Ei nimi miestä pahenna

Olethan jo huomannut somessa nimikilpailumme, jonka lanseerasimme parisen viikkoa sitten? Heinäkuun loppuun asti keräämme yleisöltä mielipiteitä sekä nykyisen nimemme säilyttämisen että uuden nimen puolesta. Sana on vapaa!

Itse olen kahden vaiheilla. Nykyinen nimemme toki kertoo, mistä toiminnassamme on kysymys, mutta se on onnettoman pitkä. Lyhenteemme Turun AKK:n vuoksi meidät asiakkaiden mukaan sekoitetaan milloin Turun kauppakorkeaan, Turun KTK:hon tai Turku AMK:hon. Parasta olisi naseva ja lyhyt nimi, jossa on idea, kenties vaikka tarinakin, mutta josta jokainen potentiaalinen asiakkaamme ymmärtäisi toimialamme.

Suomessa yritysten nimillä - ja varsinkin niiden vaihtamisesta - on paljon tarinoita. Jossain vaiheessa jylläsi buumi, jolloin yritysten oli lähes pakko ottaa käyttöönsä sanoja vaikkapa latinankielestä. Tähän hurahtivat lähes kaikki. Surkuhupaisin – ja myös kallein – lienee Postin muutos Itellaksi ja jälleen takaisin. Aina muutosta ei kannata tehdä vain siksi, että muutkin tekevät tai koska joku on kyllästynyt nimeen. Tosin Postin nykyisten toimien laajetessa ruohonleikkuuseen ja ruokapalveluihin lienee kohta taas edessä uusi kierros…?

Tällä haavaa tuntuu olevan muotia paluu juurille. Niinhän teki mm. Hankkija, joka käväisi kokeilemassa Multasormea ja Agrimarketia ilmeisen huonolla menestyksellä. Finlaysonin nykyinen toimitusjohtaja Jukka Kurttila kertoo, että häntä varoiteltiin historia-kortin käyttämisestä markkinoinnissa – vaikka hänen mielestään se Finlaysonissa juuri on hienoa! Kurttila on vanha mainosmies, joka onkin viisaasti todennut: ”Ei nimi miestä pahenna. Riittää, että on rohkeutta käyttää sitä.”

Meilläkin on takana 40 vuotta historiaa. Pitäisi kenties penkoa, löytyisikö sieltä joku kiva tarina inspiraatiota antamaan. Niin tai näin, löysin blogiaineistoa kerätessäni hauskan artikkelin yrityksen nimeämisestä.

Sen luettuasi voitkin antaa oman panoksesi nimikilpailuumme. Se kannattaa tehdä jo ihan vain palkinnon takia vai miltä kuulostaa Villa Marjaniemen rantasauna käyttöön 10 henkilölle?

Kirjoittanut Taru Lehtonen.

Katse peräpeiliin - vain tämän kerran

Vuosi 2016 alkaa olla päätöksessään. Millainen vuosi se olikaan!

Jouduimme hyvästelemään suuren joukon valovoimaisia taiteilijoita ja näyttelijöitä. Englanti äänesti itsensä ulos EU:sta ja USA halusi diilimiehen tulevaksi presidentikseen. Kaikenlaisia kahnauksia – suuria ja pieniä – uutisoitiin tapahtuvan siellä täällä. Poliittinen ilmapiiri taantui kylmän sodan tasolle. Humanitaariset katastrofit vyöryivät uutisina olohuoneisiimme ja älylaitteisiin, terroriteot Euroopassa kylvivät pelkoa. Maa järisi ympäri maailmaa.

Suomessa puhuttivat edellä mainittujen lisäksi sananvapaus, soteuudistus ja Turun AKK:takin koskeva koulutusuudistus. Pokemonijahdista oltiin montaa mieltä, samoin pääministerin Terrafame-pipo-gatesta ja kauppojen aukiolojen vapautuksesta.

Turun AKK:n vuosi oli vauhdikas.

Tammikuussa juhlittiin Turun Aikuiskoulutuskeskuksen 40-vuotista ja Turun kesäyliopiston 80-vuotista taivalta yhteisessä juhlassa.

Maaliskuussa avasimme pohjoismaiden ensimmäisen Grohe Akatemian Artukaisten toimipaikkaan. Akatemian avasi Grohen Pohjois- ja Itä-Euroopan johtaja Jonas Brennwald. Kyseessä on Grohen hanoilla ja suihkuilla varustettu harjoitustila tuleville LVI-alan ammattilaisille.

