TV-kokki on tehnyt huutamisesta ja huonosti käyttäytymisestä brändin. Kameroiden edessä vastapuolella ei ole mahdollisuutta puolustautua ja katsojalle jää mielikuva, että huuto oli ansaittua ja dramaattinen tilanne hauska.
Tosielämässä öykkäröinti voi tehdä pahaa jälkeä. Uraohjauksessa olen kuullut tarinoita siitä, miten esimieheltä tai asiakkaalta saatu huutopalaute on johtanut jopa alan vaihtoon. Valitettavasti, sillä palaute kertoo enemmän antajastaan kuin palautteen saajasta.
Arviointi, palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat tärkeä osa opiskelua ja työelämää. Ilman palautetta emme voi kehittyä. Omaa toimintaamme arvioimalla opimme näkemään omat vahvuutemme ja heikkoutemme.
Se, miten palautetta annetaan, onkin jo taitolaji. Arviointitilanne on herkkä: opiskelija, joka on pitkään valmistautunut näyttöön, kuulee tarkasti jokaisen sanan ja äänensävyn. Virheistä on voitava sanoa, mutta huonosti annettu palaute voi viedä motivaation, itseluottamuksen, aiheuttaa jopa traumoja. Hyvin annettu palaute, kriittinenkin, kannustaa ja auttaa näkemään kehittämisen kohteet, luo luottamusta omiin kykyihin ja mikä tärkeintä, kasvattaa työn iloa.
Ammatillisen kasvun ydintä on se, että oppii antamaan palautetta rakentavasti – niin alaiselle, työtoverille kuin esimiehelle. On osattava erottaa, mikä on korjattavissa olevaa käytöstä ja toimintaa, mikä taas persoonallinen ominaisuus, jota ei ole oikeus kommentoida.
Kiitos kantaa pitkälle. Jokainen, joka on kasvattanut lapsia, on sen nähnyt. Ilo on suuri, kun onnistut, ja muut sen huomaavat. Silti täytyy olla myös realistinen ja aito: kehutaan oikeista asioista, korjaamisen kohteet kerrotaan asiallisesti perustellen. Näin palautetta oppii myös ottamaan vastaan.
Ammatillisen koulutuksen arvioinnin ja palautteen antamisen tavoite on, että työelämään tulee ammattilaisia, jotka ammattiosaamisen lisäksi osaavat antaa ja ottaa vastaan palautetta, arvioida rakentavasti sekä omaa että muiden toimintaa. Tunnistavat, milloin oma ja muiden käyttäytyminen ei ole asiallista tai toiminta ammattimaista, kykenevät korjaamaan toimintaansa palautteen pohjalta. Ennen kaikkea - uskaltavat ottaa asioita kasvokkain asiallisesti puheeksi.
Hyvinvoiva työyhteisö ei ole Hell´s Kitchen. Työhyvinvointi rakentuu oikeudenmukaisesti, rakentavasti ja avoimesti toimivan palautejärjestelmän kautta.
Pirkko Kuhmonen
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehittyminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehittyminen. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 25. tammikuuta 2017
Saitko palautetta?
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
arki,
asenne,
elämäntaito,
hyvinvointimatkailu,
kehittyminen,
kiitos,
menestys,
motivaatio,
opinto-ohjaus,
opiskelu,
palaute,
pirkko kuhmonen,
työhyvinvointi
keskiviikko 18. tammikuuta 2017
Luisteluiloa Parkissa
Meitä turkulaisia hellitään talvisin kahdella tekojäällä, joilla passaa luistella vaikka rapsakassa vesisateessa. Pakkasimme viime perjantaina lukutaitoryhmien kanssa luistimet kassiin ja suuntasimme Parkin tekojäälle. Ilma oli hyvä ja jää liukas! Niinpä kykenimme hyvin opettamaan opiskelijoille luistelun alkeita sekä talviliikuntasanastoa. – Potku sivulle ja liuku!
Opiskelijoille perjantain opetustuokio luistimilla oli varmasti jännittävä. Osaa hirvitti niin paljon, että he laittoivat kyllä luistimet jalkaan, mutta kokivat sitten jääkauhun, kun olisi pitänyt ottaa ensipotkut jäällä. Vaikka kaikki eivät uskaltaneetkaan kokeilla kiiltävän jään tenhoa, kaikki herkuttelivat vuoden ensimmäisillä laskiaispullilla!
Luistelu oli valtaosalle opiskelijoista mukava kokemus. Luulenkin, että toteutamme tänä talvena useamman opetustuokion luistimilla.
Kuvassa opettajat Noora (vas.) ja Hannamari opettavat Stefania luistelemaan.
Saara Linnatsalo
Opiskelijoille perjantain opetustuokio luistimilla oli varmasti jännittävä. Osaa hirvitti niin paljon, että he laittoivat kyllä luistimet jalkaan, mutta kokivat sitten jääkauhun, kun olisi pitänyt ottaa ensipotkut jäällä. Vaikka kaikki eivät uskaltaneetkaan kokeilla kiiltävän jään tenhoa, kaikki herkuttelivat vuoden ensimmäisillä laskiaispullilla!
