Blogin kirjoittajat

perjantai 23. joulukuuta 2016

Katse peräpeiliin - vain tämän kerran

Vuosi 2016 alkaa olla päätöksessään. Millainen vuosi se olikaan!

Jouduimme hyvästelemään suuren joukon valovoimaisia taiteilijoita ja näyttelijöitä. Englanti äänesti itsensä ulos EU:sta ja USA halusi diilimiehen tulevaksi presidentikseen. Kaikenlaisia kahnauksia – suuria ja pieniä – uutisoitiin tapahtuvan siellä täällä. Poliittinen ilmapiiri taantui kylmän sodan tasolle. Humanitaariset katastrofit vyöryivät uutisina olohuoneisiimme ja älylaitteisiin, terroriteot Euroopassa kylvivät pelkoa. Maa järisi ympäri maailmaa.

Suomessa puhuttivat edellä mainittujen lisäksi sananvapaus, soteuudistus ja Turun AKK:takin koskeva koulutusuudistus. Pokemonijahdista oltiin montaa mieltä, samoin pääministerin Terrafame-pipo-gatesta ja kauppojen aukiolojen vapautuksesta.

Turun AKK:n vuosi oli vauhdikas.

Tammikuussa juhlittiin Turun Aikuiskoulutuskeskuksen 40-vuotista ja Turun kesäyliopiston 80-vuotista taivalta yhteisessä juhlassa.

Maaliskuussa avasimme pohjoismaiden ensimmäisen Grohe Akatemian Artukaisten toimipaikkaan. Akatemian avasi Grohen Pohjois- ja Itä-Euroopan johtaja Jonas Brennwald. Kyseessä on Grohen hanoilla ja suihkuilla varustettu harjoitustila tuleville LVI-alan ammattilaisille.

Toukokuussa erä- ja luonto-opasopiskelijamme ahkeroivat Kurjenrahkalla valtakunnallisen kansallispuistopäivän merkeissä yhdessä Metsähallituksen edustajien kanssa. Kuun vaihteessa hikoilimme ensimmäisessä The Shift –tapahtumassa Turun linnassa. Samassa tapahtumassa arvokasta kokemusta keräsivät turvallisuusalan perustutkinto-opiskelijamme, joiden työpanos keräsi kehuja joka taholta.

Kesäkuussa isännöimme koulutusreformityöpajaa pitkäaikaisen rehtorimme Harri Seikolan johdolla, joka saman kuun lopulla jäi eläkkeelle.

Kesätauon jälkeen osallistuimme erinäisille koulutusmessuille, annoimme muutamille opiskelijoillemme Instagram-tilimme päivitysoikeudet, vietimme upeaa monikansallista YK:n päivää ja pikkujoulujuhlia sekä päivitimme toimintasuunnitelmaa haastavalle vuodelle 2017.

Tulevana vuonna haasteita riittää. Koulutusuudistus on tosiasia ja se tulee väistämättä vaikuttamaan toimintaamme jollakin tasolla. Miten, se jää nähtäväksi.

Mutta on ensi vuonna odotettavissa hyviäkin asioita. Suomi nimittäin täyttää 100 vuotta ja se, jos mikä, on juhlan arvoista.

Tämän kirjoituksen myötä blogi jää tauolle. Palaamme linjoille tammikuussa, toivottavasti uusien nettisivujen myötä, jonne tämä blogikin siirtyy.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

toivottaa Taru Lehtonen

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Joulu tulee - vinkkejä stressittömään joulusiivoukseen

Jos haluat päästä helpommalla, niin otapa tästä muutama niksi haltuun:

  • Aloita ajoissa. Jaksota siivousta useammalle päivälle niin ennen joulua riittää kevyempi ylläpitosiivous.
  • Voit varsin hyvin aloitella saunan pesulla jo joulukuun alussa. Saunan puhdistuksessa ota huomioon seuraavia asioita: Kastele lauteet ennen pesua, käytä saunan pesuun soveltuvaa puhdistusainetta ja harjaa/laudepesintä, joka puhdistaa hyvin myös lauteiden raot. Huuhtele lopuksi kylmällä vedellä, tämä sulkee puun huokoset. Jouluna löylyveteen voit sujauttaa hyvää löylytuoksua.
  • Mattoja ei ole tarpeen enää nykyään tampata pihalla. Jos haluat, voit viedä ne tuulettumaan toki ulos. Toivotaan siis raikkaita pakkassäitä.
  • Peitot, tyynyt ja patjat voit samoin raikastaa ulkosalla, mutta ei pölypunkkien vuoksi, ne raukat kun ovat kuolleet jo sukupuuttoon.
  • Tiesitkö, että pölyt kannattaa pyyhkiä vasta imuroinnin jälkeen, koska imurointi nostattaa kuitenkin pölyä ilmaan? Pintojen pyyhintä kannattaa tehdä nihkeällä mikrokuitupyyhkeellä, muista myös peilit. Mikrokuitupyyhkeitä myyvät marketit, ei siis enää kannata käyttää vanhoja froteepyyhkeitä.
  • Kun annostelet puhdistusaineita, tutustu tarkkaan annosteluohjeeseen. Yliannostelulla saat vain kerrostumia pintoihin ja voit jopa pilata pintamateriaalit.
  • Jääkaapin puhdistuksessa kokeile seuraavaa: tunkkaisen hajun poistat pyyhkimällä jääkaapin siivouspyyhkeellä, joka on kostutettu väkiviinaetikkaliuokseen (1 dl etikkaa/1 l vettä) tai klooripitoisella aineella, mutta muista tässäkin annostelu! Hajuja saa kerättyä myös parilla ruokalusikallisella ruokasoodaa, joka jätetään astiassa jääkaappiin.
  • Uuni kannattaa puhdistaa vasta joulun jälkeen.

Jos työ uuvuttaa jo etukäteen ja tulee kiire, älä stressaa. Joulu tulee ja se myös menee. Tee vain välttämätön, laita esim. tavarat paikoilleen ja tuuleta. Tärkeimmät siivottavat tilat ovat eteinen, keittiö, wc ja oleskelutilat. Kaappeja ei tarvitse siivota :-). Joulun tunnelma tulee kuitenkin kynttilöistä, koristeista, tuoksuista ja yhdessä olemisesta.

Mitäpä jos ensi vuonna kokeilisit kotityöpalveluyrittäjän palkkaamista joulusiivoukseen? Tilaamalla siivouksen ajoissa tuet samalla suomalaista työtä ja saat kotitalousvähennyksen.

Näiden vinkkien myötä toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää joulua!

Kirjoittanut Terhi Rummukainen

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Työssä oppien

Näyttötutkintojärjestelmässä osoitetaan työelämässä tarvittavaa osaamista, ja sen perusteella ansaitaan tutkintotodistus. Vaadittu osaaminen määritellään tutkinnon perusteissa työelämän työprosessien osaamisen kautta. Oppiminen on siis osaamisen kasvattamista. Oppimista tapahtuu monella tavalla. Tarjolla on lähiopetusta, itsenäistä työskentelyä, projekteja, verkko-oppimista ja työssäoppimista.

Reformi, eli ammatillisen koulutuksen uudistaminen on edennyt jo siihen vaiheeseen, että hallituksen laatima esitys on lausuntokierroksella ennen alkukeväistä eduskunnan käsittelyä. Reformissa työssäoppiminen paketoidaan oppisopimuksen ja koulutussopimuksen malleihin.

Oppisopimus pohjaa aina työsopimukseen, ja se takaa opiskelijalle myös sopimuksen mukaisen palkan. Koulutussopimus taas perustuu perinteiseen työharjoittelumalliin, jossa yhteistyö perustuu hyvään tahtoon ja yhteistyön luomaan win-win tilanteeseen.

Oppisopimus syntyy, kun työnantaja valitsee työsuhteen rinnalle oppimisopimusmallin. Koulutussopimuksessa tilanne on toinen. Siinä vasta tavoitellaan tulevaa työsuhdetta ja kaikki perustuu mahdollisuuteen oppia työssä ja mahdollisuuteen näyttää osaamistaan.

Työ- ja elinkeinoelämän innostaminen tähän prosessiin vaatii meiltä entistäkin enemmän. Suhteet ja hyvät kokemukset konkretisoituvat laadukkaana yhteistyönä tutkinnon suorittajan työssäoppimisen ja yhteistyöyritysten välillä. Opettajiemme verkostot ja työelämäosaaminen ratkaisevat sen, miten jouhevasti meidän opiskelijamme saavat hyviä työssäoppimisen mahdollisuuksia.

Opiskelijan ottaminen tuo aina mukanaan työyhteisöön tuoretta alan tieto-taitoa. Työpaikkaohjaajat oppivat ohjatessaan opiskelijoita taatusti uusia taitoja itsestään ja myös työprosesseistaan. Työnantajat saavat myös mahdollisuuden nähdä potentiaalisen työntekijän työssäoppijan roolissa ihan oikeissa töissä.

Haasteitakin tässä riittää, kuten miten suunnittelemme yhteisen ohjaamisen työpaikan ohjaajan ja harjoittelusta vastaavan opettajan välillä? Ja miten sitoutamme työpaikan ihmiset yhteiseen tavoitteeseen?

Työssä oppien, yhteistyössä!

Kirjoittanut Osku Laukkanen

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tuhat tarinaa - 1000. kasvot

Neljä vuotta sitten aloitimme ensimmäisten uravalmennettavien kanssa uuden ajan: ohjaavat koulutukset muuttuivat uravalmennuksiksi. Taustalla oli lainsäädännölliset uudistukset. Saimme opetella uudet termit: enää ei saanut puhua koulutuksesta, vaan valmennuksesta, opettajasta tuli uravalmentaja ja opiskelijasta valmennettava.

Uravalmennuksen ideana on ohjata, tukea ja opastaa työttömiä tai pian työttömäksi jäämässä olevia ihmisiä työn tai opiskelun pariin. Asiakkaat ohjataan valmennukseen suoraan TE-palveluista. Uravalmennuksiin ei siis haeta kuten koulutuksiin: kyse on palvelusta, johon tullaan te-palveluissa käydyn yhteisen neuvottelun jälkeen. Usein varsinkin uravalmennusten alkuaikoina aloitteen eli ehdotuksen uravalmennuksesta teki viranomainen. Nykyisin yhä useammin ihmiset itse ovat löytäneet uravalmennuksen ja kyselevät meiltä mahdollisuutta päästä ko. valmennukseen. Ohje on pähkinänkuoressa seuraava: Ota yhteyttä te-palveluihin ja kerro, miksi haluat uravalmennukseen. Pyydä päästä seuraavaksi alkavan uravalmennuksen ilmoittautumislistalle.

