Työssä oppien

Näyttötutkintojärjestelmässä osoitetaan työelämässä tarvittavaa osaamista, ja sen perusteella ansaitaan tutkintotodistus. Vaadittu osaaminen määritellään tutkinnon perusteissa työelämän työprosessien osaamisen kautta. Oppiminen on siis osaamisen kasvattamista. Oppimista tapahtuu monella tavalla. Tarjolla on lähiopetusta, itsenäistä työskentelyä, projekteja, verkko-oppimista ja työssäoppimista.

Reformi, eli ammatillisen koulutuksen uudistaminen on edennyt jo siihen vaiheeseen, että hallituksen laatima esitys on lausuntokierroksella ennen alkukeväistä eduskunnan käsittelyä. Reformissa työssäoppiminen paketoidaan oppisopimuksen ja koulutussopimuksen malleihin.

Oppisopimus pohjaa aina työsopimukseen, ja se takaa opiskelijalle myös sopimuksen mukaisen palkan. Koulutussopimus taas perustuu perinteiseen työharjoittelumalliin, jossa yhteistyö perustuu hyvään tahtoon ja yhteistyön luomaan win-win tilanteeseen.

Oppisopimus syntyy, kun työnantaja valitsee työsuhteen rinnalle oppimisopimusmallin. Koulutussopimuksessa tilanne on toinen. Siinä vasta tavoitellaan tulevaa työsuhdetta ja kaikki perustuu mahdollisuuteen oppia työssä ja mahdollisuuteen näyttää osaamistaan.

Työ- ja elinkeinoelämän innostaminen tähän prosessiin vaatii meiltä entistäkin enemmän. Suhteet ja hyvät kokemukset konkretisoituvat laadukkaana yhteistyönä tutkinnon suorittajan työssäoppimisen ja yhteistyöyritysten välillä. Opettajiemme verkostot ja työelämäosaaminen ratkaisevat sen, miten jouhevasti meidän opiskelijamme saavat hyviä työssäoppimisen mahdollisuuksia.

Opiskelijan ottaminen tuo aina mukanaan työyhteisöön tuoretta alan tieto-taitoa. Työpaikkaohjaajat oppivat ohjatessaan opiskelijoita taatusti uusia taitoja itsestään ja myös työprosesseistaan. Työnantajat saavat myös mahdollisuuden nähdä potentiaalisen työntekijän työssäoppijan roolissa ihan oikeissa töissä.

Haasteitakin tässä riittää, kuten miten suunnittelemme yhteisen ohjaamisen työpaikan ohjaajan ja harjoittelusta vastaavan opettajan välillä? Ja miten sitoutamme työpaikan ihmiset yhteiseen tavoitteeseen?

Työssä oppien, yhteistyössä!

Kirjoittanut Osku Laukkanen

Robotti ja minä

Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan aina vain uusia taitoja ja osaamista. Luova ja innovatiivinen tai verkostoituva ja vuorovaikutustaitoinen noin niin kuin esimerkiksi. Mutta miltäpä kuulostaisi väsymätön ja virheetön. Sellainen on robotti.

Teknologia ja tekniikka ovat korvanneet vuosien saatossa monta hyvää työnaista ja –miestä. Puhelinvaihteen sentraalisantrat ja huoltoasemien tuulilasinpesijät ovat muisto vain. Hurjimmat ennusteet uhoavat teknologian ja robotiikan korvaavan suuren tai jopa suurimman osan nykyisistä työpaikoista.

Robotit korvaavat tulevaisuudessa yksittäisiä työtehtäviä, eivät niinkään kokonaisia ammatteja, kerrotaan tuoreessa EVA:n (Elinkeinoelämän valtuuskunta) raportissa. Työelämän rutiinitehtävät voidaan raportin mukaan jättää robottien käsiin. Ihmistä ja ihmisen kykyä ja taitoa luovuuteen ja sosiaalisiin taitoihin ei kuitenkaan voida koneella korvata. Hurjimmat alan ihmiset tosin julistavat, että he eivät edes uskalla sanoa mitään sellaista, mihin robottiäly ei koskaan pystyisi.

Hyviä signaaleja robotin ja ihmisen yhteistyöstä on jo ilmassa, kuten esimerkiksi se, että Uudessakaupungissa uuteen nousuun lennähtänyt autotehdas käyttää työssään jo satoja robotteja. Myös sosiaali- ja terveysala näkee roboteille roolin.

Hoivateknologia tuo mukanaan innovaatioita, jotka antavat hoitoalan työntekijöille mahdollisuuksia keskittyä enemmän itse potilastyöhön. Robotti voi toimia seuralaisena, kuten hoivakodeista tuttu Lydia-hoivarobotti tekee, tai se voi kuljettaa tarvikkeita, annostella ja jakaa lääkkeitä tai seurata ja tallentaa potilaiden elintoimintojen seurantatietoja.

Oppilaitosjohtoa ei ainakaan vielä ole korvattu roboteilla, vaikka tekoälyn on jo todettu selviytyvän ihmistä tehokkaammin työvuorolistojen tekemisestä sekä työntekijöiden rutiininomaiseen ohjeistamiseen liittyvistä työtehtävistä. Teknologian ja robottien seurassa johtajien tehtäväksi jää vuorovaikutukseen perustuvan johtamisen ylläpitäminen, joka nojaa arvostamiseen, luottamiseen, innostamiseen ja yhdessä oppimiseen. Siihen ei robotti pysty.

Kirjoittanut Osku Laukkanen