Valintoja tekemässä tiedon valtatiellä

Elämme työelämässä mielenkiintoisia aikoja. Törmäämme päivittäin uutisiin, jotka käsittelevät työtä ja työelämän eri osa-alueita. Kuulemme ja luemme, kuinka uusia työpaikkoja syntyy teollisuuteen ja kuinka toisaalla käydään yt-neuvotteluita ties kuinka monetta kertaa. On kikyä, kehysneuvotteluita ja edessä häämöttävä uudenlainen yhteiskunnallinen sopimuskulttuuri. Miten tämä kaikki liittyy uravalmentajan työhöni Turun AKK:ssa?

Vuosi sitten osallistuin Sotepeda2016-seminaariin, jossa kerrottiin, että ammatillisessa koulutuksessa nykyopettajan ensisijaisena tehtävänä on opettaa hankkimaan ja käsittelemään tietoa. Toiseksi tärkeintä on opettaa opiskelijaa hallitsemaan omaa digitaalista jalanjälkeään ja vasta kolmantena tehtävänä on opettaa substanssia eli opetusainetta tai aihetta. Tiedonkäsittelytaitojen hankkiminen ja ylläpitäminen edellyttävät kaikilta aktiivista toimintaa. Tekemällä opitaan, ja taidot kehittyvät käyttämällä hankittua osaamista. Nykyään saan tietoa monin eri tavoin verrattuna aikaan vuonna 2004, jolloin aloitin työt kiertävänä pitkäaikaistyöttömien ohjaajana ilman älypuhelinta tai kannettavaa tietokonetta.

AKK:ssa kohtaamme opettajina ihmisiä heidän työuransa eri vaiheissa. On nuoria aikuisia, joilla on vähän tai ei lainkaan työkokemusta, mutta paljon kokemusta älypuhelimen käytöstä. On raudankovia ammattilaisia, joille älypuhelin on työvälineenä uusi tuttavuus. Tehtäväni on auttaa, ohjata, neuvoa ja opastaa (ja joskus jopa opettaa) heitä tekemään valintoja ja ratkaisuja oman uransa suhteen. Vastuullinen toimija, aikuinen, voi tehdä oikeita valintoja ja löytää ratkaisuja ongelmiinsa vain, jos hänellä on mahdollisuuksia hankkia monipuolisesti tietoa ja käyttää sitä erilaisissa ongelmanratkaisutilanteissa. Päätös on tehtävä, olipa kyse kahden ammatin väliltä valitsemisesta tai oikea-aikaisesti työnhakuun liittyvästä yhteydenotosta työnantajaan. Jos ei pysty päättämään, se on eräänlainen valinta – jos ei tee mitään, ei yleensä tapahdu muutosta.

Tietoa haetaan nykyään ensisijaisesti netistä joko omalla älypuhelimella tai eri tietokoneilla. Nettiin tuodaan tietoa eri motiiveilla ja erilaisista lähtökohdista. Se, miten luotettavaa tieto on, vaihtelee. Kuka tahansa voi ladata nettiin omia kirjoituksia ja kuvia. Ja kaikesta, mitä teemme netissä, jää ns. digitaalisia jalanjälkiä, joiden merkittävyys saattaa nopeasti muuttua. Kerran vaarattomalta tuntunut omissa nimissä tehty kannanotto tai hiukan liikaa paljastava selfie voi myöhemmin olla hankalasti selitettävä asia esim. uudelle työnantajalle.

Tietoa on joka puolella ja paljon. Työelämässä muutokset ovat jatkuvia, niinpä ajan tasalla pysyminen vaatii oikeasti aikaa ja energiaa. Opettajana yritän motivoida ihmisiä seuraamaan ympäröivää maailmaa, olemaan osa yhteisöään ja ottamaan vastuuta omien tietojensa ajantasaisuudesta. Lupaan myös itse seurata uutisia, kuunnella ja lukea, keskustella ja olla utelias. Käytän päivittäin erilaisia välineitä ajantasaisen tiedon hankintaan ja uskon vakaasti, että opin koko ajan jotain uutta.

Janette Broberg

Teemallisen matkailutuotteen suunnitteluprojekti

Matkailun moniosaaja -ryhmä suunnitteli pienryhmissä matkailutuotteita ja koko opiskelijaryhmä sai testata pilottina kehiteltyjä tuotteita. Tämä jos jokin on projektioppimista parhaimmillaan ja antoisaa kokemuksellista oppimista.

