Blogin kirjoittajat

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Uusia Turku-oppaita valmistuu kesäksi

Onkohan jo kevät? Tätä kirjoittaessa sää on niin vaihteleva, että tunnissa saa kokea neljä vuodenaikaa. No vuodenajat ovat toki yksi Suomen matkailuvalteista, mutta ehkä tämä on vähän liikaa. Ainakin kalenterin mukaan toukokuu on jo kevätkuukausi ja niinpä sitä voi sanoa, että työn- ja tapahtumientäyteinen talvi alkaa olla takana. Kiinnostava ja uutta opettava talvi.

Syyskuussa 2016  Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa alkoi matkaoppaan ammattitutkinto, josta auktorisoituu uusia virallisia Turun matkailuoppaita. Koulutuksessa ovat yhteistyössä Visit Turku ja Turun Matkailuoppaat – Åbo Turistguider ry.

Talven aikana olemme vierailleet niin monessa Turun matkailukohteessa ja kuulleet niin monta asiantuntijaluentoa, että en äkkiseltään saanut niitä edes laskettua. On ollut mahtavaa tehdä yhteistyötä sekä oppaiden että matkailukohteiden edustajien kanssa. Turun oppaat ovat opastaneet meitä useassa paikassa ja jopa kokonaisia saarikierroksia Ruissalossa ja Hirvensalossa. Kohteiden edustajat puolestaan ovat ottaneet meidät vastaan ja jakaneet tietoa, jotta tulevilla oppailla on mahdollisimman paljon tietoa laadukkaiden opastusten tekemiseksi.

Olemme harjoitelleet opastuksia niin bussissa kuin kävellen. Olemme treenanneet mikrofonin käyttöä ja videoineet harjoituksia. Se on kaikkien mielestä aika kamalaa, mutta samalla todella opettavaista ja hyödyllistä nähdä itsensä asiakkaan näkökulmasta. Olemme oppineet uutta ja kerranneet vanhaa, minäkin ”vanhana” oppaana olen oppinut paljon. Ja mikä parasta, on hienoa huomata miten opiskelijat edistyvät ja kehittyvät. Ihan pian voimme törmätä ensimmäisiin opaskyltti rinnassaan kaupungilla opastamassa.

Aurinkoista kevättä toivotellen, kohta ensimmäisiä todistuksia kirjoitellen

Niina Aitamurto

Kuvien muodossa muutamia otteita matkan varrelta. Jos et tiedä missä nämä kaikki Turussa sijaitsevat, niin ota ihmeessä opas avuksesi. He kyllä tietävät!

Kuva 1 Turun Tuomiokirkko on yksi Turku-oppaiden tärkeimmistä kohteista.
Kuva 2 Ketkä kolme vekkulia täällä patsastelevat?
Kuva 3 Keväistä tunnelmaa Luostarinmäen Käsityöläismuseossa
Kuva 4 Onneksi Kakolassa pääsee nykyään vain käymään eikä näihin tiloihin tarvitse jäädä pitkäksi aikaa.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Työssäoppiminen avaa ovia työelämään

Matkailun moniosaaja –ryhmä aloitti työssäoppimisjakson, jossa on tavoitteena saada työkokemusta matkailualasta sekä työllistyä kesäksi. Opiskelijat pohtivat omia tavoitteitaaan työjaksolle etukäteen. Työssäoppimisen jälkeen on hyvä tehdä yhteenveto jakson tavoitteiden toteutumisesta ja suunnitelma siitä, miten voisi jatkaa omaa polkuaan matkailualalla. Joskus voi käydä niin, että työjakso osoittaa opiskelijalle, että tämä ala ei sovikaan hänelle. Siinäkin tapauksessa hän on päässyt eteenpäin askeleen.

Koulutukseen kuuluvat työssäoppimisjaksot valmistavat työelämään, mutta samalla myös tarjoavat monenlaisia elämyksiä. Työjakson tavoitteiden asettelua pohdittiin asiakaspalvelun (mitä vahvuuksia opiskelijalla on ja miten hän haluaa kehittyä asiakaspalvelijana), työvuorojen (millaisia haasteita vuorotyö saattaa aiheuttaa), suhteiden luomisen (onko mahdollisuus työllistyä), kielitaidon (mitä osaamista ja tavoitteita opiskelijalla on kielitaidon suhteen) sekä työtehtäväkokonaisuuksien hallinnan näkökulmasta.

