluttaminen on yhtä kuin osaamisen kehittäminen. Oma puheenvuoroni on mennyt kutakuinkin näin:

”Haltian Kirsi Turun Aikuiskoulutuskeskuksesta, hyvää huomenta! Meillä tehdään osaajia työelämän tarpeisiin. Tarjoamme ammatillista koulutusta aina lupakorteista erikoisammattitutkintoihin ja kaikkea siltä väliltä. Yrityksille teemme räätälöityjä koulutuksia ja opastamme koulutusrahoituksissa. Koulutusaloja meillä on useita rakentamisesta hyvinvointiin. Jos sinä tai yrityksesi haluaa kehittää osaamistaan, ota rohkeasti yhteyttä, laaditaan yhdessä teille sopiva koulutuskokonaisuus. Turun AKK, ilo oppia isonakin!”

Miltä kuulostaa? Saatko kiinni palveluistamme?

Joka viikko pohdin, miten asian voisi tänään kertoa, mitä aloja nostaa tällä kertaa esille, mihin koulutukseen kannattaisi hakeutua? Välillä kerron, millainen on tyypillinen opiskelijamme, mitä eri rahoitusvaihtoehtoja on olemassa ja millaisia mielenkiintoisia tapahtumia on tulossa.

Tavoitteena on herättää kuulijoiden mielenkiinto ja saada toistolla painumaan mieliin, että puoleemme kannattaa kääntyä, kun kaipaa lisäoppia… Välillä ”myyntipuhe” onnistuu paremmin, välillä huonommin, mutta joka viikko se on luontevampaa. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin.

Osaatko sinä kertoa lyhyesti ja selkeästi, mitä sinä teet työksesi tai mitä palveluja yrityksesi tarjoaa?

Kirjoittanut, Kirsi Haltia

Google-suomea

Elettiin 90-luvun alkua, ja tietotekniikka teki tuloaan myös maahanmuuttajien suomen kielen opetukseen (ja opiskeluun). Ajattelin pysyä ajan hermolla ja esitin taloon hankittavaksi kielistudiota, joka olisi varustettu myös tietokoneilla ja muulla modernilla tarpeistolla. Johtoportaassa oltiin tuolloin vähän sitä mieltä, että ”nythän on olemassa sellaisia elektronisia taskusanakirjoja, jotka tuntevat yli tuhat sanaa eri kielillä, mitäs me sellaisella isolla ja kalliilla studiolla…?”.

No, studio tuli, ja on ollut jo kohta 25 vuotta ankarassa käytössä. Eli tarvittu on. Hieman on laitteistoa päivitetty, mutta toimintaperiaate on alkuperäinen: antaa opiskelijalle tilaisuus tehdä harjoituksia ja kotoutumiseen liittyviä tehtäviä omaan tahtiin tarvitsematta hosua tai vastaavasti odottaa hitaampia.

Sen sijaan se elektroninen taskusanakirja, joka tuntee yli tuhat sanaa, on kokenut sangen mullistavan muutoksen. Muutoksen nimi on Google-kääntäjä – tuo virheellisten käännösten ehtymätön lähde. Kukapa ei olisi törmännyt jonkin kodinkoneen ”suomenkieliseen” käyttöohjeeseen, jota ei nauramatta voi lukea.

Jos opiskelija on sairas, tai hän ei muuten pääse tulemaan kouluun, hänen on ilmoitettava siitä. Soittamisen sijasta kehotamme lähettämään tekstiviestin, mieluummin suomeksi. Joskus pitää olla vähän mielikuvitusta, kun tulkitsee milloin mistäkin kielestä Googlella suomennettuja sanoja ja lauseita. Muutamia esimerkkejä (jokainen voi itse muistella lisää, niitähän riittää):

Klassinen lause on ”minulla on sairas”, jota ei tarvinne sen enempää pohtia. Samaa tarkoittavat myös ”minun sairas”, ”tunsin huono, oli mennä sairaalaan”, ”minä on paha”, ”minä tunnen huono”, ”hänen sairas” ja ”koska on kipea” (pitänee mainita, että tekstiviestin kirjoittamista on kyllä harjoiteltu). Suora Google-käännös ”mina ei menen kouluun, kuka mina olen tampere takaisin nyt ei aika menen kouluun myohassa” ei sen sijaan avaudu ihan ensi lukemalla. Asiaa auttoi, kun näin alkuperäisen espanjankielisen lauseen.

Kielitaidosta on muutenkin paljon hyötyä. Jos tietää opiskelijan käyttäneen englantia Google-kääntäjässä, on helppo ymmärtää, että ”kaipasin bussia” tarkoittaa itse asiassa ”myöhästyin bussista”.

Google-huumori kukkii myös toiseen suuntaan. Opiskelija ihmetteli kerran Googlen antamaa englantilaista lausetta ”shark’s food from the store” – no sehän on tietysti suora käännös harjoituksen kohteena olleesta suomenkielisestä lauseesta ”hain ruokaa kaupasta”.

Jotenkin tuntuu, että se vanha kunnon pehmeäkantinen, koirankorville selattu taskusanakirja, jota tässä iässä saa jo tihrustaa suurennuslasilla, on sittenkin parempi konsti kuin pussillinen Google-sovelluksia.

Mutta kielistudiosta emme luovu!