Mitä uravalmennukset ovat merkinneet meille Turun AKK:ssa? Niiden myötä monet ammattiopettajamme ovat kohdanneet seuraavaa ura-askeltaan suunnittelevia ihmisiä. Kukin opettajista on oman alansa asiantuntijana voinut kertoa oman ammattialansa realiteeteista, koskevat kysymykset sitten koulutuksia tai alan töitä. Valmennettavat ovat yhä useammin myös mukana ammattiopetusta seuraamassa tai heille on toteutettu omia työpajapäiviä. Tämän seurauksena uravalmennettavista on löytynyt paljon hyviä opiskelijoita ammatillisiin koulutuksiin ja onpa osa työllistynyt suoraan työelämäänkin.

Mitä uravalmennus on saanut yksilötasolla aikaan? Onko valmennettavien tilanne muuttunut merkittävästi valmennuksen jälkeen?
Jokaisen valmennettavan kanssa käymme valmennuksen alussa niin sanotun tavoitekeskustelun, jossa yhdessä mietimme hänen omaa tilannettaan ja siihen liittyviä tavoitteita. Keskimäärin noin kuuden uravalmennusviikon mittaisen matkan aikana tapahtuu paljon. Jokaisesta ryhmästä yleensä muutama saa hankittua työpaikan, toiset löytävät itselleen sopivan ammatillisen koulutuksen, muutamat lähtevät rohkeasti selvittämään omaa todellista työkykyään ja melkein poikkeuksetta kaikki ainakin aktivoituvat omassa työ- tai opiskelupaikan haussaan.

Kulkiessamme luokissa, käytävillä, työsaleissa ja erilaisilla työpaikoilla me uravalmentajat törmäämme usein tuttuihin kasvoihin. Nimet tuppaavat unohtua, mutta onneksi kasvot eivät niin helposti. Vaikeaa se silti on, sillä nyt - neljä vuotta ensimmäisen uravalmennun jälkeen - olemme saavuttaneet jälleen uuden rajapyykin: marraskuussa 2017 saimme valmennettavaksemme Turun AKK:n 1000. uravalmennettavan henkilön!

Kirjoittanut Janette Broberg

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Terveisiä Inarista matkailukoulutuksen verkostopäiviltä

Ivalon lentokenttä
Viime viikolla matkailuopettaja pääsi pohjoiseen. Oikein tosi pohjoiseen verrattuna edelliseen visiittiin, joka ulottui vain Rovaniemelle.

Tämän vuoden matkailukoulutuksen verkostopäivät järjestettiin Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Ohjelmassa oli kaksi päivää matkailun ja kulttuurin sykettä, puhetta saamelaisuudesta, alkuperäiskansojen kulttuureista, eettisestä ja vastuullisesta matkailusta ja sen kehittämisestä, ammatillisen koulutuksen reformista ja koulutuksen kehittämisestä.

Kuten oheisesta kuvasta näkyy, pimeys tosiaan laskeutui jo aikaisin kaamosta enteillen. Se ei kuitenkaan osallistujia haitannut, kun pääsimme vierailemaan saamelaismuoseo Siidassa sekä kokoustamaan ja verkostoitumaan SuoMat-hankkeen puitteissa.

Pimeys tuli aikaisin - jo neljän aikaan.
Päivien aikana kuultiin monia hyviä puheenvuoroja, joista päällimmäisenä mieleen jäi keskustelu kulttuurisesti kestävästä matkailusta. Siihen liittyy oleellisena osana alkuperäisyyden huomiointi.

Matkailija haluaa kokea, osallistua ja oppia uutta. Paikalliset tarinat kiinnostavat ja niissä tulee paikan tuntu esille. Omaa kulttuuria ja ympäristöä tulee arvostaa, sen ominaisuudet tiedostaa ja välittää niitä myös matkailijan tietoisuuteen.

Geneerisyys on out, alkuperäisyys in!

Kirjoittanut Niina Aitamurto

PS. Pääsimme vierailemaan myös porotilalla. Tiesittekö, että matkailuporoja koulutetaan jopa neljä vuotta? Ja että vain 70% "valmistuu ammattiin". Loput ohjataan toiselle alalle.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Arjen kielioppia, vai miten se nyt oli?

Yksinkertaiset asiat muuttuvat joskus monimutkaisiksi, kun niitä yrittää selittää järkeenkäyvästi.

Ope: Kirja on pöydällä, kirjat ovat pöydällä.
(Kirjoitan sen myös taululle ja alleviivaan ’on’ ja ’t + ovat’ yksikön ja monikon erottamiseksi.)

Opiskelija: OK. ’Kirja’ on yksi ja ’kirjat’ on monta?

Ope: Just niin.

Opiskelija: Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjat ovat pöydällä?

Ope: Ei. ’Yksi kirja on pöydällä, viisi kirjaa on pöydällä’.

Opiskelija: Mutta ’viisi’ on monta! Yksi on, viisi ovat.

Ope: Niin on, mutta jos sinä sanot, että ’viisi’, niin sitten ei tule monikko ’t’ eikä ’ovat’.

Opiskelija: ?????

Ope: Jos on numero 2, 3, 4, 5, tai 100 tai vaikka 1000, niin ei tule monikko ’t’, vaan ’a’ ja verbi ei ole ’ovat’, vaan ’on’.

Opiskelija: Miksi ei ’ovat’?

Ope: Jos sinä sanot ’kirjat’, niin tulee ’ovat’. Mutta jos sina sanot numeron, ei tule ’ovat’, vaan ’on’. Ja se ei ole ’kirjat’, vaan ’kirjaa’.

(Samalla alan miettiä, miten pitkälle uskallan mennä. Voinko selittää, että ’viisi’ on yksikön perusmuoto, ja koska se on lauseen subjekti, verbin täytyy olla yksikössä? Itsestään selväähän on, että ’viisi kirjaa on pöydällä’, mutta ’viidet sakset ovat pöydällä’. En voi kuitenkaan edellyttää, että opiskelijat ymmärtävät kieliopin teoriaa. Se ei ole kurssin sisältö eikä päämäärä. Tarkoitus on oppia kommukoimaan suomeksi. Palaan siis lähtöruutuun.)

Ope: ’Kirja on’, ’kirjat ovat’, ’viisi kirjaa on’. Tämä on systeemi. Täytyy muistaa.

(Opiskelijan ilme kuvastaa ihmetystä, epätoivoa, kiinnostusta, oivallusta ja paria muutakin tunnetilaa. Julistan varmuuden vuoksi kahvitauon. 20 minuuttia.)

Ja lopuksi yksi professori Googlen antama apu opiskelijalle:
Kollegani vastaanotti opiskelijoiden kirjoitustehtäviä. ”Minä asun tasangossa”, kirjoitti yksi opiskelija.
Mitä hän tarkoitti, ja mikä oli Googlen logiikka – jätän sen lukijan mietittäväksi.

Kirjoittanut Esa Laukkanen

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Turun AKK:n TAPAHTUMATUOTTAJAT nyt ja 2017

Turussa järjestetään mahtavia ja mielenkiintoisia tapahtumia vuonna 2017. Turun Aikuiskoulutuskeskus tarttui haasteeseen ja ryhtyi kouluttamaan tapahtumatuotannon ammattilaisia yhteistyössä tulevien tapahtumien järjestäjien kanssa. Yhteistyö Reformaation juhlavuoden tapahtumien, Europa Nostran kongressin sekä Kirkkopäivien kanssa on ollut innostavaa ja työelämälähtöistä.

Tapahtuman tuottamisen tärkein ja haastavin vaihe on tapahtuman suunnittelu, joka on 75%(!) koko projektista. Tapahtuman suunnittelua selkeyttävät strategiset ja operatiiviset kysymykset. Tästä on hyvä laittaa prosessi käyntiin:

Strategiset kysymykset
  • Miksi tapahtuma järjestetään?
  • Kenelle tapahtuma järjestetään?
  • Mitä, missä ja milloin tapahtuma järjestetään?
Operatiiviset kysymykset
  • Miten tapahtuma järjestetään (tapahtumaprosessi)?
  • Millainen on tapahtuman ohjelma ja sisältö?
  • Kuka toimii vastuuhenkilönä, isäntänä?
Opiskelijoiden on tärkeää ymmärtää, että hyvin suunniteltu tapahtuma kulkee omalla painollaan ja tapahtuma tehdään ihmisille.

Olemme nyt ryhmän kanssa sukeltaneet sisälle tapahtumiin. Oppimista tapahtuu rinnakkain sekä opiskelun että tapahtumien suunnittelun myötä. Kaikkien tapahtumien tavoitteena on ylittää osallistujien odotukset, jättää osallistujille positiivinen muistijälki. Toivottavasti näin käy meidänkin tulevissa tapahtumissa.

Anna-Mia Rinne-Saarinen

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Leipää ja intohimoa - ammatinvalintaa pohtimassa

"Mihin mun kannattaisi kouluttautua? Millä alalla olis töitä?"

Opolla ei ole ennustajan palloa ja vakavasti otettavat ennakointityökalut tuntuvat menettäneen uskottavuutensa, kun pienet ja isot kriisit heiluttavat koko maailmaa. Vielä muutamia vuosia sitten ennakointi oli helppoa: oli aloja, joilla työllisyys oli vakaata, ja aloja, joilla suhdanteet heilahtelivat aaltomaisesti. Työvoima siirtyi aaltojen mukana, metallikourista koulutettiin hoiva-alan pehmoja ja taas hetken päästä naisia houkuteltiin metallialan töihin.

Epävakaan työmarkkinatilanteen lisäksi ammatinvalintaa pohtivia ahdistetaan visioilla muuttuvista ja katoavista ammateista - eihän kohta enää tarvita ketään, kun robotit siivoavat, hoivaavat, hitsaavat. Ehkä, mutta ei nyt vielä. Kädentaitoa vaativille osaajille on jatkuvasti kysyntää, jopa pulaa.

Työllistyminen on tärkeä kriteeri, kun miettii uutta ammattia. Se ei ole kuitenkaan ainoa. Omat taipumukset, toiveet, kyvyt ja osaaminen ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä. On selvä, että kaikista ei ole hoitoalalle tai tarttumaan hitsauspuikkoihin. Korkeita paikkoja pelkäävällä ei ole asiaa rakennustyömaalle, verta kammoksuva selviää ehkä tv-sarjan tohtorina, mutta ei todellisessa hoitotyössä.

Joka alalla tarvitaan soveltuvuutta, kiinnostusta ja kyvykkyyttä. Ne ovat voimavaroja, jotka kantavat eteenpäin myös silloin, kun ammatti tai työ näyttää nurjimmat puolensa. Jokainen joutuu työelämässä ennemmin tai myöhemmin siihen tilanteeseen, että punnitsee ainakin hetkittäin työnsä mielekkyyttä - onko tämä nyt sittenkään mun juttuni. Ammattiinsa sitoutunut ihminen ei anna periksi ihan helposti.

Toki intohimo ammattiin voi syttyä myös työssä, jota on ensin pitänyt itselleen epäsopivana. Ja monet käyvät työssä vain leivän, ei intohimon vuoksi; itseään voi toteuttaa vaikka harrastusten parissa.

