Ilonaiheita ennen joulutaukoa

Turun Aikuiskoulutuskeskuksen henkilökunta alkaa valmistautua joulutaukoon. Vuosi on sujunut kiireisissä merkeissä. Markkinointi siirtyi entistä enemmän sosiaaliseen mediaan paikallislehtiä unohtamatta. Myös jalkautuminen asiakkaisiin ja esilläolo erilaisissa tapahtumissa vuoden aikana olivat tärkeitä.

Turun seudulla erityisen iloinen valonpilkahdus oli telakan uusi nousu ja sen myötä myös Turun AKK:ssa pitkään suunnitelmissa olleen laivanrakentajan ammattitutkinnon aloittaminen.

Omaan mieleeni on vuoden kohokohtana jäänyt Auringonkukkaprojektin 20-vuotisjuhla Ruisrockin yhteydessä 2015. Olin mukana tuottamassa materiaalia opiskelijoiden toiveiden pohjalta sekä järjestämässä juhlaa, jossa Auringonkukan osallistujat ja tekijät vuosien varrelta kertoivat tapahtuman kehittymisestä nykyiseen muotoonsa. Ilahduttavaa oli myös, että Ruisrockin panostus esteettömyyteen palkittiin kansainvälisenä vammaisten päivänä Kynnys ry:n nimikkopalkinnolla joulukuun alussa.

Ensi vuonna on Turun Aikuiskoulutuskeskukselle juhlavuosi, sillä oppilaitos täyttää 40 vuotta 14.1.2016. Maailma ja myös oppilaitoksemme on muuttunut sinä aikana merkittävästi. Yksi kuitenkin on ja pysyy: Turun AKK kouluttaa jatkossakin niin yksittäisiä kuluttajia kuin yritysryhmiäkin työelämän palvelukseen.

Turun Aikuiskoulutuskeskus toivottaa opiskelijoilleen, yhteistyökumppaneilleen, asiakkailleen sekä henkilöstölleen rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!

Blogikirjoitukset jatkuvat viikolla 2/2016.

Kirjoittanut Taru Lehtonen

Aikuisopiskelijana some-maailmassa

Sosiaalinen media - kaiken pahan alku ja juuri? Ajankohtaisuudessaan aihe hakee vertaistaan. Hienoja lauseita, suuria tavoitteita, viestintää, ihmissuhteita… Kaikki tuo kuuluu someen ja voikin kysyä, tarvitseeko ihminen enää muuta kuin somen? Kauppaostokset hoituvat verkossa, paketti tulee Smartpost-automaattiin, tykkäyksiä satelee päivityksille ja uusille hienoille sovelluksille. Jopa ulkona käymisen saattaa unohtaa pitkäksi aikaa, jos niin haluaa. Huolet pois ja lisää aikaa elämään, kun ei tarvitse tukkaa kammata eikä vaatteita silitellä.

Miten tämä kaikki liittyy aikuisopiskelijoihin? Vielä 1970-luvulla syntyneissä saattaa olla ihmisiä, jotka yrittävät enemmän ja vähemmän aktiivisesti pysyä kaukana somesta ja muusta hypetyksestä, mikä liittyy tietoverkkoihin ja tietokoneisiin. Yläasteen tietotekniikkatunnit kertoivat karua kertomaa Commodore 64:sten vallatessa luokat, jossa opettaja opiskeli laitteita yhdessä oppilaittensa kanssa. Luokassa kaikuivat vain opettajan karjaisut "Mikä maksaa? Mikä maksaa!!" kun vekotin ei toiminut toivotulla tavalla. Onhan niin, että mikään ei toimi, jos ei osaa käyttää.

Kuvatun kaltaisista tietotekniikan tunneistani on jo liki 30 vuotta, mutta tuntien ahdistavuus on jättänyt jälkensä ainakin minuun. Enkä ole ainoa. Tunneista jäi syvät muistijäljet kaikkiin aisteihin. Tietokoneluokan hajut, vääntyvät "lerput", helmeilevät tuskanhikipisarat opettajan kasvoilla. Ykkösten ja nollien esiinmarssi: ne täyttivät tietokoneruudut ja vilistivät silmissä. Mikä sitten on muuttunut? Näenkö edelleenkin vain numeroita ja onko oma käsitys vuosikymmenien takaisesta "tumpuloinnista" tietokoneitten parissa voitettavissa?

Onneksi on paikkoja, joissa aikuisopiskelija voi tuntea oppimisen riemua ja onnistumista. Turun Aikuiskoulutuskeskus järjestää Someguru-koulutusta, jossa pääkouluttaja Tommi Ranta on luonut hienon ja lämpimän oppimisympäristön. Twitter, Facebook, LinkedIn, Instagram, Snapchat - vain muutamia sovelluksia mainitakseni - ovat avanneet aivan uuden maailman. On mahtavaa huomata, miten vanhat käsitykset tietokoneista ja erilaisista ohjelmista murtuvat rytinällä!