Projektiosio aloitettiin ideoinnin- ja tuotesuunnitteluntyökalujen teoriaopinnoilla kokeillen eri menetelmiä myös käytännössä.

Projektilla oli selkeät tavoitteet, aikataulu sekä resurssit. Opiskelija osaa ideoida ja tuotteistaa työryhmässä valitsemalleen kohderyhmälle myyntikelpoisen matkailutuotteen tai -palvelun.

Projektioppimisessa käytännön toiminta muutetaan projektiksi. Pyrin yhteisölliseen oppimiseen luomalla vuorovaikutustilanteita, jotka tuovat esiin käsiteltäviä ongelmia sekä ihmisten erilaisia näkemyksiä asioista. Opetus mahdollistaa dialogin ja reflektion hyödyntämisen oppimistapahtumissa.

Menetelmän avulla ohjaan opiskelijoita keskinäisen yhteistyön hyödyntämiseen erilaisten roolien avulla, jolloin käsiteltävää ongelmaa voidaan tarkastella eri näkökulmasta.

Opiskelijoiden roolit olivat suunnittelu, toteuttaminen sekä asiakkaan rooli. Roolien avulla tavoite on ymmärtää tuotekehittely asiakkaan ja matkailuyrityksen näkökulmasta.

Arvioinnissa hyödynsin myös erilaisia rooleja; ryhmät arvioivat omaa toimintaansa koko projektin ajan, jokainen ryhmä toimi vertaisarvioijana vuorollaan ja jokainen opiskelija antoi asiakaspalautteen asiakkaan näkökulmasta.

Annoin lopuksi myös sanallisen palautteen kaikille ryhmille ja tiedustelin heidän kokemuksiaan projektioppimisesta. Toivon, että erilaiset roolit projektissa laajensivat tuotesuunnittelun näkökulmia kokonaisvaltaisemmaksi.

On ilo oppia tekemällä ja kokemalla!

Anna-Mia Rinne-Saarinen

Valvovan silmän alla

Kirjallisen kokeen tai testin valvonta on niitä tylsimpiä työtehtäviä, mitä vuosien mittaan kohdalle on tullut. Pitäisi olla valppaana ja haukankatseisena ja käyskennellä pulpettirivien väleissä sen näköisenä, että kokelas ei uskalla siirtää silmiään pois tehtäväpaperista. Toisaalta pitäisi olla niin huomaamaton, että kokeen suoritus ei kärsi valvojan sandaalien narinasta tai tunteesta, että joku katsoo niskaan.

Omia koulu- ja opiskeluaikoja muistellessa yrittää tietysti tarkkailla, että kukaan ei lunttaa. Kirja polvien päällä pöydän alla, pyyhekumiin kirjoitetut avainsanat, lippulappuja avoimessa kynäkotelossa ja niin edelleen. Varmaan jokaisella on näistä kokemusta. En minä, mutta tiedän pari kaveria…

Ehkä olen jäänyt ajastani jälkeen ja kaikki yllämainitut konstit ovat katoavaa kansanperinnettä, koskapa en ole niihin törmännyt. Tekniikka ajaa ohi ja vanha kunnon manuaalinen omantunnonvenytys on enää perimätietoa. Nykyään on kiellettyä tuoda kokeeseen mukaan puhelinta tai tablettia. Ne kerätään pois jo ovella. Poikani kertoi viime keväänä, että edes rannekelloa ei saanut viedä ylioppilaskirjoituksiin. Veikkaanpa, että seuraavaksi epäilyttävien listalle joutuvat silmälasit ja kuulokojeet. Silloin saamme heittää hyvästit nykymuotoiselle kirjalliselle tenttikäytännölle.

Ei voi enää antaa samaa ohjetta, jonka opettaja saattoi antaa 40 vuotta sitten. Se oli erittäin hyvä, ja sitä noudattamalla oli hyvät mahdollisuudet saada – jos nyt ei ihan kymppiä – ainakin kuusi miinus mistä tahansa kokeesta:

”Kun valmistaudutte kokeeseen, on tärkeää, että kirjoitatte edellisenä iltana lunttilappuja. Älkää kirjoittako isoja lunttauspapereita, vaan pieniä lappuja, jotta voitte keskittyä olennaiseen. Pitäkää huoli, että kaikki pääkohdat tulee kirjoitettua lapuille. Koepäivän aamuna jättäkää lunttilaput kotiin, sillä minun kokeessani ei luntata.”