Luistelu oli valtaosalle opiskelijoista mukava kokemus. Luulenkin, että toteutamme tänä talvena useamman opetustuokion luistimilla.
Kuvassa opettajat Noora (vas.) ja Hannamari opettavat Stefania luistelemaan.
Saara Linnatsalo
Tunnisteet:
elämys,
haaste,
kehittyminen,
kielikoulutus,
luistelu,
lukutaito,
maahanmuuttaja,
maahanmuuttajaopiskelijat,
onnistuminen,
opetus,
saara linnatsalo,
suomen kieli,
turku,
turun akk
torstai 22. syyskuuta 2016
Lisää omaa pääomaa
Omaa osaamistaan on hyvä kehittää, opettajankin. Viime viikolla osallistuin kahteen hyvin erilaiseen koulutukseen ja taas sain paljon eväitä omaan työhöni ja uusia näkökulmia tuttuihin aiheisiin. Keskiviikkona kävin päivittämässä asiakaspalveluasioita kolmen tunnin tehoherätyksessä ja torstaina kuulemassa matkailualan ajankohtaisia kuulumisia erityisesti tulevien lakimuutosten näkökulmasta.
Koulutuksiin osallistuminen avaa lähes aina jonkun uuden kulman lähestyä aihetta tai tavan katsoa sitä. En ole tähän päivään mennessä ollut sellaisessa koulutustilaisuudessa, josta ei olisi ollut mitään hyötyä. Jopa omana opiskeluaikana, sen yhden kerran, kun lähes koko ryhmä äänesti jaloillaan erästä videoluennoitsijaa kohtaan, oli päivän opetus: älä tee noin.
Nykyään puhutaan itseohjautuvuudesta, aktiivisuudesta ja itseopiskelusta ja jokaisen omasta vastuusta oppimisen edistymisessä. Niin kai sitä voisi oman itsensä kehittäjää kuvailla myös työpaikalla. Ei kukaan tule tarjoamaan vaihtoehtoja, vaan useimmiten on itse aktiivisesti etsittävä sopivia koulutuksia tai muita tilaisuuksia kehittään itseään ja sitten ehdottaa, josko se esimiehelle sopisi. Yleensä onneksi sopii ja pääsee kehittymään.
Kehittävää syksyä kaikille!
Kirjoittanut Niina Aitamurto
Koulutuksiin osallistuminen avaa lähes aina jonkun uuden kulman lähestyä aihetta tai tavan katsoa sitä. En ole tähän päivään mennessä ollut sellaisessa koulutustilaisuudessa, josta ei olisi ollut mitään hyötyä. Jopa omana opiskeluaikana, sen yhden kerran, kun lähes koko ryhmä äänesti jaloillaan erästä videoluennoitsijaa kohtaan, oli päivän opetus: älä tee noin.
Nykyään puhutaan itseohjautuvuudesta, aktiivisuudesta ja itseopiskelusta ja jokaisen omasta vastuusta oppimisen edistymisessä. Niin kai sitä voisi oman itsensä kehittäjää kuvailla myös työpaikalla. Ei kukaan tule tarjoamaan vaihtoehtoja, vaan useimmiten on itse aktiivisesti etsittävä sopivia koulutuksia tai muita tilaisuuksia kehittään itseään ja sitten ehdottaa, josko se esimiehelle sopisi. Yleensä onneksi sopii ja pääsee kehittymään.
Kehittävää syksyä kaikille!
Kirjoittanut Niina Aitamurto
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
ammattitaito,
kehittyminen,
kirjat,
kouluttaja,
matkailu,
matkailuala,
menestys,
ohjaava opettaja,
onnistuminen,
osaaminen,
osaamisen kehittäminen,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk
torstai 19. toukokuuta 2016
Verkkosivuja luokassa tai kotisohvalla
Työni mielenkiintoisimpia osa-alueita ovat etäkoulutuksen toteutus ja sen kehittäminen. Digitaalisen median koulutuksessa kehitetään koko ajan etäkoulutuksen työkaluja ja käytäntöjä. Päämääränä on, että opiskelija saa saman hyödyn riippumatta koulutusmuodosta. Hän voi tulla paikalle, seurata tunteja kotoa tai työpaikaltaan samanaikaisesti tai katsoa tuntitallenteet myöhemmin.
Runsaan vuoden kestävään koulutukseen on voinut osallistua paikkakunnasta riippumatta noin kolmen vuoden ajan. Itselleni tämä on ollut jatkuva, mielenkiintoinen uuden oppimisen aihe. Emme pyri ammattimaisiin videoihin, vaan siihen, että kaikki opiskelijat voivat käytännön tasolla nähdä, mitä sisältöjä koulutuksessa käsitellään.
Tallenteet ovat suurimmaksi osaksi ruudunkaappausvideoita. Vuosien mittaan olen oppinut tekemään niistä koko ajan lyhyempiä. Tällöin linkit on helppo nimetä yksityiskohtaisesti aiheittain. Tämä helpottaa määrätyn videon löytymistä kuukausien päästä, kun sama aihe tulee asiakastöissä esille.