Hyvää työssäoppimisessa on se, että opiskelija saa kontakteja eri ihmisiin sekä yrittäjiin ja työnantajat näkevät vastaavasti, jos sinussa on ainesta alan työtehtäviin.

Työssäoppiminen on loistava ponnistuslauta työelämään. Koska työssäoppimisjakson pystyy muokkaamaan itselleen mieleiseksi, opiskelija voi hakeutua tehtäviin, jotka vastaavat hänen henkilökohtaisia intressejään. Tällä tavalla pääsee monipuolistamaan osaamistaan ja luomaan hyvää pohjaa jatko-opintoihin tai työuralle. Opiskelijat, joilla on aiempaa työkokemusta, ovat usein etulyöntiasemaassa kesätyöpaikkoja täytettäessä.

Parhaimmissa tapauksissa työssäoppiminen on johtanut vakituisen työpaikan saantiin.

Kirjoittanut Anna-Mia Rinne-Saarinen.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Sata sanaa

"Sata sanaa iskee tulta, kun reformi etenee…”.

Näin voisi varioida Vicky Rostin ja Antti Tuiskun tunnetuksi tekemää rallia, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti ammatillisen koulutuksen reformisanaston. Sanasto paketoi lakimuutoksen reiluun sataan sanaan.

Ammatillinen koulutus laittaa nuorten ja aikuisten hynttyyt yhteen ensi vuoden alusta eduskunnan hyväksyessä hallituksen esityksen. Muutos on pelkästään hyvä, ja se kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Tehokkuuteen kannustava ja henkilökohtaistamiseen perustuva malli yhtenäistää ammatillisen koulutuksen kaikkien silmissä. Yksi laki – yksi ammatillinen koulutus.

Mutta töitä siinä riittää, jotta malli saadaan onnistuneesti maaliin. Käytännön oppimisen arki muuttuu siinä samalla jokaisen ammatillisen opiskelijan kohdalla. Ei enää kaikille kaikkea samasta tuutista ja yhtä paljon, vaan jokaiselle tarpeen mukaan. Malli haastaa, ja on jo haastanut kaikki toimijat uudistumaan ja uudistamaan.

Mahdollisuus edesauttaa muutosta ja sen hyväksyminen moottoroi meidät kohti tavoitetta. Uusi ammatillinen koulutus palvelee opiskelijoita ja työ- ja elinkeinoelämää paremmin, koska uusi rahoitus- ja ohjausjärjestelmä puristaa koulutuksen järjestäjät antamaan kaikkensa ja tehostamaan toimintaansa asiakkaiden eduksi.

Reilun sadan sanan reformisanasto tuli tarpeeseen. Onhan se paljon tiiviimpi kuin lähes viiden ja puolen sadan sivun mittainen lakiesitys, jota on varmasti hypistelty taajaan ja tiiviisti ympäri Suomea. Näistä sanoista se totuus löytyy ja ajatukset toiminnan kehittämiseksi ja tehostamiseksi.

Ammatillisen koulutuksen ammattilaiset onnistuvat tässäkin tehtävässä, se on sata sanaa varma juttu!

Kirjoittanut Osku Laukkanen

torstai 27. huhtikuuta 2017

Samaan aikaan samassa paikassa

Kotouttamiskoulutuksessa maahanmuuttajat saavat muista kurssilaisista itselleen vertaisryhmän, jossa yhdessä opiskellaan suomea ja perehdytään suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhteistä uuteen maahan muuttaneille on usein eriasteinen ulkopuolisuuden kokemus. On yksinkertaisesti vaikea hoitaa omia arkisia asioita, kun ei osaa kieltä tai kun toimintakulttuuri ja –tavat ovat vieraita. Kaikkien maahanmuuttajien tavoitteena on tehdä omasta arjestaan uudessa asuinympäristössä mahdollisimman sujuvaa. Usein se tärkein toive on saada mahdollisimman nopeasti työpaikka ja päästä siten osaksi normaalia yhteiskuntaa.

Uravalmennusryhmässä, jossa työtön voi tehostaa omaa työnhakuaan tai tehdä uusia urasuunnitelmia esim. uuden ammatin hankkimiseksi, pääsee myös osaksi ryhmää. Palautteiden perusteella tällaisten ryhmien parasta antia on juuri se, että pääsee jakamaan toisten kanssa kokemuksia ja ajatuksia työelämästä ja työnhausta. Ryhmissä on aina hyvin sekalainen joukko ihmisiä erilaisilla taustoilla ja vuosien mittaan valmennukseen on osallistunut yhä enemmän maahanmuuttajia. Osalle heistä tämä saattaa olla ensimmäinen kerta kun he pääsevät kohtaamaan tasavertaisesti muita työnhakijoita ja saavat aitoja kontakteja valtaväestöön.