Toukokuussa erä- ja luonto-opasopiskelijamme ahkeroivat Kurjenrahkalla valtakunnallisen kansallispuistopäivän merkeissä yhdessä Metsähallituksen edustajien kanssa. Kuun vaihteessa hikoilimme ensimmäisessä The Shift –tapahtumassa Turun linnassa. Samassa tapahtumassa arvokasta kokemusta keräsivät turvallisuusalan perustutkinto-opiskelijamme, joiden työpanos keräsi kehuja joka taholta.

Kesäkuussa isännöimme koulutusreformityöpajaa pitkäaikaisen rehtorimme Harri Seikolan johdolla, joka saman kuun lopulla jäi eläkkeelle.

Kesätauon jälkeen osallistuimme erinäisille koulutusmessuille, annoimme muutamille opiskelijoillemme Instagram-tilimme päivitysoikeudet, vietimme upeaa monikansallista YK:n päivää ja pikkujoulujuhlia sekä päivitimme toimintasuunnitelmaa haastavalle vuodelle 2017.

Tulevana vuonna haasteita riittää. Koulutusuudistus on tosiasia ja se tulee väistämättä vaikuttamaan toimintaamme jollakin tasolla. Miten, se jää nähtäväksi.

Mutta on ensi vuonna odotettavissa hyviäkin asioita. Suomi nimittäin täyttää 100 vuotta ja se, jos mikä, on juhlan arvoista.

Tämän kirjoituksen myötä blogi jää tauolle. Palaamme linjoille tammikuussa, toivottavasti uusien nettisivujen myötä, jonne tämä blogikin siirtyy.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

toivottaa Taru Lehtonen

Työssä oppien

Näyttötutkintojärjestelmässä osoitetaan työelämässä tarvittavaa osaamista, ja sen perusteella ansaitaan tutkintotodistus. Vaadittu osaaminen määritellään tutkinnon perusteissa työelämän työprosessien osaamisen kautta. Oppiminen on siis osaamisen kasvattamista. Oppimista tapahtuu monella tavalla. Tarjolla on lähiopetusta, itsenäistä työskentelyä, projekteja, verkko-oppimista ja työssäoppimista.

Reformi, eli ammatillisen koulutuksen uudistaminen on edennyt jo siihen vaiheeseen, että hallituksen laatima esitys on lausuntokierroksella ennen alkukeväistä eduskunnan käsittelyä. Reformissa työssäoppiminen paketoidaan oppisopimuksen ja koulutussopimuksen malleihin.

Oppisopimus pohjaa aina työsopimukseen, ja se takaa opiskelijalle myös sopimuksen mukaisen palkan. Koulutussopimus taas perustuu perinteiseen työharjoittelumalliin, jossa yhteistyö perustuu hyvään tahtoon ja yhteistyön luomaan win-win tilanteeseen.

Oppisopimus syntyy, kun työnantaja valitsee työsuhteen rinnalle oppimisopimusmallin. Koulutussopimuksessa tilanne on toinen. Siinä vasta tavoitellaan tulevaa työsuhdetta ja kaikki perustuu mahdollisuuteen oppia työssä ja mahdollisuuteen näyttää osaamistaan.

Työ- ja elinkeinoelämän innostaminen tähän prosessiin vaatii meiltä entistäkin enemmän. Suhteet ja hyvät kokemukset konkretisoituvat laadukkaana yhteistyönä tutkinnon suorittajan työssäoppimisen ja yhteistyöyritysten välillä. Opettajiemme verkostot ja työelämäosaaminen ratkaisevat sen, miten jouhevasti meidän opiskelijamme saavat hyviä työssäoppimisen mahdollisuuksia.

Opiskelijan ottaminen tuo aina mukanaan työyhteisöön tuoretta alan tieto-taitoa. Työpaikkaohjaajat oppivat ohjatessaan opiskelijoita taatusti uusia taitoja itsestään ja myös työprosesseistaan. Työnantajat saavat myös mahdollisuuden nähdä potentiaalisen työntekijän työssäoppijan roolissa ihan oikeissa töissä.

Haasteitakin tässä riittää, kuten miten suunnittelemme yhteisen ohjaamisen työpaikan ohjaajan ja harjoittelusta vastaavan opettajan välillä? Ja miten sitoutamme työpaikan ihmiset yhteiseen tavoitteeseen?

Työssä oppien, yhteistyössä!