Kunkin tunnin osallistujat vaihtelevat paljon. On haastavaa saada ryhmä toimimaan yhteistyössä. Tässä on hyvänä apuna suljettu Facebook-ryhmä. Siellä ilmoitusasioiden lisäksi ryhmäläiset kertovat esille tulevista ongelmista esim. verkkosivun rakennuksessa. Usein moni törmää samaan ongelmaan, jolloin niitä on luontevaa ratkoa yhdessä. Se on myös toimiva paikka jakaa löytämiään materiaalilinkkejä ja alaan liittyviä vinkkejä. Jotkut ryhmät ovat alusta asti hyvin aktiivisia yhteistoiminnassa, toisia pitää rohkaista enemmän.
Tänä keväänä olen aiempaa enemmän kouluttanut ryhmiä, joissa ei käytetä tallennusta ja etälähetystä. Se on saanut minut huomaamaan, kuinka tottunut olen valitsemaan sanani sillä ajatuksella, että kaikki tallentuu videolle.
Kirjoittanut Tuula Kyrölä
Runsaan vuoden kestävään koulutukseen on voinut osallistua paikkakunnasta riippumatta noin kolmen vuoden ajan. Itselleni tämä on ollut jatkuva, mielenkiintoinen uuden oppimisen aihe. Emme pyri ammattimaisiin videoihin, vaan siihen, että kaikki opiskelijat voivat käytännön tasolla nähdä, mitä sisältöjä koulutuksessa käsitellään.
Tallenteet ovat suurimmaksi osaksi ruudunkaappausvideoita. Vuosien mittaan olen oppinut tekemään niistä koko ajan lyhyempiä. Tällöin linkit on helppo nimetä yksityiskohtaisesti aiheittain. Tämä helpottaa määrätyn videon löytymistä kuukausien päästä, kun sama aihe tulee asiakastöissä esille.
Kunkin tunnin osallistujat vaihtelevat paljon. On haastavaa saada ryhmä toimimaan yhteistyössä. Tässä on hyvänä apuna suljettu Facebook-ryhmä. Siellä ilmoitusasioiden lisäksi ryhmäläiset kertovat esille tulevista ongelmista esim. verkkosivun rakennuksessa. Usein moni törmää samaan ongelmaan, jolloin niitä on luontevaa ratkoa yhdessä. Se on myös toimiva paikka jakaa löytämiään materiaalilinkkejä ja alaan liittyviä vinkkejä. Jotkut ryhmät ovat alusta asti hyvin aktiivisia yhteistoiminnassa, toisia pitää rohkaista enemmän.
Tänä keväänä olen aiempaa enemmän kouluttanut ryhmiä, joissa ei käytetä tallennusta ja etälähetystä. Se on saanut minut huomaamaan, kuinka tottunut olen valitsemaan sanani sillä ajatuksella, että kaikki tallentuu videolle.
Kirjoittanut Tuula Kyrölä
Tunnisteet:
kehittyminen,
kouluttaja,
opetus,
opetustyö,
opiskelu,
oppiminen,
osaamisen kehittäminen,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
verkko-opinnot,
verkostot,
väline
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
ABC ja kiitos!
Ajatellaanpa tilanne, jossa yhteiskunnassa selvitäksesi sinun pitäisi aikuisena opetalla jokin sellainen taito, jonka oppimiseen joudut näkemään rutosti vaivaa ja uhraamaan paljon aikaa. Sellainen tilanne on luku- ja kirjoitustaidottomien kurssin aloittavilla aikuisilla. Tällaisen ryhmän opettamista varmaan kukaan ei kehtaa arvuutella jonkun lähestyvän lukion tai edes yläasteen vieraan kielen opettamisen kautta. Tällaisen opettamisen käytänteet lähestyvät enemmänkin esi- ja alkuopetuksen didaktiikkaa, paitsi, että opiskelijat eivät osaa puhua sitä kieltä, jonka lukemista ja kirjoittamista heille pyritään opettamaan.
Aikuisten luku- ja kirjoitustaidottomien opettaminen tarjoaa opettajalle paljon haasteita. Pitää olla malttia edetä todella hitaasti yrittäen samalla pitää luokan tunneilmasto turvallisena opiskella uusia, vaikeita taitoja nolostumatta omista virheistä ja osaamattomuudesta. Toisaalta, vaikka opetus etenee hitaasti, opettaja on intensiivisessä opetuskontaktissa opiskelijoihin opetustuokiot läpensä.
Työ luku-ja kirjoitustaidottomien aikuisten opetuksessa vaatii opettajalta monipuolista pedagogista osaamista ja pitkää pinnaa, mutta samalla sama työ myös palkitsee ja tuo hyvää mieltä. Onko mahtavampaa, kuin huomata miten aikuiset lanka langalta punovat itselleen luku- ja kirjoitustaidon. Siinä sivussa he muistavat myös jokaisen päivän jälkeen kiittää opettajaa; aluksi hyväksyvällä hymyllä, mutta hyvin pian jo tärkeän suomalaisen sanan sanoen: KIITOS!