Jo nyt osa suurista työkaluista, ohjelmista ja niiden mahdollistamista sisällöistä ovat meidän kaikkien ulottuvilla. Jopa piintyneimmät käsitykset omista harmaista aivosoluista saavat kyytiä. Lähes kaikki, mitä voi somesta ja tietokoneista ajatella ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden. Yksi hauska ajatus on, että some on hyvä renki, mutta myös hyvä isäntä. Seuraava haaste on, miten saada muu elämä sovitettua tähän virtuaalimaailmaan. Aikakäsitys voi helposti hämärtyä internetissä surffatessa ja somettaessa. Onhan kuitenkin niin, että kaipaamme edelleen kasvotusten tapahtuvaa läsnäoloa ja kosketusta?


Kirjoittanut Liisa Kouvonen, someguru opiskelija Turun AKK:ssa

"Olen puheviestinnän kouluttaja ja klassinen laulaja. Uteliaana ja kokeilevana luonteena haluan laajentaa ammattitaitoani sosiaalisen median puolelle. Olen vaikuttunut Someguru-koulutuksen tuomista uusista mahdollisuuksista niin viestinnän kuin musiikin saralla."

Muuttuvaa matkailua – opettamassa ja oppimassa

Matkailuala on nopeasti muuttuva ja trendiherkkä toimiala. Matkailualan opettajana huomaan viettäväni paljon aikaa Facebookissa, Twitterissä, opinnäytetöitä selaten ja matkailusivustoilla alan uusimpia trendejä ja muutoksia tutkaillen. Niissä pitäisi pysyä mukana ja hoksata toimintaympäristön muutokset nopeasti, jotta palveluja voidaan kehittää siihen suuntaan, jota asiakkaat haluavat.

Kuva: Taru Lehtonen

Globalisaatio, taloudelliset tekijät ja teknologian kehittyminen ovat jo mullistaneet alaa ja jatkossa muutos tapahtuu todennäköisesti vielä nopeammalla tahdilla. Asiakkaiden tarpeet muuttuvat, massatuotteiden sijaan kaivataan henkilökohtaisuutta, ainutlaatuisuutta ja elämyksiä. Tämä on tietenkin huomioitava myös koulutusmaailmassa kun kehitetään opetuksen sisältöjä.

Osallistuin parisen viikkoa sitten kollegani kanssa matkailukoulutuksen verkostopäiville Porvoossa. Teemana oli matkailun muutos ja päivien otsikkona oli "Matkaa muutoksen mukana". Päivät pitivät sisällään mielenkiintoisia luentoja muutoksesta ja muutama huomio alan tulevaisuudesta jäikin erityisesti mieleeni. Apollomatkojen toimitusjohtaja Eva Torra puhui matkailualan muutoksista, muuttuvista työtehtävistä ja asenteen merkityksestä alan työtehtävissä. Työtehtävät alalla muuttuvat ja moniosaajia tullaan tarvitsemaan yhä enemmän. Työn luonne kohtaa myös muutoksen: onko niin, että teknologian kehittymisen ja digitalisaation myötä tulevaisuudessa digiosaaja on matkailualan halutuin työntekijä? Toimeentulo koostuu enenevässä määrin pienistä paloista, projekteista ja toimeksiannoista? Kohdeopas onkin tulevaisuudessa destination manager, elämyksien mahdollistaja? Asennetta peräänkuulutettiin. Kaiken muun voi oppia.

Verkostopäivät ovat mielenkiintoisten luentojen lisäksi oiva tapa pitää yhteyttä kollegoihin ympäri Suomen ja oppia uutta: hyviä käytänteitä, yhteisiä kokemuksia ja kurkistuksia tulevaan. Vaikka opettajan työ pääasiassa onkin opettamista, samalla oppii itsekin. Siinäpä työn suola. Ja sokeri.

Kirjoittanut Niina Aitamurto

Opettajan matka erityisopettajaksi

Olen insinööri, mikä selittää aika paljon. Olen tottunut painiskelemaan teknisten ongelmien ja niitä ymmärtävien esimiesten ja alaisten kanssa. Tekniset ongelmat selviävät yleensä ilman tunteiden purkausta, vaikka selvittäjät saattavat käyttäytyä toisinaan hyvinkin värikkäästi.

Ammatilliseen erityisopettajakoulutukseeni kuului kuitenkin myös portfolion tekeminen. Opiskelujen alkaessa muistutin onkilieron ja kysymysmerkin risteytystä. Ryhmänohjaajamme Annikki kuitenkin tuuppasi minua oikeaan suuntaan, jonka ansiosta portfolion aihe oli lopulta helppo keksiä. Päätin siinä keskittyä erityisen tuen tarpeeseen ja sen kehittämiseen oppilaitoksessamme.