Kirjoittanut Osku Laukkanen

Tuhat tarinaa - 1000. kasvot

Neljä vuotta sitten aloitimme ensimmäisten uravalmennettavien kanssa uuden ajan: ohjaavat koulutukset muuttuivat uravalmennuksiksi. Taustalla oli lainsäädännölliset uudistukset. Saimme opetella uudet termit: enää ei saanut puhua koulutuksesta, vaan valmennuksesta, opettajasta tuli uravalmentaja ja opiskelijasta valmennettava.

Uravalmennuksen ideana on ohjata, tukea ja opastaa työttömiä tai pian työttömäksi jäämässä olevia ihmisiä työn tai opiskelun pariin. Asiakkaat ohjataan valmennukseen suoraan TE-palveluista. Uravalmennuksiin ei siis haeta kuten koulutuksiin: kyse on palvelusta, johon tullaan te-palveluissa käydyn yhteisen neuvottelun jälkeen. Usein varsinkin uravalmennusten alkuaikoina aloitteen eli ehdotuksen uravalmennuksesta teki viranomainen. Nykyisin yhä useammin ihmiset itse ovat löytäneet uravalmennuksen ja kyselevät meiltä mahdollisuutta päästä ko. valmennukseen. Ohje on pähkinänkuoressa seuraava: Ota yhteyttä te-palveluihin ja kerro, miksi haluat uravalmennukseen. Pyydä päästä seuraavaksi alkavan uravalmennuksen ilmoittautumislistalle.

Mitä uravalmennukset ovat merkinneet meille Turun AKK:ssa? Niiden myötä monet ammattiopettajamme ovat kohdanneet seuraavaa ura-askeltaan suunnittelevia ihmisiä. Kukin opettajista on oman alansa asiantuntijana voinut kertoa oman ammattialansa realiteeteista, koskevat kysymykset sitten koulutuksia tai alan töitä. Valmennettavat ovat yhä useammin myös mukana ammattiopetusta seuraamassa tai heille on toteutettu omia työpajapäiviä. Tämän seurauksena uravalmennettavista on löytynyt paljon hyviä opiskelijoita ammatillisiin koulutuksiin ja onpa osa työllistynyt suoraan työelämäänkin.

Mitä uravalmennus on saanut yksilötasolla aikaan? Onko valmennettavien tilanne muuttunut merkittävästi valmennuksen jälkeen?
Jokaisen valmennettavan kanssa käymme valmennuksen alussa niin sanotun tavoitekeskustelun, jossa yhdessä mietimme hänen omaa tilannettaan ja siihen liittyviä tavoitteita. Keskimäärin noin kuuden uravalmennusviikon mittaisen matkan aikana tapahtuu paljon. Jokaisesta ryhmästä yleensä muutama saa hankittua työpaikan, toiset löytävät itselleen sopivan ammatillisen koulutuksen, muutamat lähtevät rohkeasti selvittämään omaa todellista työkykyään ja melkein poikkeuksetta kaikki ainakin aktivoituvat omassa työ- tai opiskelupaikan haussaan.

Kulkiessamme luokissa, käytävillä, työsaleissa ja erilaisilla työpaikoilla me uravalmentajat törmäämme usein tuttuihin kasvoihin. Nimet tuppaavat unohtua, mutta onneksi kasvot eivät niin helposti. Vaikeaa se silti on, sillä nyt - neljä vuotta ensimmäisen uravalmennun jälkeen - olemme saavuttaneet jälleen uuden rajapyykin: marraskuussa 2017 saimme valmennettavaksemme Turun AKK:n 1000. uravalmennettavan henkilön!

Kirjoittanut Janette Broberg

Ennustamisen sietämätön vaikeus

Kulunut sanonta toteaa, että ennustaminen – varsinkin tulevaisuuden – on vaikeaa. Kyseinen fakta käväisi monesti mielessä, kun 40 opiskelijaa aloitti muutama viikko sitten kotoutumiskoulutuksensa. Ikähaitari yhdeksästätoista viiteenkymmeneenkolmeen sen paremmin kuin äidinkielivalikoima arameasta vietnamiin ei paljon anna apua, kun pitää tehdä kaksi 20:n opiskelijan ryhmää. Kun vielä erilaiset aloitusviikon kartoitukset ja pikku testit antavat lähes poikkeuksetta vasta-alkajan tasoisia tuloksia, tulee väistämättä mieleen, että jospa vain heittäisi paperit ilmaan ja katsoisi, mitkä putoavat oikeinpäin. Ja niistä tehdään se ”nopeasti etenevä” porukka.