Kirjoittanut Saara Linnatsalo
Aikuisten luku- ja kirjoitustaidottomien opettaminen tarjoaa opettajalle paljon haasteita. Pitää olla malttia edetä todella hitaasti yrittäen samalla pitää luokan tunneilmasto turvallisena opiskella uusia, vaikeita taitoja nolostumatta omista virheistä ja osaamattomuudesta. Toisaalta, vaikka opetus etenee hitaasti, opettaja on intensiivisessä opetuskontaktissa opiskelijoihin opetustuokiot läpensä.
Työ luku-ja kirjoitustaidottomien aikuisten opetuksessa vaatii opettajalta monipuolista pedagogista osaamista ja pitkää pinnaa, mutta samalla sama työ myös palkitsee ja tuo hyvää mieltä. Onko mahtavampaa, kuin huomata miten aikuiset lanka langalta punovat itselleen luku- ja kirjoitustaidon. Siinä sivussa he muistavat myös jokaisen päivän jälkeen kiittää opettajaa; aluksi hyväksyvällä hymyllä, mutta hyvin pian jo tärkeän suomalaisen sanan sanoen: KIITOS!
Kirjoittanut Saara Linnatsalo
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
erityisen tuen tarve,
kehittyminen,
kielikoulutus,
kielioppi,
kiitos,
kouluttaja,
koulutus,
maahanmuuttaja,
ohjaava opettaja,
opetus,
opiskelija,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Miten kertoa omasta työstään lyhyesti ja selkeästi?
Olen osallistunut yrityksemme edustajana viimeisen vuoden ajan yritysverkostotapahtumiin, joissa viikoittain pidetään lyhyt, alle minuutin mittainen yritysesittely. Kadehtien olen kuunnellut esittelyjä, joissa jo yritysnimestä ja parista lauseesta saa hyvän kuvan, mitä palveluja ko. yritys tuottaa. Yritä siinä sitten kertoa lyhyesti, mitä aikuiskoulutuskeskus tuottaa? Palveluvalikoimamme on huima, aloja on valtavasti ja oikeastaan voimme auttaa missä tahansa yrityksen elinkaaren vaiheessa. Kouluttaminen on yhtä kuin osaamisen kehittäminen. Oma puheenvuoroni on mennyt kutakuinkin näin:
Miltä kuulostaa? Saatko kiinni palveluistamme?
Joka viikko pohdin, miten asian voisi tänään kertoa, mitä aloja nostaa tällä kertaa esille, mihin koulutukseen kannattaisi hakeutua? Välillä kerron, millainen on tyypillinen opiskelijamme, mitä eri rahoitusvaihtoehtoja on olemassa ja millaisia mielenkiintoisia tapahtumia on tulossa.
Tavoitteena on herättää kuulijoiden mielenkiinto ja saada toistolla painumaan mieliin, että puoleemme kannattaa kääntyä, kun kaipaa lisäoppia… Välillä ”myyntipuhe” onnistuu paremmin, välillä huonommin, mutta joka viikko se on luontevampaa. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin.
Osaatko sinä kertoa lyhyesti ja selkeästi, mitä sinä teet työksesi tai mitä palveluja yrityksesi tarjoaa?
Kirjoittanut, Kirsi Haltia
”Haltian Kirsi Turun Aikuiskoulutuskeskuksesta, hyvää huomenta! Meillä tehdään osaajia työelämän tarpeisiin. Tarjoamme ammatillista koulutusta aina lupakorteista erikoisammattitutkintoihin ja kaikkea siltä väliltä. Yrityksille teemme räätälöityjä koulutuksia ja opastamme koulutusrahoituksissa. Koulutusaloja meillä on useita rakentamisesta hyvinvointiin. Jos sinä tai yrityksesi haluaa kehittää osaamistaan, ota rohkeasti yhteyttä, laaditaan yhdessä teille sopiva koulutuskokonaisuus. Turun AKK, ilo oppia isonakin!”
Miltä kuulostaa? Saatko kiinni palveluistamme?
Joka viikko pohdin, miten asian voisi tänään kertoa, mitä aloja nostaa tällä kertaa esille, mihin koulutukseen kannattaisi hakeutua? Välillä kerron, millainen on tyypillinen opiskelijamme, mitä eri rahoitusvaihtoehtoja on olemassa ja millaisia mielenkiintoisia tapahtumia on tulossa.
Tavoitteena on herättää kuulijoiden mielenkiinto ja saada toistolla painumaan mieliin, että puoleemme kannattaa kääntyä, kun kaipaa lisäoppia… Välillä ”myyntipuhe” onnistuu paremmin, välillä huonommin, mutta joka viikko se on luontevampaa. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin.
Osaatko sinä kertoa lyhyesti ja selkeästi, mitä sinä teet työksesi tai mitä palveluja yrityksesi tarjoaa?
Kirjoittanut, Kirsi Haltia
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
ammattitaito,
asiakkuuspäällikkö,
kehittyminen,
kouluttaja,
opettaja,
tulevaisuus,
tulokset,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
yritysmyynti
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
Harjoitus tekee mestarin
Suoritin teininä tet-jakson vanhassa alakoulussani. Työelämässä riitti tutustuttavaa: kopiointia, kaappien siivoamista, pullakahvia opettajien huoneessa ja sen sellaista. Pääsimme kuitenkin kaverin kanssa myös valvomaan tunteja. Kutosten luokassa tämä teini tunsi itsensä melkoiseksi järjestyksenvalvonnan amatööriksi.