Ammatinvalinnassa kannattaa kuunnella omaa sisintään. Jos sisäistä ääntä ei löydy, ohjausalan ammattilainen tukee ja selkiinnyttää ajatuksia. Ammattibarometria, tilastoja tai työnhakusivustoja tutkimalla syntyy kuva, millä aloilla työvoimalle on kysyntää nyt ja lähitulevaisuudessa.

Tuleva ammatti voi olla turvallinen jatkumo aiemmalle osaamiselle. Se voi olla myös hyppy aivan uuteen. Oli miten oli, selkeä tavoite vie aina eteenpäin. Maailman kaaos ei haittaa, kun oma tie on kirkas.

Kirjoittanut Pirkko Kuhmonen

torstai 20. lokakuuta 2016

Tuulahdus Nova Scotiasta!

Elämä ilman juhlaa on kuin pitkä taival ilman majataloa, ja työ ilman lomaa on yksinkertaisesti vain liikaa. Tämän aasinsillan johdattamana haluan kertoa muutaman sanasen viime viikolla viettämistäni onnistuneista ja virkistävistä syyslomapäivistä.

Kerran jos toisenkin olemme viime vuosina ryysänneet perheemme voimin syyslomasella jollekin pikku omatoimireissulle, kuten Tukholmaan, Mont Blancille Chamonixiin tai tuttuun Tallinnaan. Mutta tänä vuonna päätimme toisin. Kohteenamme oli Nova Scotian Halifax! Ja täytyy todeta, että reissu oli onnistunut: ylimukavat lennot pehmeillä leveillä istuimilla, makeasti nukutut yöt, rentouttavia juoksulenkkejä vaahteranlehtien kahistessa jalkojen alla, palapelien kokoamista, pientä lukemista, shoppailua, jääkiekkoviihdettä ja tietysti herkuttelua.

Pikku koukku tässä vaan on se, että emme juurikaan rasittaneet lentokilometreillä luontoa ja jet lagikin jäi kokematta. Tämä johtuu siitä, että teimme matkan tällä kertaa mielikuvituksen avulla kotona ja sen lähiympäristössä: itsetehdyt lentoliput, lentokoneena kotisohva (lentoaika 8 minuuttia), kiertoajelut kaupungilla sinisen hetken aikaan, Ylen Kanadan luontodokkari, Halifax-videot YouTubesta…

Lisää maailman ihmeitä voi kokea Turun Akk:ssa YK-päivänä maanantaina 24.10., jolloin opiskelijamme ympäri maailmaa esittelevät synnyinmaitansa ja niiden kulttuuria.

Kirjoittanut Saara Linnatsalo

torstai 13. lokakuuta 2016

Lapsi- ja aikuisopiskelua

Tarjoillaan heti alkuun tiukka fakta: tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Ikinä. Olen käynyt reilut kymmenen vuotta sitten vuoden kestävän opistotasoisen koulutuksen Helsingissä, HEO Mediapajassa, aiheena lehtijournalismi. Sen vuoden aikana tuli näpyteltyä jos jonkinlaisia tekstejä jos jonkinlaisista aiheista, muttei yhtään blogikirjoitusta. Joten te, jotka olette eksyneet lukemaan tätä, pääsette todistamaan eräänlaista neitsyyden menetystä. Olkaa armollisia.

Minulla on takana opintoja paitsi HEO:sta, myös Laurea-ammattikorkeakoulusta, jossa kokeilin vuoden verran, josko minusta olisi numeroniiloksi. Ei ollut. Tulin tässä päivänä eräänä ajatelleeksi, että nykyinen aikuisopiskeluryhmäni ei poikkea keski-iältään juurikaan Laurean aikojen porukasta. Ja vaikka kyseessä on aikuiskoulutus, ei sitä huomaa ainakaan juttujen tasosta.

Yhtäläisyyksiä on monia. Molemmissa ryhmissä on lain silmin katsottuna pelkkiä aikuisia, kaikki saavat ostaa kaljansa ihan itse. Yhteistä on myös vastuu omista opinnoista. Jos opiskelu ei napostele, kukaan ei sido tuoliin ja sano että nyt opiskelet tai tulee tupen rapinat (siinä on muuten suhteellisen pelottava sanonta, kun oikein pysähtyy ajattelemaan).

Toki myös eroja löytyy. AKK:lla tehdään tehtäviä ja toisinaan ne käydään yhdessä läpi, toisinaan ei. Laureassa tehtiin tehtäviä ja niistä annettiin arvosana. Jos taso ei ollut riittävä, ei päässyt kurssista läpi ja se piti uusia. Ammattikorkeakouluopiskelu oli myös puuduttavan luentopainotteista Turun AKK:n Someguru–opintoihin verrattuna. Itse olen enemmän tekijä ja vähemmän lukija. Luentoja ei todellakaan ole ikävä. Olen myös kiitollinen, ettei minun tarvitse enää ryynätä haalarit päällä pitkin puistoja ja ojanpohjia – kosteita opiskelijajuhlia tuli amk-aikoina nähtyä ihan riittävästi.

Someguru 3/2016 ryhmässä väki on vähentynyt keväisestä noin puoleen. Eikä siinä mitään. Kuten mainittua, aikuisia tässä ollaan ja jokaisella on omat syynsä jatkaa tai olla jatkamatta koulutusta. Itse en aio lähteä kulumallakaan. Olen viihtynyt loistavasti ja tulevaa työssäoppimisjaksoa odotan kieli pitkällä.

Sitä ennen pitää toki löytää se harjoittelupaikka.

Kirjoittanut someguruopiskelijamme Ville

Viikolla 41 Ville päivittää myös Turun AKK:n Instagram-tiliä ja näin hän luonnehtii itseään:
"Moi! Opiskelen Turun AKK:lla Someguruksi ja päivittelen tämän viikon (41) AKK:n Instagramia. Taustani on asiakaspalvelussa ja olen kotoisin Helsingistä. Lapsia kolme, vaimoja yksi, harrastuksiin kuuluu mm. maalailu ja kuntonyrkkeily. Sydäntä lähellä Mac-merkkiset tietokoneet, Adidas Superstarit, tatuoinnit ja supersankarielokuvat. Instasta minut löytää käyttäjänimellä @na55ty."

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Muutama sana rohkeudesta

Me kaikki ihailemme ihmisiä, jotka uskaltavat toteuttaa unelmiaan. Heitä, jotka myyvät omaisuutensa ja lähtevät maailmanympäripurjehdukselle. Tai heitä, jotka jättävät oravanpyörän ja muuttavat Intiaan meditoimaan. Tai heitä, jotka uskaltavat vielä kerran lähteä opiskelemaan sitä lapsuuden unelma-ammattia, jonka jostain syystä aikanaan unohtivat. Lista on loputon.

Kuva: fromhollandtofinlandwithlove.blogspot.fi
Rohkeus ei ole pelkkä asenne, se vaatii tekoja. Siksi se lienee melko vaikeaa paitsi yksilöille, myös yrityksille. Entisessä elämässä telealalla mainostoimisto ehdotti 1990-luvun lopulla lankapuhelinhintojen havainnollistamiseksi mm. siittiöitä lehtimainoksiin. Tyrmäsimme ajatuksen mauttomana ja liian kaukaa haettuna, vaikkakin henkilökohtaisesti asia kutkutti. Oltais kerrankin repäisty! Mutta maailma muuttuu, Eskoseni - tälläkin viikolla olen monta kertaa nähnyt erään silmälasiliikkeen mainoksen, jossa siittiö huristelee munasolun ohi näkemättä maaliaan. Mielestäni loistavaa ja rohkeaa mainontaa tässä mielensäpahottajien luvatussa maassa.

Muutama viikko sitten osallistuin seminaaripäivään, jossa yksi puhujista oli Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttila. Esityksen otsikko oli Paskaa tuulettimeen. Jukka on aiemmin mainosmaailmassa kannuksensa hakenut rohkea uudistaja, jota edes tappouhkaukset tuotteiden pois vetämisestä Magneettimediaan yhdistetystä tavarataloketju Kärkkäisestä eivät hetkauttaneet. Rohkea veto oli myös lanseerata Tom of Finland –mallisto, joka jakoi paitsi kuluttajien, myös Finlaysonin omien myymälänvetäjien mielipiteet. Kaikesta huolimatta mallisto on ollut menestys. Jukka ja Finlayson eivät luovuttaneet.

Sain myös kuulla, ettei Finlaysonilla markkinointisuunnitelmaa vaan yritys elää adhokratiassa. Ja että Jukka ei tuijottele yhtään exceliä, mistä näkyisi yrityksen tuloskunto ja tila. Rohkeaa toimintaa toimitusjohtajalta. Luonnollisesti kyseinen malli ja toimintatapa poikivat rohkeutta ja innovatiivisuutta läpi organisaation. Nyt yritys ostaa meidän vanhat pussilakanamme ja tekee niistä räsymattoja. Yksinkertaista, mutta nerokasta!

En nyt tarkoita, että meidän kaikkien tarvitsisi alkaa elämään erityisen rohkeasti, turhia riskejä ottaen. Monille suurta rohkeutta saattaa olla jo se, että hymyilee kadulla tuntemattomalle tai tervehtii iloisesti bussikuskia. Tai että alkaa keskustelemaan kaupassa tuntemattoman kanssa vaikka omenoiden laadusta tai säätilasta. Itseäni olen usein viihdyttänyt juuri tällä tavalla.

Rohkeus kasvaa, kun sitä käytetään. Ja mitä enemmän sitä käyttää epäonnistumisista tai haukuista huolimatta, sitä mahdollisemmalta tuntuu tavoitteiden saavuttaminen, olivatpa ne minkä kokoisia tahansa.

Kirjoittanut Taru Lehtonen

torstai 29. syyskuuta 2016

Robotti ja minä

Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan aina vain uusia taitoja ja osaamista. Luova ja innovatiivinen tai verkostoituva ja vuorovaikutustaitoinen noin niin kuin esimerkiksi. Mutta miltäpä kuulostaisi väsymätön ja virheetön. Sellainen on robotti.

Teknologia ja tekniikka ovat korvanneet vuosien saatossa monta hyvää työnaista ja –miestä. Puhelinvaihteen sentraalisantrat ja huoltoasemien tuulilasinpesijät ovat muisto vain. Hurjimmat ennusteet uhoavat teknologian ja robotiikan korvaavan suuren tai jopa suurimman osan nykyisistä työpaikoista.

Robotit korvaavat tulevaisuudessa yksittäisiä työtehtäviä, eivät niinkään kokonaisia ammatteja, kerrotaan tuoreessa EVA:n (Elinkeinoelämän valtuuskunta) raportissa. Työelämän rutiinitehtävät voidaan raportin mukaan jättää robottien käsiin. Ihmistä ja ihmisen kykyä ja taitoa luovuuteen ja sosiaalisiin taitoihin ei kuitenkaan voida koneella korvata. Hurjimmat alan ihmiset tosin julistavat, että he eivät edes uskalla sanoa mitään sellaista, mihin robottiäly ei koskaan pystyisi.