Kirjoittanut Esa Laukkanen

Työelämäyhteistyö osana aikuiskoulutusta

Matkaoppaat ovat tuttuja televisiosta ja ulkomaanmatkoilta. He toimivat seurueen johtajina, opastavat ryhmiä ja hauskuuttavat asiakkaita. Heiltä saa neuvoja ja apua tilanteessa kuin tilanteessa. Täällä Suomessa oppaat ovat useimmiten paikallisoppaita, jotka kierrättävät matkailijaryhmiä kävellen, kohteissa tai linja-autoilla. Opas tietää opastettavan kohteen, kaupungin tai alueen historiasta, nykyajasta ja tapahtumista. Hän kertoo paitsi totuuksia myös tarinoita ja jättää matkailijalle positiivisen muistijäljen opastettavasta kohteesta.

Opas tekee myös paljon taustatyötä: hän huomioi asiakasryhmän toiveet ja tarpeet, räätälöi tavanomaista opastusta niiden mukaan, opastaa eri kielellä tai suunnittelee joskus kokonaan uuden opastuksen. Opas päivittää tietojaan ja taitojaan, pysyy ajan tasalla ja kouluttautuu. Niin kävi tälläkin kertaa: 20 oppaan ryhmä aloitti täydennyskoulutuksena matkaoppaan ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa viime vuoden tammikuussa. Tämän vuoden helmikuussa vietettiin päätöstilaisuutta Käsityöläismuseossa mitenkäs muutenkaan kuin opastetulla kierroksella.

Matkalle mahtui uutta ja varmasti vanhan kertaustakin, mutta erityisen hienoa on se, että koulutuksen tuloksena saatiin uusia opastustuotteita Turun alueelle. Koulutuksen voi tietenkin käydä koulutuksen takia, mutta minusta parasta on se, kun siitä hyötyvät sekä opiskelijat että työelämä. Niinpä tämän koulutuksen alkuvaiheessa marssin opastuspalveluita välittävien tahojen pakeille ja kyselin mitä tarvitaan. Millaisille uusille opastustuotteille olisi kysyntää, tulisiko joitakin olemassa olevia tuotteita päivittää? Ehdotuksia, toiveita ja tarpeita tuli esille ja niitä käsiteltiin lähitapaamisella yhdessä opiskelijoiden kanssa. Näistä ehdotuksista jalostui vajaan vuoden aikana huima määrä hienoja ja mielenkiintoisia opastuksia, joista suuri osa on myynnissä tai menossa myyntiin. Työelämälähtöisyys ja –yhteistyö on suuri osa aikuiskoulutuksen maailmaa ja tällaiset mallikkaat esimerkit ovat erinomaisia todisteita niiden toteutumisesta.

Kirjoittanut Niina Aitamurto

Elämysten tarpeellisuus

Ensinnäkin anteeksi, että blogin kirjoittamisessa on ollut taukoa. On ollut allekirjoittaneen vuoro, mutta suoraan sanoen en ole ehtinyt. Muutimme kollegoiden kanssa uuteen tilaan reilut viikko sitten, mutta edelleen osa tavaroista, papereista ja mapeista etsii paikkaansa uudessa huoneessamme.

Muutos oli kuitenkin hyvästä. Uudessa huoneessamme on runsaasti ikkunoita, joista viime päivinä paistanut auringonvalo on päässyt loistamaan sisään kaikessa kauneudessaan. Luovassa työssä tällaisilla, sinänsä arkipäiväisillä asioilla, on suuri merkitys.

Vietimme maanantaina eli karkauspäivänä sunnuntaina virallisesti ollutta Kalevalan päivää. Tapahtumien keskiössä olivat maahanmuuttajaopiskelijamme, joille halusimme kertoa kulttuuristamme ja kansalliseepoksestamme hieman toisenlaisin keinoin. Aamusta tarjoiltiin lämpimiä karjalanpiirakoita munavoin kera, myöhemmin Turun kansantanssin ystävät esiintyi kahdesti ja yksi blogikirjoittajistamme Esa Laukkanen esiintyi Väinämöisenä kanteletta soittaen ja lauluja laulellen. Myös suuri osa henkilökunnastamme oli pukeutunut kansallispukuihin.

Päivä oli menestys. Opin itsekin paljon juuri kansallispuvuista, niiden alueellisuudesta, napeista, pitseistä, kankaista ja koristeita. Oman esiintymisensä lisäksi tanhuajat - joista osa muuten on harrastanut tanhua jopa 40 vuotta - halusivat opettaa tanhukuvioita myös opiskelijoille. Iloiset ilmeet ja nauru kertoivat, että kaikki nauttivat suunnattomasti. Opiskelijat myös ymmärsivät, että tanhu on meille paitsi liikuntaa ja osa kulttuuriamme, myös tapa ilmaista itseämme hieman kevyemmällä tavalla.

Itse olin taas, kuten usein tällaisissa tilaisuuksissa, lievästi liikuttunut kaikesta tästä. Olin ylpeä opettajistamme, että he haluavat ja jaksavat järjestää tällaisia tempauksia ja osallistaa myös opiskelijat. Ei opettamisen tarvitse aina olla ryppyotsaista ja luokkaan sidottua, kaavamaista toimintaa. Tällaisella tavalla saa tietoja ja taitoja varmasti helpommin läpi, tarjoamalla siihen kylkeen pienen elämyksen. Yhteisen asian, jota voi muistella ja johon voi palata.

Juhlan yhteydessä otimme myös käyttöön Periscope-livestriimauspalvelun. Uusi kanava tuo jälleen haasteita markkinointiimme, mutta suunnittelu sen käytöstä on jo täydessä käynnissä. Muutamassa koulutustilaisuudessa istuneena olen ymmärtänyt, että ko. palvelussa on tilaa hyvälle ja asialliselle sisällölle. Toivottavasti harjoittelu tekee tässäkin välineessä mestarin.

Kirjoittanut Taru Lehtonen