Esa Laukkanen

Saitko palautetta?

TV-kokki on tehnyt huutamisesta ja huonosti käyttäytymisestä brändin. Kameroiden edessä vastapuolella ei ole mahdollisuutta puolustautua ja katsojalle jää mielikuva, että huuto oli ansaittua ja dramaattinen tilanne hauska.

Tosielämässä öykkäröinti voi tehdä pahaa jälkeä. Uraohjauksessa olen kuullut tarinoita siitä, miten esimieheltä tai asiakkaalta saatu huutopalaute on johtanut jopa alan vaihtoon. Valitettavasti, sillä palaute kertoo enemmän antajastaan kuin palautteen saajasta.

Arviointi, palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat tärkeä osa opiskelua ja työelämää. Ilman palautetta emme voi kehittyä. Omaa toimintaamme arvioimalla opimme näkemään omat vahvuutemme ja heikkoutemme.

Se, miten palautetta annetaan, onkin jo taitolaji. Arviointitilanne on herkkä: opiskelija, joka on pitkään valmistautunut näyttöön, kuulee tarkasti jokaisen sanan ja äänensävyn. Virheistä on voitava sanoa, mutta huonosti annettu palaute voi viedä motivaation, itseluottamuksen, aiheuttaa jopa traumoja. Hyvin annettu palaute, kriittinenkin, kannustaa ja auttaa näkemään kehittämisen kohteet, luo luottamusta omiin kykyihin ja mikä tärkeintä, kasvattaa työn iloa.

Ammatillisen kasvun ydintä on se, että oppii antamaan palautetta rakentavasti – niin alaiselle, työtoverille kuin esimiehelle. On osattava erottaa, mikä on korjattavissa olevaa käytöstä ja toimintaa, mikä taas persoonallinen ominaisuus, jota ei ole oikeus kommentoida.

Kiitos kantaa pitkälle. Jokainen, joka on kasvattanut lapsia, on sen nähnyt. Ilo on suuri, kun onnistut, ja muut sen huomaavat. Silti täytyy olla myös realistinen ja aito: kehutaan oikeista asioista, korjaamisen kohteet kerrotaan asiallisesti perustellen. Näin palautetta oppii myös ottamaan vastaan.

Ammatillisen koulutuksen arvioinnin ja palautteen antamisen tavoite on, että työelämään tulee ammattilaisia, jotka ammattiosaamisen lisäksi osaavat antaa ja ottaa vastaan palautetta, arvioida rakentavasti sekä omaa että muiden toimintaa. Tunnistavat, milloin oma ja muiden käyttäytyminen ei ole asiallista tai toiminta ammattimaista, kykenevät korjaamaan toimintaansa palautteen pohjalta. Ennen kaikkea - uskaltavat ottaa asioita kasvokkain asiallisesti puheeksi.

Hyvinvoiva työyhteisö ei ole Hell´s Kitchen. Työhyvinvointi rakentuu oikeudenmukaisesti, rakentavasti ja avoimesti toimivan palautejärjestelmän kautta.

Pirkko Kuhmonen

Luisteluiloa Parkissa

Meitä turkulaisia hellitään talvisin kahdella tekojäällä, joilla passaa luistella vaikka rapsakassa vesisateessa. Pakkasimme viime perjantaina lukutaitoryhmien kanssa luistimet kassiin ja suuntasimme Parkin tekojäälle. Ilma oli hyvä ja jää liukas! Niinpä kykenimme hyvin opettamaan opiskelijoille luistelun alkeita sekä talviliikuntasanastoa. – Potku sivulle ja liuku!

Opiskelijoille perjantain opetustuokio luistimilla oli varmasti jännittävä. Osaa hirvitti niin paljon, että he laittoivat kyllä luistimet jalkaan, mutta kokivat sitten jääkauhun, kun olisi pitänyt ottaa ensipotkut jäällä. Vaikka kaikki eivät uskaltaneetkaan kokeilla kiiltävän jään tenhoa, kaikki herkuttelivat vuoden ensimmäisillä laskiaispullilla!

Luistelu oli valtaosalle opiskelijoista mukava kokemus. Luulenkin, että toteutamme tänä talvena useamman opetustuokion luistimilla.

Kuvassa opettajat Noora (vas.) ja Hannamari opettavat Stefania luistelemaan.

Saara Linnatsalo