Hyviä signaaleja robotin ja ihmisen yhteistyöstä on jo ilmassa, kuten esimerkiksi se, että Uudessakaupungissa uuteen nousuun lennähtänyt autotehdas käyttää työssään jo satoja robotteja. Myös sosiaali- ja terveysala näkee roboteille roolin.

Hoivateknologia tuo mukanaan innovaatioita, jotka antavat hoitoalan työntekijöille mahdollisuuksia keskittyä enemmän itse potilastyöhön. Robotti voi toimia seuralaisena, kuten hoivakodeista tuttu Lydia-hoivarobotti tekee, tai se voi kuljettaa tarvikkeita, annostella ja jakaa lääkkeitä tai seurata ja tallentaa potilaiden elintoimintojen seurantatietoja.

Oppilaitosjohtoa ei ainakaan vielä ole korvattu roboteilla, vaikka tekoälyn on jo todettu selviytyvän ihmistä tehokkaammin työvuorolistojen tekemisestä sekä työntekijöiden rutiininomaiseen ohjeistamiseen liittyvistä työtehtävistä. Teknologian ja robottien seurassa johtajien tehtäväksi jää vuorovaikutukseen perustuvan johtamisen ylläpitäminen, joka nojaa arvostamiseen, luottamiseen, innostamiseen ja yhdessä oppimiseen. Siihen ei robotti pysty.

Kirjoittanut Osku Laukkanen

torstai 22. syyskuuta 2016

Lisää omaa pääomaa

Omaa osaamistaan on hyvä kehittää, opettajankin. Viime viikolla osallistuin kahteen hyvin erilaiseen koulutukseen ja taas sain paljon eväitä omaan työhöni ja uusia näkökulmia tuttuihin aiheisiin. Keskiviikkona kävin päivittämässä asiakaspalveluasioita kolmen tunnin tehoherätyksessä ja torstaina kuulemassa matkailualan ajankohtaisia kuulumisia erityisesti tulevien lakimuutosten näkökulmasta.

Koulutuksiin osallistuminen avaa lähes aina jonkun uuden kulman lähestyä aihetta tai tavan katsoa sitä. En ole tähän päivään mennessä ollut sellaisessa koulutustilaisuudessa, josta ei olisi ollut mitään hyötyä. Jopa omana opiskeluaikana, sen yhden kerran, kun lähes koko ryhmä äänesti jaloillaan erästä videoluennoitsijaa kohtaan, oli päivän opetus: älä tee noin.

Nykyään puhutaan itseohjautuvuudesta, aktiivisuudesta ja itseopiskelusta ja jokaisen omasta vastuusta oppimisen edistymisessä. Niin kai sitä voisi oman itsensä kehittäjää kuvailla myös työpaikalla. Ei kukaan tule tarjoamaan vaihtoehtoja, vaan useimmiten on itse aktiivisesti etsittävä sopivia koulutuksia tai muita tilaisuuksia kehittään itseään ja sitten ehdottaa, josko se esimiehelle sopisi. Yleensä onneksi sopii ja pääsee kehittymään.

Kehittävää syksyä kaikille!

Kirjoittanut Niina Aitamurto

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Ennustamisen sietämätön vaikeus

Kulunut sanonta toteaa, että ennustaminen – varsinkin tulevaisuuden – on vaikeaa. Kyseinen fakta käväisi monesti mielessä, kun 40 opiskelijaa aloitti muutama viikko sitten kotoutumiskoulutuksensa. Ikähaitari yhdeksästätoista viiteenkymmeneenkolmeen sen paremmin kuin äidinkielivalikoima arameasta vietnamiin ei paljon anna apua, kun pitää tehdä kaksi 20:n opiskelijan ryhmää. Kun vielä erilaiset aloitusviikon kartoitukset ja pikku testit antavat lähes poikkeuksetta vasta-alkajan tasoisia tuloksia, tulee väistämättä mieleen, että jospa vain heittäisi paperit ilmaan ja katsoisi, mitkä putoavat oikeinpäin. Ja niistä tehdään se ”nopeasti etenevä” porukka.

Yksi oivalliseksi osoittautunut vertailukriteeri on sijoittaa opiskelijat Suomeen tulon ajankohdan mukaiseen järjestykseen ja verrata sitä heidän tämänhetkiseen suomen kielen taitoonsa. Tulokset ovat joskus mielenkiintoisia ja ennustavat erittäin hyvällä korrelaatiolla tulevassa kotoutumiskoulutuksessa saavutettavaa kielitaitoa.

Jos henkilö, joka on ollut Suomessa viisi vuotta ja suorittanut korkeakoulu- tai yliopistotutkinnon englanninkielisen opiskeluohjelman puitteissa, joutuu nyt alkeiskurssille, koska hän ei osaa käytännössä lainkaan suomea, pitää pohtia opiskelumotivaation riittävyyttä. Opiskelu (englanniksi), sosiaaliset suhteet (englanniksi), ja mahdollisesti vielä perhe-elämä (englanniksi) muodostavat muutamassa vuodessa niin laajan turvaverkon, että tässä maassa on mahdollista elää puhumatta sanaakaan suomea. Kunnes tulee aika mennä työhön… Mutta riittääkö haluja opiskella suomea, kun englanniksikin pärjää jokapäiväisessä elämässä?

Jonon toisessa päässä on opiskelija, joka on tullut Suomeen kaksi kuukautta sitten, mutta osaa jo kertoa itsestään suomeksi muutamilla lauseilla, tuntee numerot ja viikonpäivät ja on kirjoittanut vihkoonsa sanoja sekä ostanut sanakirjan. Vaikka hänen koulusivistyksensä saattaa rajoittua kesken jääneeseen peruskouluun kotimaassa, on ennuste kuitenkin paljon parempi kuin tietotekniikkainsinöörillä, joka tuntee tulevansa mainiosti toimeen englannilla.

Nähtäväksi jää, joutuuko ATK-inssi edelleenkin tyytymään hanttihommiin, joissa ei vaadita kielitaitoa ja pääseekö uunituore turkulainen ensi vuonna toivomalleen ammattikurssille näyttämään osaamistaan talonrakennuksessa tai metallitöissä. Kummankin kohdalla tulevaisuus joka tapauksessa toteuttaa itsensä.

Esa Laukkanen

torstai 8. syyskuuta 2016

Jos metsään haluat mennä nyt

Kesä kääntyy kohden syksyä, ja metsässä sienet odottavat keräilijöitään. Vielä ei ole ollut yöpakkasia, ja sateiden ansiosta sieniä on runsaasti tarjolla. Sienimetsään menijän on hyvä muistaa kertoa läheisilleen, minne aikoo mennä, kauanko aikoo viipyä, ja kännykkä on hyvä ottaa mukaan. Sitten ei muuta kuin sään mukainen pukeutuminen, hyvät jalkineet, kori tai ämpäri sekä sienten puhdistustarvikkeet mukaan ja menoksi, mieluusti tuttuun maastoon.

Vasta-alkajan on kuitenkin hyvä opetella etukäteen tunnistamaan muutama sieni ennen tosi koitosta.

Helpoiten tunnistettava itiöemälajike lienee kanttarelli eli keltavahvero. Useasti sen löytää sekametsästä, vähän varjoisesta ja kosteahkosta maastosta. Hyvällä tuurilla niitä on maa keltaisenaan. Sekoittamisen vaaraa ei ole oikeastaan muuhun kuin keltavahakkaaseen, joka sekään ei ole myrkyllinen sieni, vain mauton.

Herkkutatti on metsien ehdotonta sieniaatelia. Sen tunnistaa helposti tukevasta jalastaan, kuperasta lakista sekä valkoisesta pillistöstä joka vanhetessaan muuttuu kellertävästä vihertäväksi. Tatit ovat myös toukkien herkkua. Sienestä veistetään maistellut osat pois, ja loput sitten omaan koriin. Tatit sopivat erinomaisen hyvin siivuitettuna kuivattavaksi vaikkapa talven risottoa maustamaan.

Syksyn ehdoton suosikkilajike on suppilovahvero. Vahverokausi on vasta aluillaan. Yleensä vahvero vaatii vähän kylmeneviä öitä kasvaakseen, mutta sitten satoa riittääkin aina lumen tuloon saakka. Lumettomana talvena metsistä voi löytyä hyväkuntoisia suppilovahveroita vielä joulukuussakin.

Tarja Stanley

maanantai 5. syyskuuta 2016

Loppu on uuden alku

Koulutuksen päättyminen on aina uuden ajanjakson alku. Opiskelijoiden kehittämisehdotukset ovat kullanarvoista tietoa koulutuksen kehittämisessä. Myös opettajien havaitsemat kehittämistarpeet ovat tärkeitä. Niin koulutuksen kuin matkailun kehittäminen tulee olla jatkuvaa. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Ihminen – kuluttaja, asiakas – on matkailualan tärkein muutoksen moottori. Yksi ja sama tuote tai palvelu ei sovi kaikille.

Green Care -koulutus vastaa matkailun uusia trendejä. Luontomatkailun kohderyhmää ovat transmodernit matkailijat, jotka arvostavat kokemuksia, yhteisöllisyyttä ja luontoa.  Green Care -koulutuksessa suunnitellaan luontoavusteisia tuotteita niitä kaipaaville. Luontomatkailupalvelujen tuottamisen olennaisia tekijöitä ovat ympäristöarvot, paikallisuus sekä elämyksellisyys.

Ulkomaiset matkailijat odottavat suomalaiselta luontomatkailulta erityisesti turvallisuutta, puhdasta luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta. Myös erilaiset liikunta-ja toimintamahdollisuudet ovat tärkeitä. Luontomatkailulla on muuta matkailua vahvempi yhteys ja vaikutus paikalliseen talouteen ja kulttuuriin. Siitä on tullut yhä selkeämmin aluekehityksen väline. Luontomatkailun kehittämisellä voidaan edistää myös syrjäisten maaseutualueiden säilymistä elinvoimaisena.

Etenkin saaristossa luonnon merkitys matkailussa korostuu. Hyvinvointimatkailussa haetaan laadukkaita, kokonaisvaltaisia elämyspalveluita, jotka tuottavat sekä fyysistä että psyykkistä mielihyvää.

Vietimme Green Care -ryhmän kanssa päättäjäispäivää Vehmaalla. Tutustuimme Tummamäen entisen graniittilouhoksen ympäristössä kulkevaan luontopolkuun, joka on persoonallinen ja valloittava. Ryhmämme luontopolulle houkutteli opiskelijamme Teija, joka paikallisena natiivina tuntee alueen hyvin. Luontopolku kiertää syviä, ajan myötä pohja- ja sadevedellä täyttyneitä monttuja. Vesi näytti niin houkuttelevalta, että osa meistä olisi mielellään pulahtanut uimaan.