Jo ammatilliseksi opettajaksi opiskellessani huomasin, että oppilaat eivät ole koneita; heillä on arkisia huolia, sairaita lapsia, ongelmia ymmärtämisessä tai muita henkilökohtaisia haasteita. Nuorisotakuun myötä törmäsimme meille entistä haastavampiin opiskelijoihin, jollaisista meillä ei ollut aiempaa kokemusta. Heillä ei ollut työkokemusta ja moni asia oli elämässä jäänyt vähän kesken. Alkuaikojen hankaluuksista huolimatta opimme ymmärtämään näiden opiskelijoiden taustoja ja usein niistä sekä epävarmuudesta johtuvaa hieman uhmakasta käytöstä. Opiskelijat puolestaan ymmärsivät, että työllistyäkseen he tarvitsevat koulutusta – motivaatio kasvoi kuin itsestään.

Kaikesta edellä mainitusta johtuen takana on mieleenpainuvat puolitoista vuotta opintojen parissa. Tärkeintä ja parasta on ollut omalta ryhmältäni sekä ryhmäohjaajaltamme Annikilta saatu tuki ja voima. Tammikuussa olin tukehtua työtaakan alle, mutta onnistuin kuitenkin ponnistelemaan mahtavien kanssaopiskelijoideni ansiosta.

Opintojen myötä uskon kehittyneeni sekä ihmisenä että opettajana. Kulkemani tien ansiosta koen kehittäväni Turun AKK:n opetusta omalta osaltani. Uskon osaavani huomioida erilaisten opiskelijoiden tarpeet näiden lähtökohdista riippumatta sekä kohtaamaan heidät entistä positiivisemmin.

Kirjoittanut Markus Mansikka

Uusia työkaluja ja sovelluksia

Joku saattaa vielä muistaa vanhan Spede-leffan ”Noin 7 veljestä”, jossa keksijä Leonardo (Leo Jokela) keksi ”tynamenttia”. Ja räjäytteli sitä esitellessään ilmaan kaikenlaista. Leonardo totesi keksinnöstään, että ”sitä ei voi käyttää mihinkään, kun se ei pysy astiassa”, johon Spede totesi, että ”keksi sinä sitä lisää, niin minä keksin sille käyttöä”.

Tämän päivän Leonardot keksivät uusia nettisovelluksia opetuskäyttöön niin ahkerasti, että itsensä tuntee kieltämättä ihan Spedeksi, kun yrittää niille keksiä sopivaa käyttöä aikuisten opettamisessa. Onneksi vanhaa viisautta siitä, että kaikkea ilmaista viinaa ei pidä yrittää juoda, voi soveltaa tässäkin tapauksessa. On myös hyvä muistuttaa itseään aika ajoin siitäkin tosiasiasta, että oppimista voi tapahtua myös luokkahuoneessa. Ei kaiken tarvitse olla verkossa ja somepilvessä.

Mutta ihan asiallisesti ottaen, paljon voi tehdä myös luokan ulkopuolella. Melkein kaikilla opiskelijoilla on jonkinlainen älykännykkä, ja melkein kaikilla on myös esimerkiksi Facebook-tili. Moni pieni mobiilisovellus käy mainiosti opetuksen avuksi, kun niiden käyttö ei vaadi kummoisiakaan laitteita, ja opiskelijat pääsevät kirjautumaan useimpiin omilla Facebook-tunnuksillaan. Erikseen rekisteröityminen ohjelman vaatimilla omilla käyttäjätunnuksilla ja taas uusilla salasanoilla on alusta lähtien tuhoon tuomittua. Välineen tulee olla aina heti käytössä. Yhtä helposti kuin jos ottaisi kynän taskustaan.

Pieniä kirjoitustehtäviä ja tiedonhankintaprojekteja voi mainiosti ohjata vaikkapa Padletin kautta. Padletilla opiskelijat voivat tehdä myös yhteisiä harjoituksia ilman, että kenenkään tarvitsee pelätä epäonnistumisen tuomaa kasvojen menetystä. Kaikki näkevät kaikkien tekstit, mutta kenenkään ei tarvitse mennä taululle esittelemään omaa näkemystään oikeasta vastauksesta. Eikä kaikkien tarvitse olla samaan aikaan samassa paikassa. Annetaan vaikkapa yksi iltapäivä käyttöön, ja katsotaan sitten aikaansaannoksia. Joku sanoo tähän, että aina siellä joku lintsaa, eikä teekään mitään. Totta. Mutta niin tapahtuu kaikissa kotitehtävissä. Tekemättömiä tehtäviä tulee vastaan ihan kynä-ja-vihko-yhdistelmälläkin.

Itse Facebookillakin on hyvä viestiä oppilaitten suuntaan vaikkapa äkillisistä poikkeamista lukujärjestyksessä. Sähköposti on harvemmalla auki jatkuvasti, mutta valitettavan usein kuulee luokassakin, kun jonkun puhelin tai tabletti kilahtaa Faceen tai Whatsappiin tulleen viestin vuoksi. Miksi siis emme kommunikoisi opiskelijoitten suuntaan niillä välineillä ja viestimillä, joita opiskelijat seuraavat – jos ei aktiivisesti niin ainakin koko ajan.

Kirjoittanut Esa Laukkanen