Yksi oivalliseksi osoittautunut vertailukriteeri on sijoittaa opiskelijat Suomeen tulon ajankohdan mukaiseen järjestykseen ja verrata sitä heidän tämänhetkiseen suomen kielen taitoonsa. Tulokset ovat joskus mielenkiintoisia ja ennustavat erittäin hyvällä korrelaatiolla tulevassa kotoutumiskoulutuksessa saavutettavaa kielitaitoa.

Jos henkilö, joka on ollut Suomessa viisi vuotta ja suorittanut korkeakoulu- tai yliopistotutkinnon englanninkielisen opiskeluohjelman puitteissa, joutuu nyt alkeiskurssille, koska hän ei osaa käytännössä lainkaan suomea, pitää pohtia opiskelumotivaation riittävyyttä. Opiskelu (englanniksi), sosiaaliset suhteet (englanniksi), ja mahdollisesti vielä perhe-elämä (englanniksi) muodostavat muutamassa vuodessa niin laajan turvaverkon, että tässä maassa on mahdollista elää puhumatta sanaakaan suomea. Kunnes tulee aika mennä työhön… Mutta riittääkö haluja opiskella suomea, kun englanniksikin pärjää jokapäiväisessä elämässä?

Jonon toisessa päässä on opiskelija, joka on tullut Suomeen kaksi kuukautta sitten, mutta osaa jo kertoa itsestään suomeksi muutamilla lauseilla, tuntee numerot ja viikonpäivät ja on kirjoittanut vihkoonsa sanoja sekä ostanut sanakirjan. Vaikka hänen koulusivistyksensä saattaa rajoittua kesken jääneeseen peruskouluun kotimaassa, on ennuste kuitenkin paljon parempi kuin tietotekniikkainsinöörillä, joka tuntee tulevansa mainiosti toimeen englannilla.

Nähtäväksi jää, joutuuko ATK-inssi edelleenkin tyytymään hanttihommiin, joissa ei vaadita kielitaitoa ja pääseekö uunituore turkulainen ensi vuonna toivomalleen ammattikurssille näyttämään osaamistaan talonrakennuksessa tai metallitöissä. Kummankin kohdalla tulevaisuus joka tapauksessa toteuttaa itsensä.

Esa Laukkanen

Veturilla eteenpäin

Perinteisesti oppiminen on mielletty opettajan työksi, jonka avulla opiskelija oppii. Tässä mallissa oppiminen oli sidottu tiukasti opettajan luentomaiseen toteuttamistapaan. Oppijan rooliksi jäi toimia pääosin vain passiivisena kuulijana.

Nykyisin oppiminen mielletään entistä enemmän opiskelijan omaksi tehtäväksi. Aktiivinen, yhteisöllinen ja digitaalinen oppiminen mahdollistavat innostavan oppimisen mallin, jossa oppiminen voidaan luovuttaa opiskelijalle. Tämän edellytyksenä ovat hyvät pedagogiset mallit ja rakenteet.

Mietimme Turun AKK:ssa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia toteuttaa tehtäväämme. Olemme viime aikoina rakentaneet kiivaasti uutta mallia, jolla muutamme yhtäältä koulutuksen suunnittelun ja toteuttamisen tapaa ja toisaalta oppimisen mallia.

Veturi-malli ymmärtää oppimisen ja sen rakenteet laajempina kokonaisuuksina. Se liittää eri koulutusalojen osaamista ja asiantuntijuutta yhteen sekä hyödyntää sitä koko talon käytettäväksi. Se laajentaa myös oppimisen viiteryhmää, välillä opitaan isossa ryhmässä ja välillä vain oman tutkintoryhmän kesken.

Veturi-malli tarjoaa meille uuden tavan suunnitella työtämme. Rakennamme talon sisälle koulutustarjotinmallin, joka antaa meille mahdollisuuden toimia joustavammin ja kustannustehokkaammin huomioiden samalla asiakkaidemme yksilölliset tarpeet.

Omat opintopolut rakentuvat aiemman osaamisen hyväksi lukemisen ja tarvittavan osaamisen tavoitteiden lopputuloksena. Oppimista tukevat työssä oppiminen, digitalisaatio ja erilaiset verkostot. Hyvän oppimisen takeena on, että oppimisen edellytyksiä ja tarpeita seurataan jatkuvasti, ja tehdään tarvittavia korjausliikkeitä.

Mallin ääripäinä ovat isot monimuotoiset ja yhteisölliset massaluennot ja toisaalta kahden keskiset henkilökohtaiset ohjaustilanteet. Näiden väliin mahtuu paljon muuta arkista oppimista, joka rakentuu henkilökohtaistamisen prosessissa yksilöllisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaan.