Leiriydyimme piknikille polun päässä sijaitsevalle laavulle. Keitimme nokipannukahvia ja paistoimme makkaraa, höysteeksi kauden kasviksia, kotimaisia juustoja, itsetehtyjä hortanäkkileipiä, hilloja ja suklaita. Voi sitä autuutta: aurinko lämmitti syksyistä luontoiluamme, ja nyyttärieväät maistuvat aina ihan parhailta ulkosalla!

Keskustelumme olivat antoisia ja rakentavia, niin kuin yleensä aina luontoympäristössä. Tavoitteena koulutukselle on, että opiskelija saa sitä, mitä on lähtenyt hakemaan ja hänen tavoitteensa täyttyy.

Haikein mielin alan kirjoittaa loppuraporttia Green Care painotteisesta matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkintoon valmistavasta koulutuksesta. Mieltä piristää, että seuraava koulutus on suunniteltu alkavaksi lokakuussa, ja siihen on haku meneillään. Lue lisää: Green Care -koulutus 3.10.2016 alkaen

Anna-Mia Rinne-Saarinen

perjantai 26. elokuuta 2016

Huolehdi kilpailukyvystäsi työmarkkinoilla!

Osaamisen kehittäminen ei ole vain yrityksen asia. Jokaisen tulee myös henkilökohtaisesti ylläpitää osaamistaan ja seurata kehitystä paitsi omalla alallaan, myös yleisesti. 

Yhä törmää henkilöihin, jotka pitävät sosiaalista mediaa peikkona tai turhakkeena. Vähän vastaavaa oli aikanaan 80-luvulla, kun mikrot ja videot yleistyivät: muistelen, miten isoäitini oli sitä mieltä, ettei moisia ikinä mihinkään tarvitse… Pari vuotta meni ja nämäkin laitteet löytyivät lähes joka kodista, myös isoäidiltäni.

Maailma muuttuu ja tekniikka ja toimintatavat sen mukana. Siksi on tärkeää pysyä kehityksessä mukana. Meitä suomalaisia pidetään tekniikan ihmelapsina, otamme innolla käyttöön uudet laitteet ja sovellukset. Siirryimme kiltisti verkkopankkien asiakkaiksi ja teemme jopa veroilmoitukset sähköisesti…

Työpaikoilla kehitetään systemaattisesti toimintatapoja. Tieto liikkuu automaattisesti eri ohjelmistojen välillä ja jatkuvasti mietitään, miten rutiinitöitä voidaan hoitaa entistä tehokkaammin. Vastarannan kiiskeksi ei kannata heittäytyä, vaan hyväksyä kehityksen tuomat uutuudet. Ikävä seuraamus automaatiosta on ollut työvoiman vähennystarve, joka on viime aikoina kohdannut myös aloja, joiden kuviteltiin olevan ns. varmoja työpaikkoja. Moni löytää itsensä uudesta tilanteesta, työnhakijana.

Olethan siis huolehtinut osaamisestasi ajoissa? Osaat oman alasi spesialiteetit ja lisäksi viestintätaitosi, työyhteisötaitosi, kielitaitosi, paineensietokykysi ja asenteesi uuden oppimiseen ovat kunnossa? Moniosaaminen on kova juttu työmarkkinoilla ja henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen jatkuvaa. Suosittelen puntaroimaan, millä osaamisaloilla sinulla on kehitettävää. Mitä asioita sinun ammatissasi tarvitaan ja mistä niihin saa oppia?

Pidetään huolta osaamisestamme.

Kirjoittanut Kirsi Haltia

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Mutta kun...

"Mutta kun olen jo niin vanha."
Tämän lauseen kuulee uraohjauksessa yhä nuorempien suusta. Ikä on este oppimiselle, uralla etenemiselle, työllistymiselle tai muutoksille. Mille tahansa.

Ikäajattelua vahvistavat monet asiat, koulu on siitä hyvä esimerkki. Lapset etenevät ikänsä mukaan luokittain. Näin, vaikka tiedämme, että yksilölliset erot kypsyydessä ja oppimisessa ovat suuria.

On totta, että ikä asettaa rajoituksia. Usein ne liittyvät fyysisiin toimintoihin. Naiset eivät voi saada lapsia loputtomiin (tosin tässäkin ikärajat paukkuvat) tai lihasvoimaa vaativat urheilusuoritukset eivät parane seniori-iässä. Järkytys sekin, kun huomaa, että elastisuus on kadonnut kropasta tai että vuodenaika täytyy tarkistaa aamulla ikkunasta.

Mutta onko ikä todella este oppimiselle? Siis kehittymiselle ja henkiselle kasvulle?

Ikä – tai paremminkin kokemus - on monessa asiassa etu. Kokemus kertoo, millaiseen työhön tai ammattiin ei ainakaan kannata hakeutua. Kokemuksen myötä työelämätaidot ovat hanskassa, on ne sitten opittu tekemällä oikein tai mokailemalla. Pinna ei pala niin herkästi kuin nuorena, pettymyksiä sietää paremmin. Ja mikä tärkeintä, oppiminen on helpompaa ja syvällisempää, kun on sitä vuosien myötä kertynyttä pohjatietoa.

Ikä sinällään ei tee kenestäkään viisaampaa. Joku ei opi koskaan hallitsemaan tunteitaan, ymmärtämään rajojaan, tai sitä, että muutoksen eteen täytyy tehdä töitä. Joku ei vain koskaan halua oppia uutta.

Ei sekään hyvä, jos kokemuksen rintaäänellä tyrmää kaikki uudistukset tai luulee olevansa aina oikeassa. Viisaus ei kasva vuosissa vaan päässä, sanoo sananlasku.

Mutta vakavasti ottaen: esteitä omalle tielleen voi rakentaa mistä vain. Aina löytyy syy, miksi haaveita tai asioita ei voi toteuttaa. "Mutta kun…" 

Elämä on jossain kohti väistämättä ohi, iästä riippumatta. Siksi ei kannatta itse rakentaa esteitä elämälleen. Ikä on se mikä on; anna sen olla aina paras ikä itsellesi. 

Uskalla ottaa se askel, joka vie eteenpäin – niin kauan kuin nivelet taipuvat.

Kirjoittanut Pirkko Kuhmonen

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kansainvälinen viljelypalsta

Vuokrasin toukokuussa maahanmuuttajien lukutaito-ryhmien opiskelijoiden käyttöön viljelypalstan aivan Turun AKK:n Kärsämäen toimipaikan kupeesta. Ajattelin, että palstalla puuhastelu olisi mukavaa ja elämänmakuista Suomen luontoon ja puutarhanhoitoon perehtymistä.

Luokassa tutustuimme kevään aikana kuvien välityksellä palstaviljelyyn ja niihin kasveihin, joiden taimet ja siemenet myöhemmin oikeasti istutimme palstalle. Tutuksi kävivät monet viljelyyn liittyvät verbit sekä yrttien, kasvisten ja juuresten nimet, maut ja ominaisuudet. Ja mikä hienointa, verbit ja substantiivit yms. heräsivät eloon, kun upotimme kädet multaan kevään ja alkukesän raikkaina päivinä palstallamme.

Ramadanin alkaessa monen opiskelijan mielenkiinto palstaa kohtaan laski huomattavasti, mutta tuossa vaiheessa uhrasin itse hiukan enemmän aikaa ja vaivaa palstan elinvoimaisuuden eteen. Ja palatessani kesälomalta töihin sain ilokseni havaita, etteivät opiskelijat olleet kesän aikana unohtaneet palstaamme. Pikku taimista oli kasvanut isoja ja ne olivat tuottaneet jo muhkeita kesäkurpitsoja ja pieniä punaisia tomaatteja. Osan sadosta olemme jo ehtineet keräämäänkin, mutta vielä tulossa olevaa pääsadonkorjuuta aiomme juhlistaa syksyisillä sadonkorjuujuhlilla.

Kirjoittanut Saara Linnatsalo

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kukin tavallaan, kuha rentoutuu

Källskär, Kökar
Tämän blogkirjoituksen myötä siirrymme pikkuhiljaa kesälomille. Vaikka Turun AKK:ssa on joitakin opiskelijaryhmiä läpi kesän, on heinäkuu kuitenkin selvästi hiljaisin kuukausi. Artukainen sulkee ovensa kahdeksi viikoksi, Kärsämäessä on infopäivystys läpi kesän. Lähihoitajaopiskelijoidemme voimainponnistus Auringonkukkaprojekti työllistää heidät ja osan opettajista 24/7 Ruisrock-viikonlopun ajan.

Kahvipöytäkeskusteluissa henkilökuntamme siirtyy kuka mökille, kuka vesille, kuka kaukomaille. Ohjelmassa on lukemista, käsitöitä, maakuntamatkailua, festareita, reppureissaamista, retkeilyä ja vaikka mitä. Toiset vannovat pelkän löhöilyn ja lepäämisen nimiin. Oli keino mikä tahansa, pääasia, että ladataan akkuja ja kerätään voimia syksyn koitoksiin. Koulutuskentässä ajat ovat kovat, edessä on vaikeita päätöksiä.

Turussa ja lähiseudulla piisaa tapahtumia siihen malliin, että kalenterikin kauhistelee. Varsinkin heinäkuun viimeinen nk. superviikonloppu tulee täyttämään Turun hotellit, kadut ja ravintolat ääriään myöten. Positiivista Turun matkailulle, ja toivottavasti myös maineelle!

Itselleni tämä on juhlavuosi muutoinkin kuin pyöreiden vuosien täytyttyä. Heinäkuussa suuntaan 10. kertaa pyörällä viikoksi Ahvenanmaalle. Ensimmäinen tehtiin elokuun puolessa välissä, sen jälkeen ajankohta on aina osunut heinäkuulle. Vieläkin löytyy saaresta tutkimisen arvoisia paikkoja ja kohteita. Tähän asti mieleenpainuvin on ollut pikkuruinen Källskärin saari Kökarin eteläpuolella. Siellä olen napannut myös oheisen kuvan. Tänä vuonna toivon näkeväni Apolloperhosia, joita lähden bongaamaan Föglön saarelle. Lähes nenäliinankokoisen, upean perhosen näkeminen ja ikuistaminen kruunaisi juhlavuoden!

Toivottavasti myös sinun kesääsi kuuluu paljon mukavia ja rentouttavia asioita ja tapahtumia - sellaisia, joista syntyy kivoja muistoja. Säätilalle emme mitään voi, mutta toivoa sopii, että lämpötila pysyttelisi mieluummin 20 asteen ylä- kuin alapuolella. Mielellään vaikka joka päivä.

Tämän myötä toivotan kaikille hyvää juhannusta ja ihania, aurinkoisia kesäpäiviä! Seuraava blogi julkaistaan elokuussa.

Kirjoittanut Taru Lehtonen

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Veturilla eteenpäin

Perinteisesti oppiminen on mielletty opettajan työksi, jonka avulla opiskelija oppii. Tässä mallissa oppiminen oli sidottu tiukasti opettajan luentomaiseen toteuttamistapaan. Oppijan rooliksi jäi toimia pääosin vain passiivisena kuulijana.