Toisen vuoden yliopisto-opiskelijana taisin jo näyttää enemmän aikuiselta, koska ysit lukivat lukukirjojansa nätisti, kun kävin heittämässä sijaisuuden yläkoulussa - aivan pihalla todellisesta opetustyöstä. Viime syksynä fiilistelin vierellä niitä harjoittelijan tunnelmia, kun astutaan ensimmäistä kertaa uuden eteen.
Sain ennen joululomaa luokkaan avukseni maisteriopintojen harjoittelua tekevän opiskelijan. Häntä ohjatessa, seuratessa ja hänen rinnallaan sain mahtavan tilaisuuden peilailla omaa työtäni. Työ vie mukanaan, ja meiltä kaikilta varmasti unohtuu päivien päätteeksi, että omalta polulta voisi hetkeksi astua pois ja katsoa, miten muut kulkevat sitä samaa polkua – opetella itse uusi tapa askeltaa tai ylittää este.
Kuljin pari kuukautta vanhaa tuttua polkua uuden seuralaisen kanssa. Hänen kanssaan tuli arvioitua omaa työtä, hänen työtään sekä omaa ohjaamista. Toista kannustaessa tulee kannustettua myös itseä; kukaan ei ole seppä syntyessään. Itsekin peittosin alkuvuosien epävarmuutta sillä ajatuksella, että opettajan ei tarvitse tietää kaikkea – riittää kun tiedän, mistä löydän vastauksen ja osaan siirtää tiedon eteenpäin.
Kevät tuo aina jotain uutta mukanaan. Annetaan itsellemme uuden edessä lupa opetella, oppia ja harjoitella. Nyt, huomenna ja vuosien päästä.
Toisen vuoden yliopisto-opiskelijana taisin jo näyttää enemmän aikuiselta, koska ysit lukivat lukukirjojansa nätisti, kun kävin heittämässä sijaisuuden yläkoulussa - aivan pihalla todellisesta opetustyöstä. Viime syksynä fiilistelin vierellä niitä harjoittelijan tunnelmia, kun astutaan ensimmäistä kertaa uuden eteen.
Sain ennen joululomaa luokkaan avukseni maisteriopintojen harjoittelua tekevän opiskelijan. Häntä ohjatessa, seuratessa ja hänen rinnallaan sain mahtavan tilaisuuden peilailla omaa työtäni. Työ vie mukanaan, ja meiltä kaikilta varmasti unohtuu päivien päätteeksi, että omalta polulta voisi hetkeksi astua pois ja katsoa, miten muut kulkevat sitä samaa polkua – opetella itse uusi tapa askeltaa tai ylittää este.
Kuljin pari kuukautta vanhaa tuttua polkua uuden seuralaisen kanssa. Hänen kanssaan tuli arvioitua omaa työtä, hänen työtään sekä omaa ohjaamista. Toista kannustaessa tulee kannustettua myös itseä; kukaan ei ole seppä syntyessään. Itsekin peittosin alkuvuosien epävarmuutta sillä ajatuksella, että opettajan ei tarvitse tietää kaikkea – riittää kun tiedän, mistä löydän vastauksen ja osaan siirtää tiedon eteenpäin.
Kevät tuo aina jotain uutta mukanaan. Annetaan itsellemme uuden edessä lupa opetella, oppia ja harjoitella. Nyt, huomenna ja vuosien päästä.
Tunnisteet:
harjoittelija,
kehittyminen,
koulutus,
ohjaava opettaja,
opetus,
opetustyö,
oppiminen,
tet,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
työharjoittelu,
työssä oppiminen
torstai 21. tammikuuta 2016
Valtaa, vastuuta ja työniloa
Maija Vilkkumaan Satumaa-tangossa lauletaan:
Oppimistuloksia voi saada aikaiseksi monenlaisilla pedagogisilla konsteilla. Viime aikoina opettavassa ja oppivassa maailmassa on kehitetty toiminnalliseen ja ilmiöpohjaiseen oppimisen ideaan pohjautuvia pedagogisia ratkaisuja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vakavasti otettavan opettamisen tulee sisältää myös paljon muuta kuin frontaaliopetusta kynä- ja paperitehtävien kera.
Itse olen käyttänyt koto-koulutuksen kulttuuri- ja yhteiskuntaopetuksessa musiikkia, kädentöitä sekä pelien tekemistä ja pelaamista opettamisen rikastuttajana. Kun aikuisten kanssa käyttää mainitunlaisia toimintatapoja, voi myös toki ajaa helposti metsään. Jos musiikki, kädentyöt ja pelit eivät nivoudu järkevällä ja mielekkäällä tavalla opiskeltaviin aiheisiin, käsillä on varmasti ainakin pienimuotoinen katastrofi. Ensisijaista onkin, että kuvatunlainen opetustoiminta on taiten suunniteltu ja ilolla toteutettu.
