Muutama sana rohkeudesta

Me kaikki ihailemme ihmisiä, jotka uskaltavat toteuttaa unelmiaan. Heitä, jotka myyvät omaisuutensa ja lähtevät maailmanympäripurjehdukselle. Tai heitä, jotka jättävät oravanpyörän ja muuttavat Intiaan meditoimaan. Tai heitä, jotka uskaltavat vielä kerran lähteä opiskelemaan sitä lapsuuden unelma-ammattia, jonka jostain syystä aikanaan unohtivat. Lista on loputon.

Kuva: fromhollandtofinlandwithlove.blogspot.fi

Rohkeus ei ole pelkkä asenne, se vaatii tekoja. Siksi se lienee melko vaikeaa paitsi yksilöille, myös yrityksille. Entisessä elämässä telealalla mainostoimisto ehdotti 1990-luvun lopulla lankapuhelinhintojen havainnollistamiseksi mm. siittiöitä lehtimainoksiin. Tyrmäsimme ajatuksen mauttomana ja liian kaukaa haettuna, vaikkakin henkilökohtaisesti asia kutkutti. Oltais kerrankin repäisty! Mutta maailma muuttuu, Eskoseni - tälläkin viikolla olen monta kertaa nähnyt erään silmälasiliikkeen mainoksen, jossa siittiö huristelee munasolun ohi näkemättä maaliaan. Mielestäni loistavaa ja rohkeaa mainontaa tässä mielensäpahottajien luvatussa maassa.

Muutama viikko sitten osallistuin seminaaripäivään, jossa yksi puhujista oli Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttila. Esityksen otsikko oli Paskaa tuulettimeen. Jukka on aiemmin mainosmaailmassa kannuksensa hakenut rohkea uudistaja, jota edes tappouhkaukset tuotteiden pois vetämisestä Magneettimediaan yhdistetystä tavarataloketju Kärkkäisestä eivät hetkauttaneet. Rohkea veto oli myös lanseerata Tom of Finland –mallisto, joka jakoi paitsi kuluttajien, myös Finlaysonin omien myymälänvetäjien mielipiteet. Kaikesta huolimatta mallisto on ollut menestys. Jukka ja Finlayson eivät luovuttaneet.

Sain myös kuulla, ettei Finlaysonilla markkinointisuunnitelmaa vaan yritys elää adhokratiassa. Ja että Jukka ei tuijottele yhtään exceliä, mistä näkyisi yrityksen tuloskunto ja tila. Rohkeaa toimintaa toimitusjohtajalta. Luonnollisesti kyseinen malli ja toimintatapa poikivat rohkeutta ja innovatiivisuutta läpi organisaation. Nyt yritys ostaa meidän vanhat pussilakanamme ja tekee niistä räsymattoja. Yksinkertaista, mutta nerokasta!

En nyt tarkoita, että meidän kaikkien tarvitsisi alkaa elämään erityisen rohkeasti, turhia riskejä ottaen. Monille suurta rohkeutta saattaa olla jo se, että hymyilee kadulla tuntemattomalle tai tervehtii iloisesti bussikuskia. Tai että alkaa keskustelemaan kaupassa tuntemattoman kanssa vaikka omenoiden laadusta tai säätilasta. Itseäni olen usein viihdyttänyt juuri tällä tavalla.

Rohkeus kasvaa, kun sitä käytetään. Ja mitä enemmän sitä käyttää epäonnistumisista tai haukuista huolimatta, sitä mahdollisemmalta tuntuu tavoitteiden saavuttaminen, olivatpa ne minkä kokoisia tahansa.

Kirjoittanut Taru Lehtonen