Nykyisin oppiminen mielletään entistä enemmän opiskelijan omaksi tehtäväksi. Aktiivinen, yhteisöllinen ja digitaalinen oppiminen mahdollistavat innostavan oppimisen mallin, jossa oppiminen voidaan luovuttaa opiskelijalle. Tämän edellytyksenä ovat hyvät pedagogiset mallit ja rakenteet.

Mietimme Turun AKK:ssa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia toteuttaa tehtäväämme. Olemme viime aikoina rakentaneet kiivaasti uutta mallia, jolla muutamme yhtäältä koulutuksen suunnittelun ja toteuttamisen tapaa ja toisaalta oppimisen mallia.

Veturi-malli ymmärtää oppimisen ja sen rakenteet laajempina kokonaisuuksina. Se liittää eri koulutusalojen osaamista ja asiantuntijuutta yhteen sekä hyödyntää sitä koko talon käytettäväksi. Se laajentaa myös oppimisen viiteryhmää, välillä opitaan isossa ryhmässä ja välillä vain oman tutkintoryhmän kesken.

Veturi-malli tarjoaa meille uuden tavan suunnitella työtämme. Rakennamme talon sisälle koulutustarjotinmallin, joka antaa meille mahdollisuuden toimia joustavammin ja kustannustehokkaammin huomioiden samalla asiakkaidemme yksilölliset tarpeet.

Omat opintopolut rakentuvat aiemman osaamisen hyväksi lukemisen ja tarvittavan osaamisen tavoitteiden lopputuloksena. Oppimista tukevat työssä oppiminen, digitalisaatio ja erilaiset verkostot. Hyvän oppimisen takeena on, että oppimisen edellytyksiä ja tarpeita seurataan jatkuvasti, ja tehdään tarvittavia korjausliikkeitä.

Mallin ääripäinä ovat isot monimuotoiset ja yhteisölliset massaluennot ja toisaalta kahden keskiset henkilökohtaiset ohjaustilanteet. Näiden väliin mahtuu paljon muuta arkista oppimista, joka rakentuu henkilökohtaistamisen prosessissa yksilöllisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaan.

Eri sovellukset ja sosiaalinen media mahdollistavat aiheiden kokoamisen, kommentoimisen ja käsittelemisen, on kyse sitten työssä oppimisesta, verkosto-oppimisesta tai itsenäisestä oppimisesta. Oppilashallintojärjestelmän ja pilvipalveluiden hyödyntäminen tehostavat toimintaamme ja terävöittävät oppimisen rakenteitamme.

Veturista näkee myös sen, että oppimista tapahtuu jatkuvasti ja kaikkialla. Me tarjoamme sille hyvät puitteet.

Kirjoittanut Osku Laukkanen, pedagoginen koulutuspäällikkö

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Roskisdyykkausta

Ympäristöoppi kuuluu myös kotoutumiskoulutuksen oppisisältöihin. Siksipä osallistuimme innolla Turun kaupungin järjestämälle kiertoajelulle, jonka kohteina olivat Topinojan jäteasema ja Kakolan jätevedenpuhdistamo.

Sanasta ’kaatopaikka’ tulee ehkä ensimmäisenä mieleen Fredin 60-luvun laulu ’Tääll istun mä tunkiolla ja synkkänä katselen,  seas roskien, kaiken loan ja lasipullojen…’. Lapsuusaikojeni kaatopaikkaromantiikka pullojenkeruineen ja rotanampumisineen näkyi kuitenkin kadonneen historian hämäriin. Varmaan muutama maahanmuuttajaopiskelijakin hieraisi silmiään nähdessään nykyaikaisen jäteaseman. ”Nähdä Napoli ja kuolla hajuun” on kuitenkin ihan Eurooppalaisellakin tasolla vielä melko tavanomainen fraasi.

Kotitalousjätteen perusteellinen ja perusteltu lajittelu tuli sangen konkreettisesti nähdyksi, ja kotipihan molokkirivistön merkitys tuli varmaan kaikille selväksi äidinkielestä ja kansallisuudesta riippumatta.

Metallit tänne, lasitavara tuonne, rikkinäinen keittiöjakkara tähän – kunpa suomen kielikin olisi yhtä systemaattista. Ainoa hämmentävä juttu oli ns. ”keittöroskisten” kohtalo. Niitä oli vajaassa viikossa kertynyt jättimäinen, suorastaan käsittämätön vuori. Se on kaikki polttokelpoista jätettä, jota ei polteta Turussa (laitos kun tuli purettua…), vaan se roudataan paitsi Vantaalle, myös mm. Tukholmaan(!). Kysyttäessä syytä tähän, vastaus oli, että se tulee halvaksi, kun sinne on muutenkin laivaliikennettä. Tuli mieleen Laihian isäntä, joka astui linja-autoon ja sanoi kuljettajalle, että ”ethän sä multa maksua ota, kun muutenkin olet Vaasaan menossa?”

Niin tai näin. Jos saunailta kavereitten kanssa venähtää ylipitkäksi, voit aina sanoa, että ”kävin viemässä roskapussin. Tukholmaan”.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Maakuntamatkailu kannattaa!

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa päivästä, joka ei välttämättä ole matkailualan opettajan tyypillinen työpäivä.

Viime viikon maanantaina (23.5.) kokosimme kaikki matkailukoulutuksen ryhmät yhteen ja lähdimme saaristoon. Mukana olivat Turun AKK:n matkaoppaan ammattitutkinnon ja matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkinto-opiskelijat sekä matkailu moniosaajat – ryhmä.

Suuntanamme oli aamun aluksi Naantali, jossa meillä oli kaksi tulevien oppaiden tutkintotilaisuutta. Toinen oli ihastuttava rakkaustarinoita luotaava opastus Naantalin hautausmaalla ja toinen presidenttien puolisoista kertova teemallinen opastus Kultarannassa.

Tämän jälkeen vuorossa oli kerrassaan maittava lounas saaristolaispöydän muodossa ravintola Pohjakulmassa Rymättylän Poikossa. Vatsat täynnä ei onneksi kauaa tarvinnut bussissa istua kun pääsimmekin jo reippaalle esittelykierrokselle Herrankukkaroon.

Sieltä matkamme jatkui kohti Hangan laituria ja m/s Österniä, jolla taitoimme noin puolen tunnin matkan Seiliin. Seilissä meitä oli vastassa opas, joka kertoi Seilin mielenkiintoisesta spitaali- ja mielisairaalahistoriasta ja saaren rakennuksista, joista kaikkein tunnetuin on varmastikin punainen puukirkko 1700-luvulta. Ja josta ei tietenkään ole kuvaa!

Taidankin kesälomalla tehdä ainakin yhden lähimatkan saaristoon. On se niin hieno. Ja niin lähellä!

Aurinkoista kesää!
Katso vielä kuvat alta!

Kirjoittanut Niina Aitamurto

Kultaranta: Aamu alkoi mielenkiintoisella teemaopastuksella presidenttien puolisoista tasavallan presidentin virallisen kesäasunnon Kultarannan puutarhassa.


















Herrankukkaro 1: Koetimme oppaamme kehoituksesta laskea montako myrskylyhtyä Herrankukkarosta löytyy, mutta luovutimme aika nopeasti....














Herrankukkaro 2: Mummon vai vaarin mökki? Hauskasti tuotteistettuja majoitustiloja!















Seili 1: Seilin saaristoluonto on lumoavaa, varsinkin keväällä.
















Seili 2: Seilin kirkon takana sijaitseva hautausmaa kätkee traagisiakin tarinoita mielisairaalan ajoilta.

Sää antoi parastaan koko retkemme ajan!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Lomakausi lähestyy - osaatko ennustaa säätä?

Kun jääkiekko on hetkeksi taakse jäänyttä elämää, lienee yleisin puheenaihe oleva ja tuleva säätila. Helpointa, ja ehkä paikkansapitävintäkin, on tietenkin poiketa katsomassa ikkunasta ulkona vallitsevaa säätilaa ja sitten tutkia netistä ammattilaisten tekemää ennustetta.
Nyt kesäaikaan voi kuitenkin itse kukin ryhtyä ennustamaan tulevia kelejä. Ihan ilman satelliitteja ja megatietokoneita. 

Aamuvirkut voivat ennustaa auringosta kirkasta ja helteistä päivää, kun aurinko nousee säkenöiden kirkkaana taivaalle. Jos taivaanranta punoittaa aamuauringon noustessa, niin todennäköisesti päivän kuluessa on tulossa sadetta. Sanonta 'jos illalla ruskaa, niin aamulla tuiskaa', on monta kertaa pitänyt paikkaansa.

Auringon laskiessa pilveen luvassa on sadetta, mutta hyttysten "tanssiessa" auringonlaskussa on luvassa kaunista keliä.
Sateen edellä kissat siivoavat huolellaan turkkiaan ja pääskyset lentävät matalalla. Korkealla lentävät linnut puolestaan ennustavat kaunista säätä.

Kansanuskomuksista kerrottakoon, että lauantainen sade on tavallisesti lyhytaikainen. Sateisena maanantaina, jos on kuu vasta aluillaan, on luvassa koko viikoksi sateita. Torstai-illan ilma antaa puolestaan osviittaa perjantain säälle. Sunnuntaina jos sataa, niin sitten sataa viikollakin vähän jokaisena päivänä.

Kaikesta huolimatta parasta on mennä ulos ja kokea keli kuin keli itse. Sateessa ei kukaan ole vielä sulanut, ellei satu olemaan sokerista tehty. Säätilalle emme mitään voi, mutta omaa asennettamme voimme aina muuttaa. 

Nautitaan siis luonnosta eikä valiteta turhista!

Kirjoittanut Tarja Stanley

torstai 19. toukokuuta 2016

Verkkosivuja luokassa tai kotisohvalla

Työni mielenkiintoisimpia osa-alueita ovat etäkoulutuksen toteutus ja sen kehittäminen. Digitaalisen median koulutuksessa kehitetään koko ajan etäkoulutuksen työkaluja ja käytäntöjä. Päämääränä on, että opiskelija saa saman hyödyn riippumatta koulutusmuodosta. Hän voi tulla paikalle, seurata tunteja kotoa tai työpaikaltaan samanaikaisesti tai katsoa tuntitallenteet myöhemmin.

Runsaan vuoden kestävään koulutukseen on voinut osallistua paikkakunnasta riippumatta noin kolmen vuoden ajan. Itselleni tämä on ollut jatkuva, mielenkiintoinen uuden oppimisen aihe. Emme pyri ammattimaisiin videoihin, vaan siihen, että kaikki opiskelijat voivat käytännön tasolla nähdä, mitä sisältöjä koulutuksessa käsitellään.

Tallenteet ovat suurimmaksi osaksi ruudunkaappausvideoita. Vuosien mittaan olen oppinut tekemään niistä koko ajan lyhyempiä. Tällöin linkit on helppo nimetä yksityiskohtaisesti aiheittain. Tämä helpottaa määrätyn videon löytymistä kuukausien päästä, kun sama aihe tulee asiakastöissä esille.