Opiskelijoita saatu palaute on rohkaissut jatkamaan askartelua, hoilaamista, pianon käyttöä ja arpanoppien heittelyä. Täytyykin todeta, että kun Jean Sibeliuksen päivänä soittelin opiskelijoille Finlandiaa ja En etsi valtaa loistoa, ajattelin, että en todellakaan voi yhtyä Maija Vilkkumaan Mä haluun naimisiin -kappaleen seuraaviin toteamuksiin:
”Mulla on valtaa, mä koulutan muita.”Niinhän se on. Meillä opettajilla on ainakin pedagogista valtaa. Ja kuten me kaikki tiedämme, valta tuo mukanaan vastuuta. Meillä pedagogisen vallan käyttäjillä on vastuu siitä, että opiskelijat oppivat.
Oppimistuloksia voi saada aikaiseksi monenlaisilla pedagogisilla konsteilla. Viime aikoina opettavassa ja oppivassa maailmassa on kehitetty toiminnalliseen ja ilmiöpohjaiseen oppimisen ideaan pohjautuvia pedagogisia ratkaisuja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vakavasti otettavan opettamisen tulee sisältää myös paljon muuta kuin frontaaliopetusta kynä- ja paperitehtävien kera.
Itse olen käyttänyt koto-koulutuksen kulttuuri- ja yhteiskuntaopetuksessa musiikkia, kädentöitä sekä pelien tekemistä ja pelaamista opettamisen rikastuttajana. Kun aikuisten kanssa käyttää mainitunlaisia toimintatapoja, voi myös toki ajaa helposti metsään. Jos musiikki, kädentyöt ja pelit eivät nivoudu järkevällä ja mielekkäällä tavalla opiskeltaviin aiheisiin, käsillä on varmasti ainakin pienimuotoinen katastrofi. Ensisijaista onkin, että kuvatunlainen opetustoiminta on taiten suunniteltu ja ilolla toteutettu.
Opiskelijoita saatu palaute on rohkaissut jatkamaan askartelua, hoilaamista, pianon käyttöä ja arpanoppien heittelyä. Täytyykin todeta, että kun Jean Sibeliuksen päivänä soittelin opiskelijoille Finlandiaa ja En etsi valtaa loistoa, ajattelin, että en todellakaan voi yhtyä Maija Vilkkumaan Mä haluun naimisiin -kappaleen seuraaviin toteamuksiin:
”Mä en halua olla töissä enää. Mä en ikinä riitä.Kirjoittanut Saara Linnatsalo
Mä raadan ja raadan, mutta kukaan ei nää, kukaan ei kiitä.”
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
kehittyminen,
kotoutumiskoulutus,
kulttuuriero,
kädentyöt,
leikki,
musiikki,
ohjaava opettaja,
opetus,
pedagogia,
peli,
piano,
tulokset,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
väline,
yhteiskunta
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Aikuisopiskelijana some-maailmassa
Sosiaalinen media - kaiken pahan alku ja juuri? Ajankohtaisuudessaan aihe hakee vertaistaan. Hienoja lauseita, suuria tavoitteita, viestintää, ihmissuhteita… Kaikki tuo kuuluu someen ja voikin kysyä, tarvitseeko ihminen enää muuta kuin somen? Kauppaostokset hoituvat verkossa, paketti tulee Smartpost-automaattiin, tykkäyksiä satelee päivityksille ja uusille hienoille sovelluksille. Jopa ulkona käymisen saattaa unohtaa pitkäksi aikaa, jos niin haluaa. Huolet pois ja lisää aikaa elämään, kun ei tarvitse tukkaa kammata eikä vaatteita silitellä.
Miten tämä kaikki liittyy aikuisopiskelijoihin? Vielä 1970-luvulla syntyneissä saattaa olla ihmisiä, jotka yrittävät enemmän ja vähemmän aktiivisesti pysyä kaukana somesta ja muusta hypetyksestä, mikä liittyy tietoverkkoihin ja tietokoneisiin. Yläasteen tietotekniikkatunnit kertoivat karua kertomaa Commodore 64:sten vallatessa luokat, jossa opettaja opiskeli laitteita yhdessä oppilaittensa kanssa. Luokassa kaikuivat vain opettajan karjaisut "Mikä maksaa? Mikä maksaa!!" kun vekotin ei toiminut toivotulla tavalla. Onhan niin, että mikään ei toimi, jos ei osaa käyttää.
Kuvatun kaltaisista tietotekniikan tunneistani on jo liki 30 vuotta, mutta tuntien ahdistavuus on jättänyt jälkensä ainakin minuun. Enkä ole ainoa. Tunneista jäi syvät muistijäljet kaikkiin aisteihin. Tietokoneluokan hajut, vääntyvät "lerput", helmeilevät tuskanhikipisarat opettajan kasvoilla. Ykkösten ja nollien esiinmarssi: ne täyttivät tietokoneruudut ja vilistivät silmissä. Mikä sitten on muuttunut? Näenkö edelleenkin vain numeroita ja onko oma käsitys vuosikymmenien takaisesta "tumpuloinnista" tietokoneitten parissa voitettavissa?