Eri sovellukset ja sosiaalinen media mahdollistavat aiheiden kokoamisen, kommentoimisen ja käsittelemisen, on kyse sitten työssä oppimisesta, verkosto-oppimisesta tai itsenäisestä oppimisesta. Oppilashallintojärjestelmän ja pilvipalveluiden hyödyntäminen tehostavat toimintaamme ja terävöittävät oppimisen rakenteitamme.

Veturista näkee myös sen, että oppimista tapahtuu jatkuvasti ja kaikkialla. Me tarjoamme sille hyvät puitteet.

Kirjoittanut Osku Laukkanen, pedagoginen koulutuspäällikkö

Henkilökohtaisesti, sinulle

Tutkintotavoitteinen aikuisopiskelu on tänä päivänä hyvin henkilökohtaista. Opinnot ja tutkinnon suorittaminen suunnitellaan jokaisen opiskelijan aiempi osaaminen huomioon ottaen. Tämä toteutuu henkilökohtaistamisessa.

Jokaisen tutkintoa tai tutkinnon osaa tavoittelevan opiskelijan kohdalla selvitämme aina henkilökohtaisesti hänen aiemman osaamisensa. Henkilökohtaistaminen tarkoittaa osaamisen vertaamista tutkintotavoitteisiin. Tällöin puhutaan opinnoista, kursseista, arkiosaamisesta, harrastuneisuudesta, työkokemuksesta tai mistä tahansa, mikä on voinut tuottaa jo tavoiteltua osaamista. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että henkilö, jolla on jo riittävästi aiempaa osaamista, tuleekin vain osoittamaan osaamistaan suoraan tutkintotilaisuuksiin. Osaaminen määrittelee tarvittavan oppimisen määrän ja laajuuden.

Henkilökohtaistamisessa huomioidaan myös oppimisen valmiudet ja taidot. Jos aikuisopiskelijalla on tarvetta opiskeluvalmiuksia parantaviin opintoihin, ne toteutetaan osana koulutusta. Jokaiselle tarjotaan juuri hänen tarvitsemansa ohjaus ja tuki opintojen sekä tutkinnon suorittamisen tueksi.

Tervetuloa opiskelemaan ja hankkimaan ammatillista osaamista!

Kirjoittanut Osku Laukkanen

Ilonaiheita ennen joulutaukoa

Turun Aikuiskoulutuskeskuksen henkilökunta alkaa valmistautua joulutaukoon. Vuosi on sujunut kiireisissä merkeissä. Markkinointi siirtyi entistä enemmän sosiaaliseen mediaan paikallislehtiä unohtamatta. Myös jalkautuminen asiakkaisiin ja esilläolo erilaisissa tapahtumissa vuoden aikana olivat tärkeitä.

Turun seudulla erityisen iloinen valonpilkahdus oli telakan uusi nousu ja sen myötä myös Turun AKK:ssa pitkään suunnitelmissa olleen laivanrakentajan ammattitutkinnon aloittaminen.

Omaan mieleeni on vuoden kohokohtana jäänyt Auringonkukkaprojektin 20-vuotisjuhla Ruisrockin yhteydessä 2015. Olin mukana tuottamassa materiaalia opiskelijoiden toiveiden pohjalta sekä järjestämässä juhlaa, jossa Auringonkukan osallistujat ja tekijät vuosien varrelta kertoivat tapahtuman kehittymisestä nykyiseen muotoonsa. Ilahduttavaa oli myös, että Ruisrockin panostus esteettömyyteen palkittiin kansainvälisenä vammaisten päivänä Kynnys ry:n nimikkopalkinnolla joulukuun alussa.

Ensi vuonna on Turun Aikuiskoulutuskeskukselle juhlavuosi, sillä oppilaitos täyttää 40 vuotta 14.1.2016. Maailma ja myös oppilaitoksemme on muuttunut sinä aikana merkittävästi. Yksi kuitenkin on ja pysyy: Turun AKK kouluttaa jatkossakin niin yksittäisiä kuluttajia kuin yritysryhmiäkin työelämän palvelukseen.

Turun Aikuiskoulutuskeskus toivottaa opiskelijoilleen, yhteistyökumppaneilleen, asiakkailleen sekä henkilöstölleen rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!

Blogikirjoitukset jatkuvat viikolla 2/2016.

Kirjoittanut Taru Lehtonen