Kunkin tunnin osallistujat vaihtelevat paljon. On haastavaa saada ryhmä toimimaan yhteistyössä. Tässä on hyvänä apuna suljettu Facebook-ryhmä. Siellä ilmoitusasioiden lisäksi ryhmäläiset kertovat esille tulevista ongelmista esim. verkkosivun rakennuksessa. Usein moni törmää samaan ongelmaan, jolloin niitä on luontevaa ratkoa yhdessä. Se on myös toimiva paikka jakaa löytämiään materiaalilinkkejä ja alaan liittyviä vinkkejä. Jotkut ryhmät ovat alusta asti hyvin aktiivisia yhteistoiminnassa, toisia pitää rohkaista enemmän.

Tänä keväänä olen aiempaa enemmän kouluttanut ryhmiä, joissa ei käytetä tallennusta ja etälähetystä. Se on saanut minut huomaamaan, kuinka tottunut olen valitsemaan sanani sillä ajatuksella, että kaikki tallentuu videolle.

Kirjoittanut Tuula Kyrölä

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Työelämälähtöistä tuotesuunnittelua

Matkailun ohjelmapalvelujen ryhmä vietti 4.5.2016 lähipäivää yritysvierailun merkeissä kaupunkikartano Ruokorannassa (http://kaupunkikartano.fi ).
Tavoitteena oli tutustua yritykseen, esitellä opiskelijoiden tuotteita eli verkostoitua sekä ideoida hyvinvointituotteita Ruokorannan lähiluontoon.

Opiskelijat olivat harjoitelleet hissipuheen osaamisestaan tai tuotteestaan, jonka he esittivät Ruokorannan kartanopäällikölle.

Mikä on hissipuhe?

Hissipuhe on iskevä, kompakti ja positiivisen mielikuvan herättävä esitys esimerkiksi ohjelmapalvelutuotteesta. Ensivaikutelma on tärkeää! On tärkeää esittää asiansa niin, että kuulija kiinnostuu ja haluaa kuulla enemmän.

Hissipuheet toimivat käytännössä, koska yhteistyötä solmittiin menestyksekkäästi. Luotohyvinvointituotteet herättivät kiinnostusta ja innostusta. Tämä kuulostaa hienolta, rakennetaanhan Suomesta hyvinvointimatkailun pohjoista kärkimaata.

Iltapäivän tutustuimme Ruokarantaa ympäröivään kauniiseen luontoon. Totesimme, että paikka on ihanteellinen luontohyvinvointituotteiden luomiseen.

Luomisprosessin tuloksena saimme tehdä luontotaidetta (tärkeintä on luominen ei luomisen tulos), tanssia puiden kanssa ( kavaljeerin jalkojen liikkeet voi ennakoida :-)), luoda tauluja luonnon kauneudesta sekä kävellä aisteja herättävän paljasjalkapolulla.

Lähipäivän lopuksi saimme kokea tanssin hurmaa luonnossa. Ruokorannan terassi toimi mahtavana paikkana tanssiharjoituksille, edessä täydellinen järvimaisema.

Lähipäivä päätettiin onnistuneesti tähän tunnelmaan, katso kuvagalleria.
Minäkin voisin innostua tanssista…jos saisin olla luonnossa!

Kirjoittanut Anna-Mia Rinne-Saarinen

maanantai 9. toukokuuta 2016

Arki on tarinoita

Opinto-ohjaajana kuulen paljon tarinoita. Ihmiset kertovat, miten heistä tuli se, mitä he ovat tänään. Ohjauksessa mietimme, miten tarina voisi jatkua, mitä tulee vastaan huomenna, tulevina vuosina.

Elämä voi kuljettaa arvaamattomasti.  Joku on päätynyt jo nuorena työelämään, toiset eivät koskaan. On rakastuttu, erottu, muutettu paikkakuntaa tai maata, tehty lapsia, hoidettu omaisia, sairastuttu, saatu unelmatyö, jääty työttömäksi.

Kaikille elämä ei ole menestystarina. Haaveet eivät toteudu, lujakaan tahto ei vie sinne, minne haluaisi. Silti taaksepäin katsottuna eletty elämä, hyvä tai huono, on tarina. Ikävät asiat voivat muuttua vahvistaviksi kokemuksiksi, kun aikaa on kulunut.  Myös ankea arki on arvotavaraa, kun kerromme siitä muille.  – Arvaa, ottiko silloin päähän…  Siitäkin selvittiin. Tunne välittyy, pääset osaksi toisen kokemusta. Elettyä elämää, wau.

Ohjauksessa yksi keino ottaa etäisyyttä omaan arkeen on tulevaisuuden muistelu, pohdinta siitä, miltä tämä hetki näyttä vuoden tai vaikkapa viiden vuoden kuluttua.  Mitä minulle tapahtui, entä tunteilleni? Miten elämä eteni? Mitä tein? Keneltä sain tukea ja apua? Mitä pelkäsin tai mistä olin huolissani? Muistanko tämän arjen ikävänä vai osana elettyä elämää?
Viikonlopun, loman, koulutuksen, työpaikan tai eläkkeen toivossa pitää nauttia niistä pienistä asioista, jotka tekevät arjesta jälkikäteen tarinan. Rämäkkä nauru kahvihuoneessa, pukuhuoneessa käyty keskustelu työkaverin kanssa, opiskelijan hymy ja nyökkäys käytävällä, oven sulkeminen työpäivän jälkeen. Näistä se syntyy.
Elämä voi nyt tuntua ankealta, mutta jo huomenna se on tarina. Eletään siinä.

Kirjoittanut Pirkko Kuhmonen

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Enemmän sisältöä, kiitos!

Olen lapsesta asti ollut kova lukemaan. Uppouduin tunti- ja yökausiksi Pepin, ponihullun Jutan, Pekka Töpöhännän, Viisikon ja Neiti Etsivän tarinoihin ja seikkailuihin. Myöhemmin kirjat vaihtuivat erityisesti jännäreihin ja dekkareihin. Lukiessani maalailin mielessäni kädessä olevan kirjan maisemat ja henkilöt. En tiedä teistä, mutta Viisikkoa lukiessa tuli aina nälkä - niin herkullisilta Enid Blyton sai seikkailijoiden eväät kuulostamaan!

Lukemisen lisäksi pidin myös kirjoittamisesta. Hyvä mielikuvitukseni takasi värikkäät kouluaineet. Halusin itsekin olla seikkailija ja kokea jotain jännää. Haaveeni oli tulla salapoliisiksi ja ratkoa viheliäisiä arvoituksia. Siinä olen osittain onnistunut, sillä on tässä elämässä tullut ratkottua yhtä sun toista mysteeriä ja ongelmaa.

Hieman vanhenpana ymmärsin, että kyse on ihmisten kiinnostuksesta ja janosta tarinoihin, saagoihin, mielikuvamatkoihin. Meillä on tarve kirjojen ja elokuvien avulla siirtyä hetkeksi johonkin muualle, unohtaa arki tai vaihtoehtoisesti ammentaa elokuvasta tai kirjasta jotain omiin elämiimme.

Parhaat mainokset ovat aina myös erinomaisia tarinoita, varsinkin TV-sellaiset. Miettikääpä vaikka Pirkan viimeisintä joulumainosta - harva sitä kuivin silmin katsoi. Tai legendaariset Saarioisten "Meidän äiti tekee parempaa ruokaa" tai Osuuskaupan "Tule joulu kultainen" -mainokset. Eräs suosikeistani on edelleen Telen mainos, jossa Tapio Liinoja seisoo keskellä kiinalaismuseota rikkinäisen vaasin äärellä matkapuhelin korvalla. Vartijoiden rynnätessä huoneeseen Liinoja kysyy "miten sanotaan kiinaksi 'tullessani huoneeseen se oli jo rikki'". Muistatteko?

Jokin aika sitten luin artikkelin tutkimuksesta, jonka perusteella valtaosa kuluttajista haluaa enemmän tarinoita ja sisältöä myös markkinointiin. Pelkkä omakehu on "so last season".

Allekirjoitan tämän, sillä esimerkiksi Facebookissa julkaistuista kuvistamme suurimmat huomioarvot saavat valmistuneista opiskelijoista julkaistut kuvat. Koulusta valmistuminen on edelleen Suomessa suuri asia, saavutus, jota arvostetaan ja josta onnitellaan. Jokainen ymmärtää, että sen eteen on tehty erilaisia uhrauksia ja käytetty aikaa, varsinkin aikuisena, kun elämäntilanne voi olla hyvinkin haastava. Kyse on menestystarinasta, josta jokainen tekee omannäköisen taustoistaan ja lähtötilanteestaan riippuen. Tavallisiin ihmisiin meistä jokainen voi samaistua ja kenties innostuakin: kyllä minäkin vielä...

Mekin keräsimme omien opiskelijoidemme menestystarinoita vuodelta 2015 yhteen. Sama homma jatkuu tänäkin vuonna, ja niitä myös nostamme esiin sosiaalisessa mediassa printin ohella.
Miten on, innostavatko vastaavat tarinat sinuakin?

Kirjoittanut Taru Lehtonen

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Yhdessä työelämän ja yritysten kanssa

Tutkinnon suorittaminen ja ammattitaidon hankkiminen on yhteistyötä yli rajojen 

Näyttötutkintojärjestelmä perustuu jatkuvaan yhteistyöhön Turun AKK:n ja työelämän sekä yritysten kanssa. Tutkinnon suorittaminen ilman työelämää on täysin mahdotonta. Tarvittavan ammattitaidon hankkiminen ja tutkinnon suorittaminen tapahtuu aina yhteistyössä työelämän ja yritysten kanssa.
Koulutamme jatkuvasti työelämän arvioijia. Perehdytämme myös työpaikan ohjaajia ohjaamaan työssäoppimista kohti yhdessä asetettuja tavoitteita. Teemme päivittäin yhteistyötä alueemme yritysten kanssa. Olemme tottuneita yhteistyökumppaneita niin yksityisen, julkisen kuin kolmannenkin sektorin toimijoiden kanssa.

On hyvinkin tavallista kuulla yrityksen mielipiteenä, että mekin opimme paljon tämän työssäoppimisen aikana! Tietoa ja osaamista siirtyy aina molempiin suuntiin. Yhteistyö on aina tavoitteellista ja se hyödyntää kaikkia osapuolia. Päämääränämme ovat pitkäkestoiset yhteistyön suhteet, jotka palkitsevat osapuolet käytännöllisyydellä ja hyvällä lopputuloksella.

Yhteistyössä on voimaa, ilman sitä emme voi onnistua. Haluamme rohkaista opettajiamme sekä yhteistyöyrityksiämme kokeilemaan uusia toimintamalleja. Parhaimmillaan yhteistyö tuottaa sekä osaajia työelämään että uusia toimintamalleja.