Onneksi on paikkoja, joissa aikuisopiskelija voi tuntea oppimisen riemua ja onnistumista. Turun Aikuiskoulutuskeskus järjestää Someguru-koulutusta, jossa pääkouluttaja Tommi Ranta on luonut hienon ja lämpimän oppimisympäristön. Twitter, Facebook, LinkedIn, Instagram, Snapchat - vain muutamia sovelluksia mainitakseni - ovat avanneet aivan uuden maailman. On mahtavaa huomata, miten vanhat käsitykset tietokoneista ja erilaisista ohjelmista murtuvat rytinällä!
Jo nyt osa suurista työkaluista, ohjelmista ja niiden mahdollistamista sisällöistä ovat meidän kaikkien ulottuvilla. Jopa piintyneimmät käsitykset omista harmaista aivosoluista saavat kyytiä. Lähes kaikki, mitä voi somesta ja tietokoneista ajatella ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden. Yksi hauska ajatus on, että some on hyvä renki, mutta myös hyvä isäntä. Seuraava haaste on, miten saada muu elämä sovitettua tähän virtuaalimaailmaan. Aikakäsitys voi helposti hämärtyä internetissä surffatessa ja somettaessa. Onhan kuitenkin niin, että kaipaamme edelleen kasvotusten tapahtuvaa läsnäoloa ja kosketusta?

Kirjoittanut Liisa Kouvonen, someguru opiskelija Turun AKK:ssa
"Olen puheviestinnän kouluttaja ja klassinen laulaja. Uteliaana ja kokeilevana luonteena haluan laajentaa ammattitaitoani sosiaalisen median puolelle. Olen vaikuttunut Someguru-koulutuksen tuomista uusista mahdollisuuksista niin viestinnän kuin musiikin saralla."
Miten tämä kaikki liittyy aikuisopiskelijoihin? Vielä 1970-luvulla syntyneissä saattaa olla ihmisiä, jotka yrittävät enemmän ja vähemmän aktiivisesti pysyä kaukana somesta ja muusta hypetyksestä, mikä liittyy tietoverkkoihin ja tietokoneisiin. Yläasteen tietotekniikkatunnit kertoivat karua kertomaa Commodore 64:sten vallatessa luokat, jossa opettaja opiskeli laitteita yhdessä oppilaittensa kanssa. Luokassa kaikuivat vain opettajan karjaisut "Mikä maksaa? Mikä maksaa!!" kun vekotin ei toiminut toivotulla tavalla. Onhan niin, että mikään ei toimi, jos ei osaa käyttää.
Kuvatun kaltaisista tietotekniikan tunneistani on jo liki 30 vuotta, mutta tuntien ahdistavuus on jättänyt jälkensä ainakin minuun. Enkä ole ainoa. Tunneista jäi syvät muistijäljet kaikkiin aisteihin. Tietokoneluokan hajut, vääntyvät "lerput", helmeilevät tuskanhikipisarat opettajan kasvoilla. Ykkösten ja nollien esiinmarssi: ne täyttivät tietokoneruudut ja vilistivät silmissä. Mikä sitten on muuttunut? Näenkö edelleenkin vain numeroita ja onko oma käsitys vuosikymmenien takaisesta "tumpuloinnista" tietokoneitten parissa voitettavissa?
Onneksi on paikkoja, joissa aikuisopiskelija voi tuntea oppimisen riemua ja onnistumista. Turun Aikuiskoulutuskeskus järjestää Someguru-koulutusta, jossa pääkouluttaja Tommi Ranta on luonut hienon ja lämpimän oppimisympäristön. Twitter, Facebook, LinkedIn, Instagram, Snapchat - vain muutamia sovelluksia mainitakseni - ovat avanneet aivan uuden maailman. On mahtavaa huomata, miten vanhat käsitykset tietokoneista ja erilaisista ohjelmista murtuvat rytinällä!
Jo nyt osa suurista työkaluista, ohjelmista ja niiden mahdollistamista sisällöistä ovat meidän kaikkien ulottuvilla. Jopa piintyneimmät käsitykset omista harmaista aivosoluista saavat kyytiä. Lähes kaikki, mitä voi somesta ja tietokoneista ajatella ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden. Yksi hauska ajatus on, että some on hyvä renki, mutta myös hyvä isäntä. Seuraava haaste on, miten saada muu elämä sovitettua tähän virtuaalimaailmaan. Aikakäsitys voi helposti hämärtyä internetissä surffatessa ja somettaessa. Onhan kuitenkin niin, että kaipaamme edelleen kasvotusten tapahtuvaa läsnäoloa ja kosketusta?

Kirjoittanut Liisa Kouvonen, someguru opiskelija Turun AKK:ssa
"Olen puheviestinnän kouluttaja ja klassinen laulaja. Uteliaana ja kokeilevana luonteena haluan laajentaa ammattitaitoani sosiaalisen median puolelle. Olen vaikuttunut Someguru-koulutuksen tuomista uusista mahdollisuuksista niin viestinnän kuin musiikin saralla."