Myös ammattia opiskelevat haluavat jakaa asioita toisten samaa alaa opiskelevien kanssa. Kukaan muu ei voi tarjota niitä neuvoja ja vinkkejä niin hyvin kuin toinen, joka etsii vastauksia samoihin ongelmiin. Ammattiopinnot voi suorittaa nykyään monella eri tavalla, joten toisinaan on vaikeaa löytää luonnollinen tapa saada vertaistukea omiin opintoihin. Siihen apua saa meiltä opettajilta. Mekin yritämme omalla tavallamme keksiä keinoja siihen, miten mahdollistamme luontevasti vuoropuhelun opiskelijoiden välille.

Erilaisia kohtaamistapoja on nykyään monia. Yhä enemmän on tarjolla erilaisia virtuaalimaailman luokkahuoneita ja keskusteluareenoja, mutta varmimmin aito kohtaaminen tapahtuu edelleen perinteisellä tavalla, olemalla samassa paikassa samaan aikaan toisten kanssa. Tällaiset vanhanaikaiset face-to-face -kohtaamiset ovat kovaa vauhtia harvenemassa. Oma neuvoni onki, että kun sellaiseen tarjotaan mahdollisuus, älä missaa sitä!

Kirjoittanut Janette Broberg

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kuvan voimalla

Satutteko tietämään, mitä ovat ”veržliaraktis”, ”atsuktuvas”, ”matuoti” ja ”plaktukas”. Voin kertoa, että ne ovat kaikille tuttuja työkaluja, jotka voi nähdä millä tahansa liettualaisella työpajalla. Mutta jos olette itse kyseisellä verstaalla töissä, ja pomo pyytää hakemaan nuo yllämainitut kapineet työkalupakista, osaatteko etsiä asianmukaiset välineet? Tuskinpa.

Tekniikan alojen koulutuksiin hakeutuu paljon maahanmuuttajia, joiden suomen kielen taito on hädin tuskin välttävällä perustasolla. Heidän on kuitenkin heti ensimmäisistä koulutuspäivistä alkaen tiedettävä työsalissa käytettävien tärkeimpien koneiden ja työkalujen nimet. Myös työturvallisuuden kannalta on oleellista, että koneita osataan käyttää asianmukaisesti ja että koneen käyttäjällä on asialliset turvavarusteet.

Asioitten kirjallinen selvittäminen on paitsi hidasta myös tarpeettoman teoreettista. Avuksi onkin otettu kuvat ja video. Metallimiehen työkalupakki levälleen pöydälle ja kamera käyntiin. Opettaja voi kertoa videokameralle eri työkalujen nimet (myös puhekieliset termit), ja yksinkertaisen editointiohjelman avulla tehdään video, jossa kunkin työkalun kuvan alle saadaan työkalun nimi kirjoitettuna samalla kun opiskelija kuulee sen kuulokkeistaan puhuttuna.

Näppärimmät alkavat heti kirjoittaa itselleen sanastoa, jossa on sinänsä tuttujen työkalujen nimet suomeksi ja opiskelijan omalla kielellä. Seuraavassa harjoituksessa tehtävänä onkin sitten yhdistää työkalun kuva ja sen nimi puhuttuna. Eli opiskelijaa pyydetään suullisesti etsimään eri työkaluja. Näin asiat jäävät mieleen suullisesti ja itse oikeinkirjoitukseen ei tarvitse niinkään puuttua. Pääasia, että opiskelija osaa ojentaa pyydetyn työkalun. Kirjoittaminen tulee tärkeäksi vasta tuonnempana.

Opiskelijat tekevät itselleen listan työkalujen nimistä tietokoneen ja kuvien avulla itsenäisesti paljon tehokkaammin kuin opettajan käskyttämänä taululta käsin. Jokainen saa myös edetä omaan tahtiinsa.

Niin – ne alussa mainitut työkalut ovat jakoavain, ruuvimeisseli, mitta ja vasara. Liettuaksi.

Kirjoittanut Esa Laukkanen