Viime päivinä olemme kehitelleet uusia mahdollisuuksia työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja tutkintojen suorittamisen tukemiseksi. Mobiililaitteiden ja tarkoitukseen räätälöityjen palauteympäristöjen kehittäminen tuo mukanaan aivan uusia yhteistyön malleja ohjaamisen, tutkinnon arvioinnin ja yhteydenpidon toteuttamiseen.

Kirjoittanut Osku Laukkanen, pedagoginen koulutuspäällikkö

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

ABC ja kiitos!

Ajatellaanpa tilanne, jossa yhteiskunnassa selvitäksesi sinun pitäisi aikuisena opetalla jokin sellainen taito, jonka oppimiseen joudut näkemään rutosti vaivaa ja uhraamaan paljon aikaa. Sellainen tilanne on luku- ja kirjoitustaidottomien kurssin aloittavilla aikuisilla. Tällaisen ryhmän opettamista varmaan kukaan ei kehtaa arvuutella jonkun lähestyvän lukion tai edes yläasteen vieraan kielen opettamisen kautta. Tällaisen opettamisen käytänteet lähestyvät enemmänkin esi- ja alkuopetuksen didaktiikkaa, paitsi, että opiskelijat eivät osaa puhua sitä kieltä, jonka lukemista ja kirjoittamista heille pyritään opettamaan.

Aikuisten luku- ja kirjoitustaidottomien opettaminen tarjoaa opettajalle paljon haasteita. Pitää olla malttia edetä todella hitaasti yrittäen samalla pitää luokan tunneilmasto turvallisena opiskella uusia, vaikeita taitoja nolostumatta omista virheistä ja osaamattomuudesta. Toisaalta, vaikka opetus etenee hitaasti, opettaja on intensiivisessä opetuskontaktissa opiskelijoihin opetustuokiot läpensä.

Työ luku-ja kirjoitustaidottomien aikuisten opetuksessa vaatii opettajalta monipuolista pedagogista osaamista ja pitkää pinnaa, mutta samalla sama työ myös palkitsee ja tuo hyvää mieltä. Onko mahtavampaa, kuin huomata miten aikuiset lanka langalta punovat itselleen luku- ja kirjoitustaidon. Siinä sivussa he muistavat myös jokaisen päivän jälkeen kiittää opettajaa; aluksi hyväksyvällä hymyllä, mutta hyvin pian jo tärkeän suomalaisen sanan sanoen: KIITOS!

Kirjoittanut Saara Linnatsalo

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Miten kertoa omasta työstään lyhyesti ja selkeästi?

Olen osallistunut yrityksemme edustajana viimeisen vuoden ajan yritysverkostotapahtumiin, joissa viikoittain pidetään lyhyt, alle minuutin mittainen yritysesittely. Kadehtien olen kuunnellut esittelyjä, joissa jo yritysnimestä ja parista lauseesta saa hyvän kuvan, mitä palveluja ko. yritys tuottaa. Yritä siinä sitten kertoa lyhyesti, mitä aikuiskoulutuskeskus tuottaa? Palveluvalikoimamme on huima, aloja on valtavasti ja oikeastaan voimme auttaa missä tahansa yrityksen elinkaaren vaiheessa. Kouluttaminen on yhtä kuin osaamisen kehittäminen. Oma puheenvuoroni on mennyt kutakuinkin näin:

”Haltian Kirsi Turun Aikuiskoulutuskeskuksesta, hyvää huomenta! Meillä tehdään osaajia työelämän tarpeisiin. Tarjoamme ammatillista koulutusta aina lupakorteista erikoisammattitutkintoihin ja kaikkea siltä väliltä. Yrityksille teemme räätälöityjä koulutuksia ja opastamme koulutusrahoituksissa. Koulutusaloja meillä on useita rakentamisesta hyvinvointiin. Jos sinä tai yrityksesi haluaa kehittää osaamistaan, ota rohkeasti yhteyttä, laaditaan yhdessä teille sopiva koulutuskokonaisuus. Turun AKK, ilo oppia isonakin!”

Miltä kuulostaa? Saatko kiinni palveluistamme?

Joka viikko pohdin, miten asian voisi tänään kertoa, mitä aloja nostaa tällä kertaa esille, mihin koulutukseen kannattaisi hakeutua? Välillä kerron, millainen on tyypillinen opiskelijamme, mitä eri rahoitusvaihtoehtoja on olemassa ja millaisia mielenkiintoisia tapahtumia on tulossa.

Tavoitteena on herättää kuulijoiden mielenkiinto ja saada toistolla painumaan mieliin, että puoleemme kannattaa kääntyä, kun kaipaa lisäoppia… Välillä ”myyntipuhe” onnistuu paremmin, välillä huonommin, mutta joka viikko se on luontevampaa. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin.

Osaatko sinä kertoa lyhyesti ja selkeästi, mitä sinä teet työksesi tai mitä palveluja yrityksesi tarjoaa?

Kirjoittanut, Kirsi Haltia

torstai 24. maaliskuuta 2016

Google-suomea

Elettiin 90-luvun alkua, ja tietotekniikka teki tuloaan myös maahanmuuttajien suomen kielen opetukseen (ja opiskeluun). Ajattelin pysyä ajan hermolla ja esitin taloon hankittavaksi kielistudiota, joka olisi varustettu myös tietokoneilla ja muulla modernilla tarpeistolla. Johtoportaassa oltiin tuolloin vähän sitä mieltä, että ”nythän on olemassa sellaisia elektronisia taskusanakirjoja, jotka tuntevat yli tuhat sanaa eri kielillä, mitäs me sellaisella isolla ja kalliilla studiolla…?”.

No, studio tuli, ja on ollut jo kohta 25 vuotta ankarassa käytössä. Eli tarvittu on. Hieman on laitteistoa päivitetty, mutta toimintaperiaate on alkuperäinen: antaa opiskelijalle tilaisuus tehdä harjoituksia ja kotoutumiseen liittyviä tehtäviä omaan tahtiin tarvitsematta hosua tai vastaavasti odottaa hitaampia.

Sen sijaan se elektroninen taskusanakirja, joka tuntee yli tuhat sanaa, on kokenut sangen mullistavan muutoksen. Muutoksen nimi on Google-kääntäjä – tuo virheellisten käännösten ehtymätön lähde. Kukapa ei olisi törmännyt jonkin kodinkoneen ”suomenkieliseen” käyttöohjeeseen, jota ei nauramatta voi lukea.

Jos opiskelija on sairas, tai hän ei muuten pääse tulemaan kouluun, hänen on ilmoitettava siitä. Soittamisen sijasta kehotamme lähettämään tekstiviestin, mieluummin suomeksi. Joskus pitää olla vähän mielikuvitusta, kun tulkitsee milloin mistäkin kielestä Googlella suomennettuja sanoja ja lauseita. Muutamia esimerkkejä (jokainen voi itse muistella lisää, niitähän riittää):

Klassinen lause on ”minulla on sairas”, jota ei tarvinne sen enempää pohtia. Samaa tarkoittavat myös ”minun sairas”, ”tunsin huono, oli mennä sairaalaan”, ”minä on paha”, ”minä tunnen huono”, ”hänen sairas” ja ”koska on kipea” (pitänee mainita, että tekstiviestin kirjoittamista on kyllä harjoiteltu). Suora Google-käännös ”mina ei menen kouluun, kuka mina olen tampere takaisin nyt ei aika menen kouluun myohassa” ei sen sijaan avaudu ihan ensi lukemalla. Asiaa auttoi, kun näin alkuperäisen espanjankielisen lauseen.

Kielitaidosta on muutenkin paljon hyötyä. Jos tietää opiskelijan käyttäneen englantia Google-kääntäjässä, on helppo ymmärtää, että ”kaipasin bussia” tarkoittaa itse asiassa ”myöhästyin bussista”.

Google-huumori kukkii myös toiseen suuntaan. Opiskelija ihmetteli kerran Googlen antamaa englantilaista lausetta ”shark’s food from the store” – no sehän on tietysti suora käännös harjoituksen kohteena olleesta suomenkielisestä lauseesta ”hain ruokaa kaupasta”.

Jotenkin tuntuu, että se vanha kunnon pehmeäkantinen, koirankorville selattu taskusanakirja, jota tässä iässä saa jo tihrustaa suurennuslasilla, on sittenkin parempi konsti kuin pussillinen Google-sovelluksia.

Mutta kielistudiosta emme luovu!

Kirjoittanut Esa Laukkanen

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Työelämäyhteistyö osana aikuiskoulutusta


Matkaoppaat ovat tuttuja televisiosta ja ulkomaanmatkoilta. He toimivat seurueen johtajina, opastavat ryhmiä ja hauskuuttavat asiakkaita. Heiltä saa neuvoja ja apua tilanteessa kuin tilanteessa. Täällä Suomessa oppaat ovat useimmiten paikallisoppaita, jotka kierrättävät matkailijaryhmiä kävellen, kohteissa tai linja-autoilla. Opas tietää opastettavan kohteen, kaupungin tai alueen historiasta, nykyajasta ja tapahtumista. Hän kertoo paitsi totuuksia myös tarinoita ja jättää matkailijalle positiivisen muistijäljen opastettavasta kohteesta.

Opas tekee myös paljon taustatyötä: hän huomioi asiakasryhmän toiveet ja tarpeet, räätälöi tavanomaista opastusta niiden mukaan, opastaa eri kielellä tai suunnittelee joskus kokonaan uuden opastuksen. Opas päivittää tietojaan ja taitojaan, pysyy ajan tasalla ja kouluttautuu. Niin kävi tälläkin kertaa: 20 oppaan ryhmä aloitti täydennyskoulutuksena matkaoppaan ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa viime vuoden tammikuussa. Tämän vuoden helmikuussa vietettiin päätöstilaisuutta Käsityöläismuseossa mitenkäs muutenkaan kuin opastetulla kierroksella.

Matkalle mahtui uutta ja varmasti vanhan kertaustakin, mutta erityisen hienoa on se, että koulutuksen tuloksena saatiin uusia opastustuotteita Turun alueelle. Koulutuksen voi tietenkin käydä koulutuksen takia, mutta minusta parasta on se, kun siitä hyötyvät sekä opiskelijat että työelämä. Niinpä tämän koulutuksen alkuvaiheessa marssin opastuspalveluita välittävien tahojen pakeille ja kyselin mitä tarvitaan. Millaisille uusille opastustuotteille olisi kysyntää, tulisiko joitakin olemassa olevia tuotteita päivittää? Ehdotuksia, toiveita ja tarpeita tuli esille ja niitä käsiteltiin lähitapaamisella yhdessä opiskelijoiden kanssa. Näistä ehdotuksista jalostui vajaan vuoden aikana huima määrä hienoja ja mielenkiintoisia opastuksia, joista suuri osa on myynnissä tai menossa myyntiin. Työelämälähtöisyys ja –yhteistyö on suuri osa aikuiskoulutuksen maailmaa ja tällaiset mallikkaat esimerkit ovat erinomaisia todisteita niiden toteutumisesta.

Kirjoittanut Niina Aitamurto