Tunnisteet:
aikuiskoulutus,
ammattitaito,
kehittyminen,
kouluttaja,
markkinointi,
some,
sosiaalinen media,
sovellus,
tietoverkko,
turun aikuiskoulutuskeskus,
turunakk,
väline
torstai 26. marraskuuta 2015
Opettajan matka erityisopettajaksi
Olen insinööri, mikä selittää aika paljon. Olen tottunut painiskelemaan teknisten ongelmien ja niitä ymmärtävien esimiesten ja alaisten kanssa. Tekniset ongelmat selviävät yleensä ilman tunteiden purkausta, vaikka selvittäjät saattavat käyttäytyä toisinaan hyvinkin värikkäästi.
Ammatilliseen erityisopettajakoulutukseeni kuului kuitenkin myös portfolion tekeminen. Opiskelujen alkaessa muistutin onkilieron ja kysymysmerkin risteytystä. Ryhmänohjaajamme Annikki kuitenkin tuuppasi minua oikeaan suuntaan, jonka ansiosta portfolion aihe oli lopulta helppo keksiä. Päätin siinä keskittyä erityisen tuen tarpeeseen ja sen kehittämiseen oppilaitoksessamme.
Jo ammatilliseksi opettajaksi opiskellessani huomasin, että oppilaat eivät ole koneita; heillä on arkisia huolia, sairaita lapsia, ongelmia ymmärtämisessä tai muita henkilökohtaisia haasteita. Nuorisotakuun myötä törmäsimme meille entistä haastavampiin opiskelijoihin, jollaisista meillä ei ollut aiempaa kokemusta. Heillä ei ollut työkokemusta ja moni asia oli elämässä jäänyt vähän kesken. Alkuaikojen hankaluuksista huolimatta opimme ymmärtämään näiden opiskelijoiden taustoja ja usein niistä sekä epävarmuudesta johtuvaa hieman uhmakasta käytöstä. Opiskelijat puolestaan ymmärsivät, että työllistyäkseen he tarvitsevat koulutusta – motivaatio kasvoi kuin itsestään.
Kaikesta edellä mainitusta johtuen takana on mieleenpainuvat puolitoista vuotta opintojen parissa. Tärkeintä ja parasta on ollut omalta ryhmältäni sekä ryhmäohjaajaltamme Annikilta saatu tuki ja voima. Tammikuussa olin tukehtua työtaakan alle, mutta onnistuin kuitenkin ponnistelemaan mahtavien kanssaopiskelijoideni ansiosta.
Opintojen myötä uskon kehittyneeni sekä ihmisenä että opettajana. Kulkemani tien ansiosta koen kehittäväni Turun AKK:n opetusta omalta osaltani. Uskon osaavani huomioida erilaisten opiskelijoiden tarpeet näiden lähtökohdista riippumatta sekä kohtaamaan heidät entistä positiivisemmin.
Kirjoittanut Markus Mansikka
Ammatilliseen erityisopettajakoulutukseeni kuului kuitenkin myös portfolion tekeminen. Opiskelujen alkaessa muistutin onkilieron ja kysymysmerkin risteytystä. Ryhmänohjaajamme Annikki kuitenkin tuuppasi minua oikeaan suuntaan, jonka ansiosta portfolion aihe oli lopulta helppo keksiä. Päätin siinä keskittyä erityisen tuen tarpeeseen ja sen kehittämiseen oppilaitoksessamme.
Jo ammatilliseksi opettajaksi opiskellessani huomasin, että oppilaat eivät ole koneita; heillä on arkisia huolia, sairaita lapsia, ongelmia ymmärtämisessä tai muita henkilökohtaisia haasteita. Nuorisotakuun myötä törmäsimme meille entistä haastavampiin opiskelijoihin, jollaisista meillä ei ollut aiempaa kokemusta. Heillä ei ollut työkokemusta ja moni asia oli elämässä jäänyt vähän kesken. Alkuaikojen hankaluuksista huolimatta opimme ymmärtämään näiden opiskelijoiden taustoja ja usein niistä sekä epävarmuudesta johtuvaa hieman uhmakasta käytöstä. Opiskelijat puolestaan ymmärsivät, että työllistyäkseen he tarvitsevat koulutusta – motivaatio kasvoi kuin itsestään.
Kaikesta edellä mainitusta johtuen takana on mieleenpainuvat puolitoista vuotta opintojen parissa. Tärkeintä ja parasta on ollut omalta ryhmältäni sekä ryhmäohjaajaltamme Annikilta saatu tuki ja voima. Tammikuussa olin tukehtua työtaakan alle, mutta onnistuin kuitenkin ponnistelemaan mahtavien kanssaopiskelijoideni ansiosta.
Opintojen myötä uskon kehittyneeni sekä ihmisenä että opettajana. Kulkemani tien ansiosta koen kehittäväni Turun AKK:n opetusta omalta osaltani. Uskon osaavani huomioida erilaisten opiskelijoiden tarpeet näiden lähtökohdista riippumatta sekä kohtaamaan heidät entistä positiivisemmin.
Kirjoittanut Markus Mansikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








